Uusimmat

Narnian tarinat: Velho ja leijona

22.12.2005 00:00 Muropaketin toimitus

Narnia-filmatisointi on juuri nyt tuotantoyhtiön unelma. Se yhdistää trendikkään fantasian ja lastenkirjallisuuden. Bonuksena mukana on C. S. Lewisin kristillinen sanoma, joka passaa mainiosti liberaaliksi syytetylle Disneylle. Leffaan sitä ei kuitenkaan ole päätynyt niin paljoa, etteikö se kelpaisi myös Yhdysvaltain urbaaneille, maallistuneille rannikoille.

Niinpä neljä fiktiivistä lasta, jotka lähetetään Lontoon pommitusten tieltä maaseudulle turvaan, ovat saaneet jenkeissä yllättävän paljon huomiota. Maksimoidakseen katsojatulot Narnian on onnistuttava olemaan ”kulttuurisodan” neutraalia vyöhykettä. Onko kaapista löytyvä taikamaailma, johon voi astua vain jos uskoo, liian saarnaavasti esitetty? Tuovatko lapset ikuiseen talveen syöstyyn maailmaan toivoa vai jotain uskonnollisempaa? Onko leijona-Aslan, Narnian jeesusmainen suojelija, liian vapahtajamainen?

Elokuvan sanoma on toki kristillinen, muttei yhtä hyökkäävä kuin kirjassa. Toisaalta mukana on myös Lewisin alkuperäinen aseita lapsille lahjoittava joulupukki, joka tuntuu moraalisesti varsin arveluttavalta. Lisäksi hän on kummallinen tyylirikko. Mikä ei kuulu joukkoon: yksisarvinen, kentauri vai joulupukki?

Suomalaisesta näkökulmasta tämä kaikki vaikuttaa ylireagoinnilta. Meillä toimituksessa esimerkiksi keskusteltiin elokuvan tiimoilta pisimpään elokuvan pahiksen, Valkean velhon (Tilda Swinton hyvässä iskussa) vaatteista. Konsensus oli, että ne ovat tyylikkäät, mutta onko niissä drag-viba, onko selän kyttyrä viitaus Vivienne Westwoodiin, onko jääpuikkokruunu liian mauton ja olisiko kenelläkään Linnan juhlien vieraalla ryhtiä kantaa niitä?

Sovituksena kirjasta Velho ja leijona on erinomainen. Mikäli piti kirjasta, pitänee myös elokuvasta. Kaikki ikoniset hahmot ja paikat (lyhty, kivipaasi, herra Tumnus) on siirretty kankaalle onnistuneesti ja Narnia näyttää muutenkin eloisalta. Elokuvan viat ovat myös suoraan kirjasta. Kun sankarileualla varustettu teinipoika ottaa tasavertaisena yhteen suuren noidan kanssa (verettömällä) taistelutantereella on selvää, että kyseessä on lasten elokuva. Tätä ei auta se, että lapsia kuvataan kuin kiiltokuvia.

Kirjoja ennestään tuntemattomille aikuisille elokuva tarjoaa lähinnä komeron, johon lapset voi sulkea reiluksi kahdeksi tunniksi. Ihan niin kuin Narniakin.

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

Narnian tarinat: Velho ja leijona (The Chronicles of Narnia: The Lion, The Witch & The Wardrobe) USA 2005. Ohjaus Andrew Adamson, käsikirjoitus Andrew Adamson, Anne Peacock, Christopher Markus ja Stephen McFeely, pääosissa Tilda Swinton, James McAvory, Rupert Everett, Jim Broadbent, Ray Winstone ja Dawn French. 143 min, K11.