Maailmojen sota

30.06.2005 00:00 | Muropaketin toimitus

Ihmiskunta on tuomittu tuhoon ja vastarinta on turhaa. Meitä vastassa on tunteeton miljoonia vuosia vanha äly, joka on aloittanut hyökkäyksensä. Näin meille kertoo Steven Spielbergin uuden elokuvan aloittava kertojaääni.

Itse elokuva on noin sata vuotta vanhan tunnevammaisen älyttömyyden uusi juoni ihmiskunnan rahojen menoksi. Vihollinen tunnetaan nimellä Hollywood ja tällä kertaa se iskee ihmiskuntaan ota rahat ja juokse -tekniikalla. Unelmakaupungin kuningasparin Spielbergin & Cruisen uutta Maailmojen sotaa ei ole nimittäin pahemmin kriitikoille näytetty ja se tulee kaikkialla ensi-iltaan samaan aikaan.

Ja jos Hollywood on huolissaan siitä mitä elokuvien palkattomiksi mainosmiehiksi muuttuneet kriitikot aikovat sanoa Maailmojen Sodasta, katsojien on syytä olla kauhuissaan.

Elokuvana Maailmojen Sota on turhanpäiväinen. Tom Cruisen muotokuva lippalakkipäisestä Joe Sixpackistä, joka joutuu pelastamaan perheensä pelastaakseen itsensä – ja sitä kautta vertauskuvallisesti maailman – on samalla tavalla ähky ja epävireinen kuin koko muukin elokuva. Mieleen tulee parin vuoden takainen Signs jossa Mel Gibson yritti myös jäyhillä kasvonilmeillä ja tiukalla alapurennalla viestittää sitä tuskaa ja voimattomuutta, joka syntyy kun mies ei pysty lohduttamaan perhettään samalla kun avaruudesta tulee uhka. Käsikirjoitus on vähän kuin Independence Day mutta ilman hauskoja kohtia.

Aika ajoin H.G.Wellsin kolmella jalalla notkuvat marsilaiset sotakoneet tekevät invaasion maapallon viihdeteollisuudessa. On ollut sitä kuuluisaa radiokuunnelmaa, vanhempaa elokuvatulkintaa ja niin musiikaalia kuin tietokonepeliäkin. Ohjaajamaestro Spielbergin uudessa versiossa on muutama makea digitaalitehoste kuten kesäisissä megaelokuvissa kuuluu ollakin, mutta muuten sitä vaivaa outo hengettömyys – ikään kuin olisi tajuttu jo alkumetreillä, että kalkkunahan tästä tulee. Sen jälkeen ei ole auttanut kuin vääntää minuutit kasaan.

Eikö Steven Spielberg sitten millään voi tehdä elokuvaa jonka lopussa ydinperhe ei eheydy – eikö vaikka aseella uhattaisiin? Ei vissiin. Mutta toivottavasti hän edes näkee unia, joissa niin ei käy. No, minä itse menen vielä pitkään nukkumaan ja näen edessäni Tom Cruisen laulamassa tippa linsissä tyttärelleen tuutulauluksi autolaulua samaan aikaan, kun maailma tuhotuu ympärillä. Eikä se ainakaan nopeuta unen tuloa – toisin kuin Maailmojen sota noin yleensä.

Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden

Muropaketin uusimmat