Muistokirjoitus: Robin Williams – 40 vuotta nauruja ja sympatiaa
Robin Williams kuoli maanantaina 11.8.2014. Suosittu ja tunnettu näyttelijä oli kärsinyt jo pitkään masennuksesta. Dome.fi teki pienen koosteen hienon miehen urasta.
63-vuotiaana menehtynyt Robin Williams oli lahjakas näyttelijä jo nuorena. Hän pääsi arvostettuun Juilliardin kouluun vuonna 1973 ja erityisesti dialektiikka oli hänen taitolajinsa. Näyttelemisen ujo nuorukainen aloitti tutustuista piireistä, kun hän imitoi isoäitiään äidilleen.
Williamsin ura avautui aluksi tv-maailmassa. Hän esitti klassikkosarja Onnen päivissä avaruusolento Morkia. Hahmosta tuli nopeasti niin suosittu, että Mork sai oman, Williamsin improvisointiin perustuvan spin-off -sarjansa, jota kesti neljä vuotta. Samoihin aikoihin Williamsista tuli myös tunnettu stand up -koomikko.
Robin Williamsin tavaramerkki, “maaninen näytteleminen” oli jo tuolloin vahvasti esillä. Eikä vain kameroiden edessä: kun Williams oli Onnen päivien koekuvauksissa, ohjaaja Garry Marshall pyysi häntä istumaan tuoliin. Williams istui, mutta päälleen. Marshall pestasi hänet välittömästi, koska “Williams oli aito avaruusolento”.
Parhaiten Williams tunnetaan kuitenkin elokuvaurastaan. Hänen ensimmäinen ”oikea” elokuvansa John Irvingin romaaniin perustuva Garpin maailma vuonna 1982. Sen jälkeen Williams teki muutaman turhemman komedian, mutta 1987 ensi-iltansa saanut Hyvää huomenta, Vietnam teki miehestä arvostetun elokuvatähden ja toi hänelle ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.
Lisää seurasi pari vuotta myöhemmin, kun Williamsille heltisisi toinen ehdokkuus kulttielokuvasta Kuolleiden runoilijoiden seura. Carpe Diem -sanomaa nuorille sisäoppilaitoksen vesseleille paasaava kirjallisuuden professori oli kenties sitä tunnetuinta Williamsia: ilmeikäs, hauska ja loputtoman hyväntahtoinen mies, joka uskoi ihmisten hyvyyteen.
Oscar-ehdokkuuksien sarja sai vielä kolmannen kerran jatkoa elokuvalla Fisher King, jossa Williams esitti harhaista, koditonta Parrya, joka etsii Graalin maljaa.
Robin Williams sai lopulta Oscarinsa vuonna 1997 sivuroolista Good Will Hunting. Ben Affleckin ja varsinkin Matt Damonin kirjoittama ja näyttelemä elokuva vei pojat suoraan tähtiin, mutta Williamsin rooli psykiatrina oli olennainen moottori elokuvassa. On vaikea kuvitella, että roolisi olisi sopinut paremmin tai edes yhtä hyvin toiselle näyttelijälle. Tämä klippi on sikälikin tyypillistä Williamsia, että hän improvisoi koko kohtauksen.
Williamsilla riitti huumoria myös kulissien ulkopuolella. Kun hän sai Oscar-pystinsä, lähetti näyttelijä pienen osan siitä Good Will Huntingin saksalaisen version ääninäyttelijä Peer Augustinskille kiitokseksi “tämän työstä Williamsin kuuluisuuden hyväksi Saksassa.”
Heti seuraavana vuonna Williams teki tunnetun roolinsa elokuvassa Patch Adams, jossa hän esitti tohtoria, joka käytti huumoria potilaidensa hoitamiseen.
Williams osasi käyttää koomikon lahjojaan ja loputtoman sympaattista ilmettään myös ovelammin. Roolit elokuvissa One Hour Photo ja Insomnia olivat hyytäviä juuri sen vuoksi, että Williams tuntui olevan aivan väärässä elokuvassa. Molemmat elokuvat julkaistiin 2002. Williams teki myös paljon ääninäyttelyä, kuten A.I. – Tekoäly, FernGully – viimeinen sademetsä, Aladdin ja Robots.
Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että Williams teki myös paljon raivostuttavia rooleja, kuten vähän väliä tv:ssä nähty Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä. Mutta yhtä kaikkia Williamsin ura oli mittava – yhteensä yli sata elokuva roolia, ja päälle tv-sarjat ja elokuvat. Robin Williamsin hauskoja ja taidokkaita rooleja varjostivat päihdeongelmat, varsinkin kokaiinin kanssa. Williams selätti päihteet jo 80-luvulla, mutta 20 vuoden raittius katkesi vuonna 2003.
Robin Williams oli yksi Hollywoodin kirkkaimmista tähdistä. Hänen rooleistaan huokui paitsi lahjakkuus ja rakkaus näyttelemiseen, myös positiivisuus ja riemu. Se, että juuri Williams näytteli klovnilääkäriä, Good Will Huntingin maanläheistä psykiatria ja Kuolleiden runoilijoiden seuran kirjallisuudenproffaa, sopi maailmaan kuin nenä päähän. Williams oli monille synonyymi sympatialle.
Teksti: Henri Lassander
