Jumper (***)

Maa tärisee ja kirjat tippuvat hyllyistä, kun nuori David Rice vahingossa pelastautuu hukkumiselta teleportoiden itsensä ja muutaman sata litraa vettä kaupunginkirjastoon.

Meduusan verkko– ja Mr. & Mrs. Smith -elokuvista vastannut Doug Liman on ohjannut Jumperin nimellisesti Steven Gouldin romaanin pohjalta. Gouldin tarinasta on jäljellä kuitenkin lähinnä sinänsä mielenkiintoinen alkuasetelma nuoresta pojasta ja tämän erikoisesta taidosta.

David Rice (Hayden Christensen) oppii teini-ikäisenä siirtämään itsensä paikasta toiseen ajatuksen voimalla. Tämä on verraton syy lähteä juopon isän huomasta makeamman elämän pariin New Yorkiin. Pankkiryöstön avulla toimeentulo on taattu upeassa kattohuoneistossa. Päivänsä David viettää hypellen milloin drinkille Lontooseen, milloin aurinkoa ottamaan Egyptiin sfinksin päälaelle.

Joku kuitenkin pääsee hulvattoman hyppelijän jäljille, ja David kohtaa uhkaavan Rolandin (Samuel L. Jackson), joka pystyy häijyllä ruoskallaan estämään hyppäämisen. Rolandin johtama uskovainen lahko on ottanut tehtäväkseen sairaana mutaationa pitämiensä jumpereiden metsästämisen. Davidin vuosia sitten kadonnut äitikin (Diane Lane) on jotenkin sekaantunut touhuun.

Jumperin tarina ei mullista maailmoja omaperäisyydellään. Elokuvasta huokuu aikomus tahkota rahaa vähintään yhdellä jatko-osalla. Juoni jää heppoiseksi, koska energia on säästetty tulevaisuuteen ja mahdollisuudet on haluttu jättää mahdollisimman avoimiksi. Davidin hyppytaidon on huhuttu tulevaisuudessa kantavan aina avaruuteen ja menneisyyteen saakka. Tyttöystäväkin saattaa jatko-osassa oppia taidon, joka ensimmäisessä osassa on selitetty geneettisesti periytyvänä.

Varsin viihdyttävä scifi-pläjäys Jumper kuitenkin on. Erikoistehosteet on tehty taidolla ja varsinkin hurja autoajelu Tokion kaduilla autojen ja ihmisten läpi hypellen tekee katsojaan vaikutuksen. Siirtymisellä ajatuksennopeudella maailman toiselle puolelle olisi kyllä voitu herkutella enemmänkin. Tällä kertaa vitsit jäävät varsin pienieleisiksi, vaikkakin esimerkiksi hengailu Big Benin kellotaulussa on ihan sympaattinen pikku kohtaus.

Vaikka erikoistehosteet välillä hengästyttävät, jää leffasta hieman kylmä fiilis. Tunnesidettä ei synny päähenkilöön tai tämän vastahakoiseen kaveriin, jota esittää Jamie Bell (Billy Elliot, Hallam Foe). Osittain syynä on Cristensenin kyvyttömyys tulkita mitään rooliaan muuna kuin ikuiseen teinisynkistelyyn jumiutuneena nuorena miehenä. Vielä vähemmän katsojaa kiinnostaa muovisen Rachel Bilsonin värittömästi esittämän ihastuksen kohtalo.

Jos käsikirjoittajat ja ohjaaja saavat hillittyä villeimmät ajatuksensa ja keskittyvät syventämään alkuasetelmaa, saattaa Jumperin jatko-osasta tulla ihan mielenkiintoinenkin raina. Ensimmäinen Jumper on lähinnä erinomainen tapa tyhjätä aivonsa hienoja erikoistehosteita ihastellen.

Jumper
(Yhdysvallat 2008)
K-13

Ohjaus: Doug Liman
Käsikirjoitus: David S. Goyer, Jim Uhls ja Simon Kinberg (Steven Gouldin romaanin pohjalta)
Pääosissa:  Hayden Christensen, Samuel L. Jackson, Jamie Bell, Rachel Bilson, Diane Lane

Kesto 90 min