Kaksi vuotta pantattu fantasiaräpellys Seventh Son ei ole tainnut innostaa edes sen tekijöitä

Ensi-ilta: 2.1.2015
Alkuperäisnimi: Seventh Son
Ohjaaja: Sergei Bodrow
Käsikirjoittajat: Charles Leavitt, Steve Knight ja Matt Greenberg Joseph Delaneyn kirjasarjan pohjalta
Pääosissa: Jeff Bridges, Ben Barnes, Alicia Vikander & Julianne Moore
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Jeff Bridgesin yliluonnollisten vihulaisten tappaja jahtaa oppipoikansa kanssa noita-akkaa
Arvostelija: Aki Lehti

Jeff Bridges yrittää vetää uransa väkisin pytystä alas. Seventh Son on mieheltä jo kolmas kammotus putkeen. Melkein kaksi vuotta myöhästynyt fantasiaseikkailu saapuu vihdoinkin elokuvateattereihin, mutta suurelta kankaalta sitä ei ole mitään syytä katsoa. Laatunäyttelijöillä varustetun sekasotkun olisi voinut julkaista suoraan dvd:llä ja Blu-raylla.

Seventh Sonin Suomen ensi-ilta on lopultakin tämän viikon perjantaina, 2. tammikuuta. Syynä elokuvan julkaisun siirtoon useampaan otteeseen oli muun muassa Legendary Picturesin ja Warner Bros. Picturesin välirikko. Jenkeissä ensi-ilta on vasta kuukautta myöhemmin. Se on fiksulta kuulostava veto. Teattereissa kun sattuu tällä hetkellä pyörimään eräs toinenkin fantasiaelokuva, sellainen pienen budjetin taideteos kuin Hobitti: Viiden armeijan taistelu.

Sergei Bodrovin ohjaaman Seventh Sonin pohjana on ollut Joseph DelaneynThe Wardstone Chronicles -kirjasarjan ensimmäinen osa, The Spook’s Apprentice. Elokuvantekijät ovat kerrankin rehellisiä, sillä jo kesällä 2013 nähty ensimmäinen traileri kertoi elokuvan vain saaneen vaikutteita kirjasta, eikä perustuvan siihen. Leffasta puhuttaessa on totta kai muistettu mainita Game of Thrones -tähti Kit Harington. Ehkäpä hänen nimensä houkuttelee muutaman fantasiafanin teattereihin, vaikka herra ei kymmentä minuuttia enempää ruutuaikaa saakaan. Oikeasti pääosissa ovat laatunäyttelijät Jeff Bridges ja Julianne Moore sekä Narnia-elokuvista parhaiten tunnettu Ben Barnes.

Seventh Sonin juoni on taattua perustauhkaa. Jeff Bridges on Masteri Gregory, jonkin sortin ritarin ja velhon risteytys, joka ammattikuntansa viimeisenä edustajana jahtaa, vangitsee ja tappaa harmia aiheuttavia yliluonnollisia vihulaisia, erityisesti noitia. Päävihollisena harmaantuneen rokkitähden näköisellä, reippaasti alkoholituotteita nauttivalla Gregorylla on entinen heilansa, Julianne Mooren näyttelemä noitakuningatar Malkin. Pahis haluaa tappaa Gregory-papan ja valloittaa maailman, koska sai vuosia sitten ukolta pakit.

Ei kai siihen sen kummempaa syytä tarvita.

Pelkkä vanhusten välinen taisto ei tietenkään voi olla tarinan tärkein elementti, vaan nuorisolaisille on tarjolla maajussi Tom Wardin (Ben Barnes) kasvutarina Mestari Gregoryn oppipojaksi ja velhoksi. Seitsemännen pojan seitsemännellä pojalla on ennaltanäkemisen lahja ja kova tahto olla sankari. Ward seuraa mestariaan myös lemmenasioissa rakastumalla Alicia Vikanderin esittämään Aliceen, joka tietysti on myös noita.

Yksinkertaisella tarinalla on hyvät ja huonot puolensa. Seventh Son on sopivan mittainen, simppeli kertomus. Lopputulos vaikuttaa kuitenkin studion isojen kihojen käskyjen mukaan leikatulta nysäversiolta. Wikipedia kertoi ainakin aiemmin leffan kestoksi kaksi tuntia, nyt stoori juostaan läpi vähän yli puolessatoista tunnissa. Puhkiselittäminen olisi tarpeetonta ja hahmojen historiakin tulee selväksi, mutta silti heihin ei ehdi tutustua, saati sitten kiintyä koko seikkailun aikana.

Jo käsikirjoittajien määrä kertoo kyseessä olevan kunnon sekasotkun, jota on säädetty, hinkattu ja muokattu, ilman sen kummempaa intohimoa projektia kohtaan. Kakka ei kuitenkaan muutu kullaksi, vaikka sitä kuinka jynssäisi useamman ihmisen toimesta.

Alicia Vikander ja Ben Barnes suoriutuvat nuorina rakastavaisina rooleistaan kiitettävästi. Jeff Bridges ja Julianne Moore puolestaan vetävät koko homman tahallaan täysin överiksi. Ylinäytteleminen naurattaa hetken, mutta alkaa ärsyttää äkkiä. Bridges tekee ilmeisesti kunniaa Sean Connerylle, samalla vähän pilaillen vanhan herran kustannuksella. Hänen aksenttinsa on omituinen sekoitus vähän sitä sun tätä, mongerrusta joka kuulostaa siltä kuin näyttelijän kieli olisi juuri hetki sitten jäänyt kiinni jäiseen metalliin. Mooren Malkin yrittää olla pelottava, mutta karmivuus karisee viimeistään siinä vaiheessa kun noita-akka muuttuu onnettoman näköiseksi CGI-lohikäärmeeksi.

Örkkiä ja öttiäistä riittää sankarien vastustajiksi. Valitettavasti tietokoneella toteutetut ilkiöt ovat melkein kaikki todella keskinkertaisen näköisiä. Hämmentävää kyllä, erikoistehosteista on vastuussa John Dykstra, ensimmäisestä Star Wars -leffasta parhaiten tunnettu konkari.

Sergei Bodrov saavutti mainetta jo 1980-luvulla Neuvostoliitossa, mutta Seventh Sonin olisi voinut ohjata ihan kuka tahansa Hollywoodin peruspuurtaja.

3D ei ole pitkään aikaan ärsyttänyt näin paljon. Valmiiksi tummasävyisestä teoksesta ei saa välillä mitään selvää. Miespuolisista sankareistaan huolimatta Seventh Sonissa on ainakin jossain vaiheessa ollut feministinen pohjavire. Tällä tavoin leikatussa lopputuloksessa se hukkuu kaiken mekastuksen alle.