UUSIMMAT

Liikkuva linna / Wallace & Gromit: Kanin kirous

13.10.2005 00:00 Muropaketin toimitus

Monipuolisista, humoristisista ja liikuttavista animaatioistaan tunnetuille Aardman- ja Ghibli-studioille on osunut samaan aikaan mummobuumi. Uusilla Kanin kirous ja Liikkuva linna -elokuvilla on muutakin yhteistä: englantilainen kylämaisema, retrofuturistiset taistelukoneet ja tunteellinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Tieteen ja taian rajoilla kiikkuvat Liikkuvan linnan höyryvoimalenturit ja Wallacen keksimä asenteen korjautin.

Vaikka japanilaisen elokuvan voisi sanoa olevan selvemmin lapsille suunnattu, sen teemat ovat vakavat: turhamaisuus ja sota. Wallace ja Gromit ovat eeppisen kanidraamansa pyörteissä humoristisia hahmoja, mutta komedia irtoaa aikuisesti englantilaiskylän luokkaeroista ja tapakulttuurista. Lapsilta hauskuus jäänee huomaamatta, vaikka eläinhahmojen mykkäfilmihuumorista ja toimintakohtausten reippaasta meiningistä riittää heillekin viihdettä.

Ghibli ansaitsee jälleen kiitosta moniulotteisesta sankarittarestaan. Kun arkisen näköinen Sophie muuttuu yhtäkkiä vanhaksi mummoksi, hän unohtaa vihdoin pettymyksensä ulkonäköönsä – raihnaiseen kehoon voi olla tyytyväinen kun se toimii, eikä tarvitse näyttää hyvältä. Uusi työ lentävän linnan siivoojana kohottaa itsetuntoa ja sieltä Sophie löytää ensimmäistä kertaa hänestä aidosti välittävän perheen. Työnantaja on komea mutta lapsellinen ja moraalisesti ambivalentti mestaritaikuri Hauru, johon tyttömummo ihastuu. Ihastus ei tee Sophiesta kritiikitöntä, sillä hän alkaa kasvattaa itsekkäästä isännästään vastuullista kansalaista.

Slipoveriseikkailija Wallace on myös muodonmuutosten kourissa, kun juustodieetin aiheuttamat liikakilot pitää poistaa siirtymällä kanipitoiseen ruokavalioon. Samalla koti on tulvillaan oikeita kaneja, joita sankariparin humaani tuholaispalvelu on vanginnut kylän kasvimailta.

Wallacen ja Gromitin suhteesta tulee mieleen Wooster ja Jeeves – tai Hauru ja Sophie: hurmaava isäntä olisi pulassa ilman kutovaa ja keittävää apuriaan. Kuvioita monimutkaistaa lady Tottington, jonka kanssa Wallace viettäisi mieluusti aikaa myös muutoin kuin tuholaistorjunnan merkeissä.

Kanin kirous ja Liikkuva linna ovat molemmat elokuvia, jotka kestävät monta katsomiskertaa. Yleisöä ei aliarvioida eikä kaikkea edes yritetä selittää. Ketkä saavat loppujen lopuksi tietää kirotun kanin koko traagisen tarinan? Onko Sophiessa taikurin verta? Opetuskin on molemmissa elokuvissa sama: turhamainen ripustautuminen kauneuteen ja maalliseen omaisuuteen aiheuttaa pitkän päälle vain pettymyksiä. Naiivilta kuulostava viesti asettuu molemmissa seikkailuissa yhteiskunnalliseen kontekstiin. Arjessa puurtaville englantilaisille ei ehkä ole muuta sielunelämää tarjolla. Paitsi jos taika tai rakkaus osuu kohdalle.

Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden

Liikkuva linna
Ohjaus: Hayao Miyazaki. Pääosissa: Chieko Baisho, Takuya Kimura, Tatsuya Gashuin, Ryunosuke Kamiki.

Wallace & Gromit: Kanin kirous
Ohjaus: Steve Box ja Nick Park. Pääosissa: Peter Sallis, Helena Bonham Carter, Ralph Fiennes, Nicholas Smith.