Keisarin Salaisuus

Keisarin satuvaltakunnassa seikkailevat tuttavallisesti Paavo, Erkki, Tarja ja muut poliittiset hahmot, mutta itse politiikasta ei suoraan puhuta. Puolueiden nimet kummittelevat korkeintaan katsojan asenteissa ja budjettiesityksen sijaan leivotaan mustikkapullia. Paavon johdolla satukylän väki oivaltaa kantapään kautta sellaisia elämänohjeita, joiden toivoo jäävän teatterin penkkirivit miehittäneiden lasten mieliin.

– Ei saa hylätä ystävää! esittävät silminnähden tyytyväiset Sonja, Noora ja Romy Koskelan koulusta elokuvan opetukseksi.

Hyvä näin, sillä Keisarin Salaisuus on heidän elokuvansa. Elokuvaa katsoessa on hyvä unohtaa liiallinen haikailu Itse Valtiaat –TV-sarjan ensimmäisten jaksojen riemuun sekä kilpailu Isossa Amerikassa tuotettujen animaatioelokuvien kanssa.

Itse Valtiaiden viisitoistaminuuttinen viikkokatsaus Arkadianmäen elämään käsittelee aivan eri asioita kuin samoille henkilöhahmoille rakentuva kokoillan animaatioelokuva Keisarin Salaisuus. Itse asiassa elokuva-Paavo ja kumppanit eivät ole satumaailmassaan pukua ja salkkua nähneetkään.

Yhdysvalloissa taas animaatioelokuvia tuotetaan jo niin (verraten) valtavilla resursseilla ja genressä on havaittavissa jopa jatkuvuutta, että siihen joukkoon ei kotimaisella animaatiolla ole vielä asiaa. Kuka muuten muistaa, milloin Toy Story, maailman ensimmäinen tietokoneanimaatioelokuva, sai ensi-iltansa?

Sallitaan nyt ainoa viittaus Itse Valtiaisiin. Elokuvan komiikka perustuu TV-sarjasta tuttuun suomalaisen poliitikon karikatyyriin, jossa nauretaan puhetavalle, maneereille ja ulkonäölle. Edelleen jaksaa naurattaa se, että Mauri on lyhyt kuin jätkänkynttilä ja Seppo hidas kuin Tahvo Soranen. Tai kun Villen rämpytellessä banjoa tiukalla yläpurennalla (white man overbite) Paavo putoaa katon läpi syliin, Ville toteaa varsinaissuomalaisittain ”Kui varten?”.

Kuten kansainväliset esikuvansakin, myös piirros-Paavo ja -Erkki suosivat tiedostavia aikuisia (lue lapsenmielisiä piirroselokuvien salafanittajia) huomaamattomilla välikommenteilla ja tempauksilla, joiden ymmärtäminen vaatii muutaman ikävuoden lisää. Jos Hain Tarinassa liharavinnosta pidättäytyvien haikalojen kokous muistuttaa kovasti AA-kerhoa, ystävämme Erkki puolestaan lukitsee itsensä ketjulla Keisarin takavarikoimaan omaisuuteen ja julistaa pateettisella äänellä kylänsä oikeutta tuohon laitteeseen.

Myös siitä, että kepulaiset ministerit toimivat Kokoomus-Keisarin puolisotilaallisena henkivartiokaartina demareiden eläessä mustikkapullaista heinähattuelämää kaukana kaupungista, saisi varmasti hykerryttäviä ajatusleikkejä – jos ymmärtäisi politiikan kenttää enemmän.

Koska elokuva on Suomessa ensimmäinen laatuaan, tulee animaation teknistä toteutusta katsottua erityisen tarkasti. Osataanko meilläkin tehdä sellaista, mitä maailmanluokan piirretyissä ihastellaan? Ehkä osataan, mutta ei vielä tehdä. Syitä seuraavassa.

Shrekin auringonkukkapellon tai Nemon koralliriutan kaltaisten piirrosmaailmojen, jotka saavat tappi- ja sauvasolut tanssimaan ihastuksesta, renderöiminen vie raskaansarjan tietokoneiltakin reilusti aikaa. Aikahan on rahaa ja siitä voikin suoraan laskea, minkä näköisellä merellä suomalainen Paavo ja hänen ystävänsä soutelevat.

Pikkutarkkaan nysväämiseen (jota animointi paljolti on) on tuotannossa tehty järkevä linjaus: henkilöhahmot on herätetty eloon niin viimeisen päälle, että jokainen persoonallinen kävelytyylikin kuvastaa kulkijan luonnetta. Veden pinnassa ja kaupungin julkisivuissa onkin sitten joustettu. Ihastuttavan eläväisten kasvojen elehtiessä keskellä yksinkertaista ja latteaa maisemaa jäävät tietty keskeneräisyys ja muutamat vasurilla väännetyt yksityiskohdat vaivaamaan.

Keisarin Salaisuus on uusi aluevaltaus, joka vasta pohjustaa suomalaisen tietokoneanimaation tyyliä. Isoilta pojilta on vielä lainattu paljon elementtejä sekä juoneen että henkilöhahmoihin. Iso murahteleva köriläs tekee patikkamatkan kaupungin vilinään päästäkseen hallitsijan puheille. Pikkuinen pellavapää roikkuu (välillä kirjaimellisesti) isompien mukana ja lunastaa ihastuttavalla jokelluksellaan paikkansa katsojien suosikkina.

Peli on kuitenkin avattu. Kaisaniemen ala-asteen oppilaat Elias ja Nikke ovat sitä mieltä, että suomalaisia animaatioelokuvia voisi tehdä lisää. Keisarin Salaisuus ei varmasti saa lapsia ymmärtämään monimutkaisia poliittisia kuvioita sen paremmin, mutta elokuvan jälkeen he vastaavat, ovatko poliitikot niin tylsiä:

– No, ei ne, kun siihen vähän sekoitetaan huumoria.

Siinä on Keisarin Salaisuus.

Keisarin Salaisuus
Suomi 2006
Ensi-ilta 8. syyskuuta

Ohjaus Riina Hyytiä
Käsikirjoitus Aleksi Bardy
Rooleissa Heikki Hilander, Mika Ala-Panula, Erja Manto, Anna Bentley, Jukka Puotila, Krisse Salminen

Kesto 85 minuuttia