Noah on yksi niistä elokuvista, joista vuosi 2014 tullaan muistamaan

04.04.2014 00:00 | Tatu Junni

NoahEnsi-ilta: 4.4.2014
Alkuperäisnimi: Noah
Ohjaajat: Darren Aronofsky
Käsikirjoittaja: Darren Aronofsky & Ari Handel
Pääosissa: Russell Crowe, Jennifer Connelly, Anthony Hopkins, Ray Winstone, Logan Lerman & Emma Watson
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Ukko Nooa oli kunnon mies
Arvostelija: Tatu Junni

3/5

Kohuttu Noah saapuu vihdoinkin elokuvateattereihin. Yllättävän omaperäistä Hollywood-toimintaseikkailua voi suositella niillekin, jotka eivät usko sen pohjautuvan tositapahtumiin.

Nooan tarina lienee useimmille tuttu. Synnin turmelemassa maailmassa puhdasmielinen mies saa Jumalalta tehtäväkseen rakentaa arkin, johon saapuvat maailman kaikki eläinlajit. Sitten tulee rankkasade, vesimassat peittävät koko maailman alleen ja hukuttavat syntisen ihmiskunnan. Vain Nooa perheineen pelastuu. Lopuksi Jumala kiittää, kuittaa ja suo Nooan perheelle koko maallisen valtakunnan kruunun.

”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat.”

Nooan tarinassa on varaa lukuisille erilaisille tulkinnoille. Darren Aronofskyn ohjaama Noah on uskonnollinen katastrofielokuva ympäristöystävällisellä sanomalla. Tarinalla on kristillis-juutalaiset kehykset, mutta pohjimmiltaan Noah on universaali kertomus ihmisen uskosta ja luottamuksesta oikeaan. Aronofsky, konservatiivisten juutalaisvanhempien kasvatti, tasapainottelee uskonnollisten ainesten ja tehoste-elokuvaston välillä onnistuneesti.

Nooaa esittää rooliinsa hyvin heittäytyvä Russell Crowe. Perheenjäsenten tunnetuimmat tulkitsijat ovat Jennifer Connelly, Logan Lerman ja Emma Watson.

Noah

Noah siirtää Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarinan kuviksi melko kirjaimellisesti. On jättiarkkia, eläinpareja ja jopa oksaa kantava kyyhky. Taustoittavassa alkukohtauksessa nähdään maailman luominen, Aatami ja Eeva Paratiisissa, käärme ja ihmiskunnan lankeaminen syntiin. Paikoin tuntuu, kuin katsoisi pyhäkoulua varten laadittua opetuselokuvaa.

Sananmukainen tulkinta on sitonut käsikirjoittajien käsiä ja tuonut samalla elokuvaan tahatonta koomisuutta. Esimerkiksi kohtaus, jossa arkin eläimet vaivutetaan uneen yrttisavulla, tuntuu typerryttävän heppoiselta selitykseltä uskomattomalle asetelmalle. Jossain kohtaa itsesensuuri on iskenyt, sillä ihan kaikkea Raamatusta tuttua ei ole mukaan kelpuutettu. Jumalan pojista ei puhuta mitään, Nooan 950 vuoden ikään ei viitata ja Jumalakin on etäännytetty huomattavan hiljaiseksi nukkemestariksi.

Elokuvantekijät ovat pistäneet Nooan tarinaan runsaasti myös omiaan ja ammentaneet siinä sivussa aineksia muistakin lähteistä kuin Vanhasta testamentista. Nooalla on esimerkiksi puolellaan kivisten Transformersien armeija (!) ja Anthony Hopkinsin esittämä shamaani-isoisä, joka on sivutoiminen hedelmöityshoitomestari. Osa näistä radikaaleista ratkaisuista sopii elokuvaan, mutta turhan monet saavat pyörittelemään silmiään vaivautuneesti.

Noah

Noahin fantasia-aineksista on vaiettu visusti elokuvan mainosmateriaaleissa. Ilmeisesti Paramount Pictures on olettanut, että yleisö voi sulattaa kertomuksen jumalallisesta väliintulosta ja eläimistä arkissa, mutta avaruudesta saapuneista enkeleistä, jotka jäävät vangeiksi Maahan, ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Arkailu on kuitenkin ollut ihan turhaa; Nooan tarina on jo lähtökohtaisesti niin uskomaton, että myyttiset hahmot sopivat siihen mukaan mutkitta.

Ymmärtääkseni käsikirjoittajien oma lisäys tarinaan on myös elokuvan konna. Aivan kuin maailmanlopussa ja henkilökohtaisessa uskonkriisissä ei olisi tarpeeksi haastetta, Nooa saa vastaansa Ray Winstonen esittämän heimopäällikkö Tubal-cainin, joka on kaivettu tarinaan juutalaisten Tanakista. Kaukaista Kainin sukua olevassa väkivaltaisessa öykkärissä tiivistyy kaikki se, minkä Jumala haluaa maan päältä huuhtoa. Hahmo tuo tarinaan mukaan perinteisen hyvä-paha-asetelman, joka on täysin tarpeeton. Nooan kertomuksessa on kiehtovampaakin seurattavaa kuin kahden körmyn kukkotappelut.

Onneksi Noahin käsikirjoituksessa on kaikesta toiminnasta huolimatta hyvin tilaa elokuvan nimihahmon sielunmaisemalle. Nooan uskon ja hänen maallisen perheensä kolari on tarinan kiehtovimpia aineksia. Elokuvan vahvimmassa kohtauksessa Nooa valmistautuu tappamaan vastasyntyneen lapsenlapsensa, jotta luojan tahto toteutuisi. Asetelma ei ole ihan tyypillinen yli 120 miljoonan dollarin Hollywood-spektaakkelissa.

Noah

Toimintaseikkailuksi Noah on piristävän poikkeuksellinen, mutta silti se on Darren Aronofskyn uran kehnoimpia elokuvia. Unelmien sielunmessun, The Fountainin ja The Wrestlerin ohjaajan oma ääni tuntuu tukahtuneen digitaalisten aaltojen pauhun alle, vaikka Noah hänelle kovin henkilökohtainen projekti haastatteluiden perusteella onkin ollut.

Suurimman kiitoksen Aronofskylle voi esittää siitä, ettei Noah ole yhdistelmä Roland Emmerichiä ja Mel Gibsonia, kuten taitamattomammissa käsissä olisi voinut käydä.

Noah on elokuva, jossa riittää sulateltavaa toviksi jos toiseksi jopa niille, joille Nooan kertomus on yksi vedenpaisumusmyytti muiden joukossa. Kyseessä on varmasti yksi niistä elokuvista, joista vuosi 2014 tullaan muistamaan – hyvässä tai pahassa.

PlusMiinusNolla

+ Erilainen Raamattu-elokuva ja Hollywoodin toimintaseikkailu
+ Jää elämään mieleen
– Paikoin tahattoman koominen
– Osa käsikirjoituksen ratkaisuista turhan kömpelöiltä
– Tarpeettoman pitkä