Kuolleiden valtakunta
Eräät odottavat Romeron paluuta zombien maailmaan kuin jouluaattoa. Kännykkä soi heti kun astun elokuvateatterista ulos. ”No?” En tiedä mitä sanoa. Eräille neljäs Dead-elokuva on kuin viides evankeliumi. Sanon, etten pitänyt siitä. ”Tarkoitatko että se oli niin huono, että se oli hyvä?” No en. Toverini lohduttaa, etten todennäköisesti ole ymmärtänyt elokuvan symboliikkaa. Enkä kai olekaan.
Zombieongelman levittyä koko maailmaan, ihmiskunnan viimeiset rippeet perustavat pieniä suojayhteiskuntia helposti puolustettaviin paikkoihin. Ympäröivälle tantereelle lähetetään ajoittain seikkailijapartioita keräämään ruokaa ja varusteita. Pääosajoukkion johtaja on reilu, rehellinen ja tyhjänpäiväinen Riley. Huomattavasti coolimpaa kakkosmiestä näyttelee John Leguizamo, joka todistaa jälleen kerran ettei karismaattisille ja lahjakkaille latinomiehille löydy Hollywoodissa oikeita osia. Pilvenpiirtäjän luksusasuntoihin on perustettu rikkaiden ihmisten vertikaalinen unelmakylä, jonka Leguizamolle ilkeilevä toimitusjohtaja Dennis Hopper paljastuu luonnollisesti myös eräänlaiseksi slummien kummisedäksi. Tässä haetaan selvästi jonkinlaista sanomaa: vaikka ihmiskunta olisikin uhan alla, rasismi ja ahneus ovat yhtä vahvoilla kuin aina ennen.
Mitä zombiet symbolisoivat tässä rakennelmassa? Ne ovat kehittyneet viime näkemältä, käyttävät työkaluja ja kommunikoivat hieman. ”Yrittävät näyttää eläviltä”, joku tokaisee, jotta viisas Riley saisi vastata ”emmekö me kaikki yritä”. Romeron käsikirjoituksen voisi siis sanovan käsittelevän toleranssia. Ovathan kuolleetkin sentään ihmisiä! He yrittävät syödä meidät elävältä, mutta hei, pitäkää mielessä, ettei se ole varsinaisesti heidän syytään. Jos tässä peilataan jotenkin Amerikan nykytilannetta (sana ”terroristit” kuullaan elokuvassa epäluontevasti) toleranssi on tainnut lipsahtaa hengenvaarallisen kulttuurirelativismin puolelle.
Ei ilmene kenen syytä zombiet oikeastaan ovat. Salaperäinen alkuperä tekee niistä tietysti yleismaailmallisemman symbolin, mutta se asettaa Kuolleiden valtakunnan maailmanloppuelokuvien laajempaan genreen. Zombiet voisi oikeastaan korvata millä tahansa uhalla. Tulen valtakunta ja Mad Max 3 – Ukkosmyrsky tulevat mieleen esimerkkeinä paremmista leffoista. Romeron ennalta-arvattava juoni ja turhat hahmot – mitä Asia Argenton näyttelemä tyyppi oikeastaan tekee tässä elokuvassa – ovat tasoa, jota jaksaa oikeastaan vain sunnuntai-iltapäivien krapulatelkkariputkessa. Vanhalle mestarille heruu sentään vähän kiitosta: lateksiryppyistä johtajaansa lukuun ottamatta zombiet ovat kertakaikkisen tyylikkäitä. Eräät tulevat hyväksymään leffan mestariteokseksi ihan sillä perusteella.
Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden
Land of the Dead,
USA 2005, Ohjaus ja käsikirjoitus George A. Romero, Pääosissa Simon Baker, John Leguizamo, Dennis Hopper, Asia Argento. 93 min
