L’Amore di Marja
Pidän L’Amore di Marjan kaltaisista elokuvista, joista kotiin suunnatessaan on levollinen ja iloinen mieli. Suomalaissyntyisen käsikirjoittaja-ohjaajan Anne Riitta Cicconen oma tarina italialaisen ja suomalaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä voi olla loppuunkaluttu elokuvan aiheena, mutta ihmisten ennakkoluulojen mureneminen on jotenkin aina yhtä viihdyttävää katseltavaa.
Tarina seuraa rauhaan ja rakkauteen uskovan nuoren suomalaisitalialaisen perheen matkaa suomalaisesta pystymetsästä sisilialaiseen pikkukaupunkiin, jossa yksin ulkona liikkuvaa naista katsotaan paheksuen. On siis alusta asti selvää, että elokuvassa nähdään räiskyviä riitoja, kyyneleitä ja yksinäisyyttä.
Malmivaara nousee elokuvan selväksi tähdeksi. Marja-äidin tunneskaala vaihtelee onnesta epätoivoon, eikä suomalaistähdellä ole vaikeuksia edes kielen kanssa, varsinkin, kun tässä roolissa italiaa kuuluukin puhua suomalaisella korostuksella.
On elokuvassa heikompiakin lenkkejä. Marjan tyttäristä vanhempi, Alice, on elokuvan kertoja, mutta huomasin sen vasta kun tyttäret vilistivät jo teini-iän seikkailuissa. Äidin ja tyttärien vaikean suhteen käsittely jättää rakenteelliset ongelmat kuitenkin varjoonsa.
Teksti: Annika Ruoranen / Nöjesguiden
L’Amore di Marja saa Suomessa ensi-iltansa 9. syyskuuta.
L’Amore di Marja
Italia/Suomi 2004. Ohjaus Anne Riitta Ciccone, pääosissa Laura Malmivaara, Vincenzo Peluso, Erika Lepistö, Annika Lepistö, Marja Leena Kouki. 103 min.
