Miss Pettigrew – päivä täynnä elämää (**)

24.07.2008 07:03 | Olli Sulopuisto

Miss PettigrewVoi rouva Pettigrew-parkaa. Elo 1930-luvun Lontoossa ei ole helppoa kenellekään. Sodan uhka roikkuu raskaana kansakunnan yllä, lehtien etusivut täyttyvät jo Hitleristä. Vielä vaikeampaa on työttömillä, joiden joukkoon Guinevere Pettigrewkin suorapuheisuutensa takia joutuu.

Winifred Watsonin romaaniin perustuva elokuva tuo alkuminuuteillaan mieleen Hollywoodin kultakauden ja P. G. Wodehousen. Tyylilajina tuntuu olevan paatoksellinen farssi, jossa vaatimaton Pettigrew (Frances McDormand) seikkailee itseään ylemmällä orrella istuvien maailmassa, tukenaan vain luontaiset lahjansa.

Esimerkiksi tästä käy hyvin tapa, jolla Pettigrew hankkii seuraavan työpaikkansa. Ruokajonoon asti joutunut rouva on läpikotaisen rehellinen, mutta kun työnvälitystoimiston johtajan silmä välttää, hän hoitaa itsensä toiselle tarkoitettuun työhaastatteluun.

Tai ei se mikään haastattelu ole, sillä kun hän saapuu Delysia Lafossen (Amy Adams) luokse, on tilanne heti päällä. Nuori ja ilmeisen kevytkenkäinen neito on nukkunut pommiin, yksi kolmesta poikaystävästä loikoilee yhä sängyssä ja toinen sulho on palaamassa hetkellä millä hyvänsä.

Pettigrew ei täysin tajua, mitä tapahtuu, mutta hänen – vai näyttelijä McDormandin? – luontainen auktoriteettinsa saa asiat kääntymään parhain päin. Hupakkoa ehkä vähän liiankin suurella antaumuksella näyttelevä Adams ihastuu heti tähän perinjuurin järkevään sihteeriin, joka on kaikkea mitä hän ei ole.

Miss Pettigrew

Etenkin portaikkoon aseteltu soutaa ja huopaa -kohtaus antaa ymmärtää, että nyt seurattaisiin 1930- ja 1940-lukujen farssien jalanjäljissä. Varsin pian tyyli kuitenkin liukenee kuin sokeri veteen. Elokuva unohtaa hössöttämisen ja keskittyy hahmojen sydänsuruihin sekä niiden ratkaisemiseen.

Lavastajalla ja puvustajalla on eittämättä ollut hauskaa, sillä 80 vuoden takainen Lontoo sisältää elokuvassa sekä alhaisimmista alhaisia että ylhäisimmistä ylhäisiä kulkijoita ja paikkoja. Soundtrackilla svengaa aikakauteen mainiosti sopiva jazz.

Ollakseen romanttinen komedia Pettigrew on taustavireeltään oudon synkkämielinen elokuva. Yhdessä vaiheessa Guinevere keskustelee ikätoverinsa kanssa siitä, kuinka nuoret ”eivät muista edellistä sotaa.” Mikä on siis tärkeämpää, maallinen loiste vai onni sydämessä?

2/5

PlusMiinusNolla

+ Frances McDormand, jota katselisi vaikka lukemassa puhelinluetteloa
+ elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia ovat hauskaa, ripeästi ohjattua komediaa
– loppupuolella vakavoidutaan ja lähinnä odotetaan, että hahmot tajuavat tehdä sen, mikä on ollut katsojille selvää melkein alusta asti

Miss Pettigrew – päivä täynnä elämää
(Iso-Britannia 2008)
K7

Ohjaus Bharat Nalluri
Käsikirjoitus David Magee ja Simon Beayfoy
Pääosissa Frances McDormand, Amy Adams, Shirley Henderson, Ciarán Hinds,

Kesto 94 minuuttia.