Leijapoika (***)

Afganistan on aina ollut hankala paikka. Hyökkääjiä on tullut milloin idästä ja milloin lännestä. Khaled Hosseinin romaanin pohjalta sovitettu Leijapoika käyttää ympäröivän maailman myrskyjä ympäristönä tarinoista perinteisimmälle, jossa aran päähenkilön tulee voittaa heikkoutensa.

En ole lukenut Hosseinin kirjaa, joten on mahdoton sanoa, miten käsikirjoittaja David Benioff ja ohjaaja Marc Forster ovat tekstiä käsitelleet. Tarina voisi oikeastaan tapahtua missä tahansa, mutta ei Afganistan silti jää pelkäksi tapetiksi.

Koska elokuvan hahmot tuntuvat pikemminkin olevan kohtalon armoilla kuin ohjailevansa elämiänsä, voisi Leijapoikaa hyvin pitää melodraamana. Sen päähenkilöt ovat kaksi nuorta afgaanipoikaa, yläluokkaisen liberaaliperheen ainoa lapsi Amir (Zekeria Ebrahimi) ja heidän palvelijansa poika Hassan (Ahmad Khan Mahmidzada).

Pojat ovat erottamattomat 1970-luvun alun Kabulissa. He lennättävät leijoja, kertovat tarinoita ja käyvät elokuvissa. Mutta taivaalle on kasaantumassa tummia pilviä. Hazara-heimoon kuuluvaa Hassania kiusataan ja mullahien valta kasvaa. Arka Amir pettää lopulta sekä itsensä että ystävänsä luottamuksen. Vuosia myöhemmin hän saa puhelun vanhalta perheystävältään Rahim Kahnilta. ”Tule kotiin”, Kahn pyytää. ”Teot voidaan sovittaa.”

Sillä sovituksesta tässä on kyse. Elokuvan teema tuo tietenkin mieleen taannoin valkokankailla käyneen Atonementin, jossa kertojahahmo yritti vimmaisesti paikata nuoruutensa hairahdusta siinä onnistumatta. Leijapojassa tarina on valettu Hollywood-muoteista perinteisimpään, jossa jokaisen ihmisen sisällä on hyvyyden siemen. Eihän Amir tietenkään voi jättää kotimaataan kokonaan taakseen eikä unohtaa menneisyyttään, vaan jotenkin menneisyys on saatava haltuun.

Tiukan tarkkailevaa otetta odottaneet tulevat pettymään, sillä Leijapoika on uppopaistettu sentimentaalisuudessa. Sen käsikirjoitus on tiukasti pudottu kudos, jossa yksikään lanka ei jää irralleen ja jokaiselle teemalle on löydetty visuaalinen symboli. Niistä tärkein on tietenkin leijakisa, joista on tehty tietokone-efekteillä kauniita, vauhdikkaita ja jännittäviä.

Leijapoika voi tuntua manipuloivalta, mutta minä en voinut vastustaa puhdassydämistä Hassania, joka seisoi ylpeänä vaarallisimmissakin tilanteissa ja oli valmis uhraamaan itsensä ystävänsä puolesta. Kai sellaisesta saa liikuttua?

Leijapoika
(Yhdysvallat/Afganistan 2007)
K13

Ohjaus Marc Forster
Käsikirjoitus David Benioff
Pääosissa Khalid Abdalla, Atossa Leoni, Shaun Toub, Zekeria Ebrahimi,
Ahmad Khan Mahmidzada

Kesto 130 minuuttia