Lady in the Water

Voi auteur-parkaa. M. Night Shyalaman on rakentanut uransa tunnelmallisten kauhuelokuvien varaan. Lady in the Water ei riko kaavaa, mutta vie sitä uuteen suuntaan. Shyalamanin lapsilleen iltaisin kertomasta tarinasta on saanut alkunsa aikuisten satu, joka on pikemminkin jännittävä kuin pelottava. Se on myös luokattoman huono tekele, joka saa pyörittelemään silmiä ja huokailemaan kovaan ääneen useaan otteeseen.

Inspiraatiosta ja identiteetistä kertova Lady in the Water alkaa, kun talonmies Cleveland Heep (Paul Giamatti) löytää Story-nimisen narfin (Bryce Dallas Howard) taloyhtiön uima-altaasta. Narf, joka on eräänlainen merenneito, kertoo saapuneensa inspiroimaan taiteilijaa, jolla on tärkeä kirja kirjoitettavanaan. Storyä vaanii susimainen skruntti, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen tämän hengiltä.

Periaatteessa kaikki on tähän saakka kohdallaan. Mitä nyt narfien, skrunttien ja ihmisten yhteinen menneisyys väännetään rautalangasta täysin turhassa alkuanimaatiossa. Samat asiat nimittäin syötetään katsojalle korealaisen äidin kautta, jolla ei muuta tehtävää olekaan. Rasittavan suorasukaisiksi kirjoitettuja henkilöitä poksahtelee esiin paiseiden lailla läpi koko elokuvan.

Moinen pökkelöinti on erityisen raivostuttavaa, koska Shyalaman on osaava elokuvantekijä. Se käy ilmi Lady in the Waterissakin moneen otteeseen. Siinä on paljon jännittäviä ja kauniitakin hetkiä, jotka yleensä tosin vesitetään jatkuvasti soivalla taustamusiikilla. Filmi näyttää monin paikoin upealta, mihin Wong Kar-Wain pitkäaikaisella kuvaajalla Christopher Doylellä on varmasti osansa, lavastaja Martin Childsiä unohtamatta. Poikkeavat kuvarajaukset ja terävyysalueen persoonallinen käyttö antavat elokuvalle itsevarman ilmeen.

Alastoman merenneidon ensitapaaminen Clevelandin kanssa on tunnelmaltaan intiimi. Seksuaalista jännitettä hahmojen välille ei silti synny, vaikka niin voisi alun perusteella luulla. Cleveland, jolla on luurankoja kaapissa, tahtoo vain suojella avutonta pienokaista. Koska elokuvasta voi monin paikoin bongailla ilmeisiä Hitchcock-viittauksia – Takaikkuna tapahtumapaikkana sekä Vertigon porraskäytävä ja huimausta ilmaiseva trombone shot – tuntuu hassulta, että sukupuolinen vetovoima noin vain unohdetaan.

Jos kinasteleminen elokuvan teemoista saattaa olla tyhjänpäiväistä, auteurin ylitsepursuavaa itserakkautta ei voi jättää huomiotta. Maailman muuttavan kirjan kirjoittavaa nuorukaista esittää nimittäin mies itse. Hänen näyttelijäntyössään ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta onhan se melkoinen veto kirjoittaa itsensä moiseen jeesusrooliin. Kovin peiteltyä ei ole sekään, että elokuvan vastenmielisin hahmo on nyrpeä elokuvakriitikko, jonka arvostelukykyyn luottaminen saattaa kaikki hengenvaaraan.

Onneksi elokuvan sydämessä loistaa Paul Giamatti, joka on rakastettava heti ensimmäisistä kuvista asti. Hän voi puhua miten järjettömiä tahansa ja olla silti oikean ihmisen oloinen. On oikeastaan hämmästyttävää, että kukaan on jaksanut nähdä niin paljon vaivaa näin typerän elokuvan eteen. Ohjaajan arvostelukyky kun on selvästi pettänyt pahemman kerran.

Lady in the Wateria valmistellessaan Shyalaman ajautui riitoihin luottotuottajansa kanssa, jonka mielestä käsikirjoitus ei ollut tarpeeksi hyvä. Tämä raivostutti ohjaajan, jonka mukaan studio yritti rajoittaa hänen taiteellista vapauttaan. Niinpä hän vaihtoi saman tien studiota ja – mitä ilmeisemmin – teki elokuvan oman mielensä mukaan. 75 miljoonan dollarin kysymys kuuluukin: kumpi heistä oli oikeassa? Vastaus on ilmeinen.

Lady in the Water
Yhdysvallat 2005

Ohjaus ja käsikirjoitus M. Night Shyalaman
Pääosissa Paul Giamatti, Bryce Dallas Howard, M. Night Shyalaman.

Kesto 112 minuuttia.