No Manifesto on mainio elokuva Manic Street Preachersin faneille, mutta vain heille
Ensimmäinen Get Loud! The Helsinki International Music Film Festival kansoittaa Andorran ja Dubrovnikin (Eerikinkatu 11, Helsinki) tällä viikolla. Kyseessä on Sidewaysin ohessa järjestettävä elokuvafestivaali, joka keskittyy musiikkiaiheisiin fiktioelokuviin ja dokumentteihin.
Get Loud! alkaa keskiviikkona 15. kesäkuuta No Manifesto: A Film About Manic Street Preachersilla, joka saa vihdoinkin ensi-iltansa Suomessa. Elokuva on valmistunut viime vuonna, joten sana ”vihdoinkin” ainoastaan siksi, että elokuvan tekemiseen meni yli 12 vuotta. Suomen kantaesitys on merkittävä laajemmassakin mielessä; Get Loud!:n yleisö pääsee näkemään No Manifeston ensimmäisenä valkokankaalta koko pohjoismaissa.
Ennen Manic Street Preachersista kertovan dokumentin valmistumista ohjaaja Elizabeth Marcus ehti hankkia kannuksia Michael Mooren tuotannoissa. Hän selvitti taustoja Bowling for Columbineen (2002) ja toimi tuotantoassistenttina Fahrenheit 9/11:ssa (2004). Kytköstä ei kuitenkaan kannata liikaa korostaa, sillä dokumentaristina Elizabeth Marcus on ihan erilainen kuin Michael Moore. Hän ei heittäydy tapahtumiin mukaan vaan pysyttelee kameran takana ja antaa muiden hoitaa puhumisen. Moore sen sijaan tunnetusti nauttii paikastaan valokeilassa, joidenkin mielestä jopa liikaa.
No Manifeston kohdalla puhumisen hoitavat lähinnä Manic Street Preachersin jäsenet. Ja paljon he puhuvatkin.
James Dean Bradfield, Nicky Wire ja Sean Moore esiintyvät kameralle melko vapautuneen tuntuisina, joten ilmeisesti suhde dokumentin ohjaajaan on ollut mutkaton. Kolmikko tulee puolentoista tunnin aikana katsojalle hyvin tutuksi ja lähinnä kaiuttimista tutut muusikot saavat hyvin lihaa luidensa ympärille.
Karrikoiden Bradfield polttaa ketjussa, Moore pitää aseista ja Wire on kompostia pitävä hörhö.
Dokumentissa ovat merkittävästi äänessä myös yhtyeen fanit, joilla on tosin aika vähän tähdellistä sanottavaa. Välikommentaattorien määrää olisi voinut leikata huoletta puoleen.
No Manifesto seuraa Walesin ylpeyttä lavoille ja lavan taakse, keittiöihin ja kuppiloihin. Get Loud!:n avauselokuva on varmasti kiinnostavaa katsottavaa Manic Street Preachersin faneille, ja jopa kaltaiseni sinkkubiisien ystävä piti näkemästään. Erityisen mielenkiintoista antia ovat tietenkin Richey Edwardsin katoamista koskevat osuudet.
Mutta:
Jos Manic Street Preachers ei yhtyeenä kiinnosta, kannattaa No Manifesto jättää huoletta väliin. Se on selkeä fanituote, ei mikään dokumenttielokuvan uusi virstanpylväs. Monet mielenkiintoiset aiheet, kuten miksi yhtye ei kelpaa Yhdysvaltain markkinoille ja visiitti Fidel Castron johtamaan Kuubaan, käsitellään aika ylimalkaisesti. Suosittelenkin hankkimaan Louder Than War -dvd:n katsottavaksi No Manifeston jälkeen.
No Manifesto – A Film About Manic Street Preachers esitetään Get Loud! -festareilla keskiviikkona 15.6. ja sunnuntaina 19.6. kello 15.00. Tapahtuman kotisivut ja kaikki elokuvat.
