Kolmiulotteinen digielokuva saapui Suomeen

10.06.2008 07:50 | Olli Sulopuisto

Dolby 3d -lasitKaistan toimittaja kävi katsomassa, miltä vaikuttaa perjantaina teattereihin tuleva ensimmäinen Suomessa nähtävä kolmiulotteinen digitaalisesti projisoitu elokuva.

Erkki Tuomioja kävelee sisään väärästä ovesta Hämeenlinnan Verkatehtaalle. Viereisessä tilassa on alkamassa Sdp:n puoluekokous, mutta kenties hän toivoo voivansa mennä katsomaan kolmiulotteista elokuvaa sen sijaan, että häviää jälleen kerran puolueen puheenjohtajuuden.

Molemmilla on ikää jo reilut puoli vuosisataa, mutta siinä missä Tuomiojan ura alkaa olla ehtoopuolella, on 3d:n auringonnousu vasta tulossa. Bio Rexissä torstaina lehdistölle esitetty Beowulf oli maamme ensimmäisen digitaalisen 3d-elokuvateatterin ensimmäinen näytönpaikka. Itse asiassa teatterin henkilökuntakin oli ehtinyt tehdä viimeiset varmistukset vasta edellisenä päivänä, sillä sitä ennen salausavaimet estivät elokuvan esittämisen.

Aivan ensimmäisestä 3d-näytöksestä ei tietenkään ole kyse, sillä esimerkiksi Kasimir Lehto on työstänyt 3d-elokuvia jo pitkään, ja niitä on voinut nähdäkin vaikkapa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla. Analogisella tekniikalla näytettyjä 3d-pätkiä on ollut jo pitkään. Hämeenlinnan Bio Rex on kuitenkin edelläkävijä, sillä se on ensimmäinen vakituisesti digiprojektorilla 3d-elokuvia näyttävä sali.

Näyttää erinomaiselta

3d-lasitDigitaalisesti projisoitu 3d-kuva näyttää todella hyvältä. Se on tarkka, häiriötön ja vakaa. Kuvanlaatu peittoaa helposti parhaimmatkin full hd -kotiteatterit ja useimmat 35-milliseltä filmiltä näytetyt elokuvat. Siitä ei saa päänsärkyä.

Itse elokuva näyttää kolmiulotteisena paremmalta kuin kaksiulotteisena filmiversiona. Ensi kesänä julkaistavan 3d-scifiseikkailu Avatarin ohjaaja James Cameron on sanonut kolmiulotteisen kuvan huijaavan aivot luulemaan näkevänsä jotain todellista. Siinä saattaa hyvinkin olla perää, sillä Beowulfin tietokoneanimoidut hahmot tuntuivat elävemmiltä kuin marraskuussa näkemässäni perinteisesess 2d-versiossa.

Tarve olisi 3d-kubrickille

Syvyysefekti on selkeä, tosin välillä on hankala hahmottaa hahmojen välissä olevan tilan määrää, jolloin efekti muuttuu latteammaksi. Muutenkin tuntuu, että ohjaaja Robert Zemeckis ei ole vielä oikein tiennyt, mitä 3d-efektillä tehdään. Monin paikoin se toimi juurikin efektinä, joka sai peitset ja nuolet loikkimaan silmille itsetarkoituksellisen korostetusti.

Varmaa on, että kolmannen ulottuvuuden synnyttämiä mahdollisuuksia ei olla vielä hyödynnetty juuri lainkaan. Naturalistisella, todellisuutta suoraan imitoivalla kuvamateriaalilla on arvonsa, mutta kenties Warholin Sleepiä lukuun ottamatta kiinnostavimmat elokuvalliset tehot on saavutettu tekemällä jotain väärin. Teleobjektiivi litistää, laajakulma leventää, leikkaus voi hämätä ja harhauttaa, Vertigon trombone shot viestii korkean paikan kammoa… esimerkkejä luovasta kuvakielestä on lukuisia.

Kunhan jostain löytyy 3d-kuvakerronnan kubrick, kolmiulotteisuus ei tunnu enää pelkältä kikkailulta.

144 kuvaa sekunnissa

3d-projektori

Bio Rexissa käytetään Dolby 3D Digital Cinema -tekniikkaa, jonka on toimittanut italialainen Cinemeccanica. Käytössä on 2K-tarkkuus, eli 2048 x 1080 pikseliä. Resoluutioiden pienestä erosta huolimatta ero full hd -kuvaan on huima, sillä kuvat on pakattu häviöttömään muotoon ja värisyvyys on suurempi.

Kolmiulotteinen efektin luomiseksi valkokankaalle heijastetaan yhteensä 144 kuvaa sekunnissa. Normaali elokuva on kuvattu 24 kuvan sekuntinopeudella, mutta jokainen ruutu näytetään kahdesti välkkymisefektin vähentämiseksi. 3d-teatterissa jokainen ruutu näytetään kolmesti, jonka lisäksi kummallekin silmälle on oma kuvansa, siis 24 x 3 x 2 = 144 kuvaa sekunnissa.

Katsojat käyttävät kevyehköjä 3d-passiivilaseja, jotka erottavat oikean ja vasemman silmän kuvat käyttämällä väriaaltosuodatusta. Niitä voi hyvin käyttää tavallisten silmälasien päällä, kuten minä tein.

Pian muuallakin Suomessa

Seuraavana ohjelmistoon tulee elokuun 22. päivä U2 3D -konserttitaltiointi. Ensi vuonna suuret Hollywood-studiot julkaisevat 10-15 3d-elokuvaa, jotka yritetään saada Suomeen esitettäväksi ”mahdollisuuksien mukaan”.

Selloon loka-marraskuussa avattavaan teatteriin tulee kuusi salia, joista kolme on varustettu digiprojektorein ja niistä kahdessa voidaan näyttää 3d-elokuvia. Myös Finnkino on avaamassa 3d-teatteria pääkaupunkiseudulle vielä tänä vuonna.

Beowulfin lippujen hinta on 13 euroa.

Keskustelu

liput maksaa vittu 9 euroa…että kyl mieluummin menen 3D ku tavallisee leffaa.ja on hiuka eri asia 80 luvul noi teidän ”3D” leffat ku nykyää…maalaisjärjen käyttö sallittu/tiedon tieto ennen ku kommentoi.

On kuulkaa aivan eri asia kun nuo parikymmentävuotta sitten näytetyt filmit.. Aivan eri tekniikalla toteutettu.

Porukalla jääny taas vähä aivot narikkaan. :DD Aina ei voi voitttaa näköjään. :D

lukekaa artikkeli. tämä on ihan toista kuin joku pirun lintsikino.

Heh.. ootta työ hauskoja. Tekniikka on hieman eri mitä 80-90-luvulla..perustuu hieman eri asioihin. Nooh.. eip mitään.

lipun hinta on varmaan 9€ x 3 x 2 = 54€ :D

Paljonkoha tulee maksamaan 3d-ku normit.. Normaali lippu on 9€ ni tuleeks siitä sitten vaikka 20lippu tai jtn.. en muute lähe jos lippujen hinnat hirveest nousee!

@5

”Toisaalta tulee mieleen ainakin yksi elokuva, jonka haluaisin myös 3d:nä nähdä”
LooooooooooooooooooooooooooooooooooooL

Elokuvateattereissa oli joku Painajainen Elm Streetillä pätkäkin 3d:nä joskus 80-90-luvun taitteessa. Laseja ei pidetty päässä koko aikaa. 3d-kohtauksessa lenteli pääkalloja ja näytti että ne tulevat aidosti silmille.

Jos tälläisiä 3d-elokuvia tulee paljonkin Biorexiin ja Finnkinoon niin saattaa jotkin pienemmät lapset heilutella käsiä koko ajan, kiljua yms. liikehdintää koska jos elokuva näyttää että nuolia sataisi päälle.

Tää on hei vähän eri asia kun Kellogsin paketista löydetyt 3D-lasit. TAI Shrekin mukana tulleet 80’s lelut.
Lukekaa.

meillä jkun on kotona shrek, niin tuli sen mukana 3D lasit ja sellasen lyhytelokuvan pystyi siis kotona kattomaan ;)

Kyllä tosiaan 80-luvun alussa oli Tappajahai-elokuvasta nähtävänä ensimmäinen ”kolmiulotteinen” versio Kaisaniemenkadun Kinopalatsissa, jonka nimi oli siihen aikaan Formia, ollen sitä ennen Boston; erään haitallisen nautintoaineen nimen muuttumista mukaellen.

Olen kyllä 3d-minielokuvan käynyt katsomassa. Amerikassa asuneen ystävän mukaan nämä ovat paljon parempia kuin normi elokuvat. Toisaalta mulle on se ja sama, käykö katsomassa normaalin vai 3d:n; sama elokuva, hieman eri kokemus… Toisaalta tulee mieleen ainakin yksi elokuva, jonka haluaisin myös 3d:nä nähdä…

On 80-luvulla esitetty 3d leffoja jopa telkkarissa, ja tosiaan myös elokuvia oli jonkin verran.

Mutta miksi kemiin (perämeren persereikä)…..

niinp. olen minäkin näitä 3d leffoja ainakin yhen käyny kattoo suomes…

Näytä kaikki kommentit

Itse kyllä muistan käyneeni katsomassa joskus 80-luvulla jonkun Tappajahai
elokuvan ihan tavallisessa elokuva teatterissa pahviset lasit päässä….
Että ensimmäinen vai ????

Muropaketin uusimmat