Numero 23

Kun näemme Jim Carreyn esittämän Walter Sparrow’n ensimmäistä kertaa, hän istuu tylsistyneenä rankkuriautonsa etupenkillä. Sparrow’n kertojanääni antaa ymmärtää, että kyseessä on tarinan alku ja että hän tietää, mitä tulee tapahtumaan. ”Onko kohtaloa olemassa?” hän pohtii.

Seuraa sarja näennäisen satunnaisia tapahtumia: Sparrow solvaa työtoveria, koira puree Sparrow’ta, vaimo ostaa Sparrow’lle kirjan ”The Number 23”, jonka hulluuteen vajoava päähenkilö muistuttaa kovasti miestä itseään. Pian hän alkaa nähdä luvun 23 kaikkialla minne katsookaan. Samalla todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat.

Numero 23:n perimmäinen ongelma on siinä, että se pyytää katsojaa uskomaan umpityperään mysteeriinsä ilman kunnollisia perusteita. Ensimmäisen puolituntisen ajan voi sentään kuvitella, että tästä seuraa jotain merkityksellistä, mutta valitettavasti mysteerin ratkaisu ei ole kovin kummoinen.

Varsinkin alkupuolella Carrey esittää Sparrow’ta huumorimiehenä, mutta sävy vakavoituu pian. Näyttelijöiden suorituksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, käsikirjoitus vain on kaukana jonkun Tahrattoman mielen tasosta. Tarinaan on keksitty jännittäviä käänteitä ihan urakalla, mutta hahmot ovat ohuita ja epäuskottavia, ja parhaimpina hetkinä dialogi sisältää sellaisia timantteja kuin ”Onko 23 kirous vai siunaus?” Sitäpä sietääkin pohtia tovi.

Hienot alkutekstit ja niiden taustalla soiva, sähköisesti junttaava musiikki tuovat mieleen David FincherinSevenin. Muista vaikutteista puheenollen käsikirjoittaja Fernley Phillips on ilmeisesti nähnyt jakson tai pari Lostia, sillä hän yrittää rakennella samanlaista kaikenkattavan mysteerin ilmapiiriä elokuvaansa.

Erityisesti saariseikkailu tulee mieleen siitä, miten ohjaaja Joel Schumacher on piilottanut 23-symboleita kuvien reunoille katsojien bongattaviksi. Visuaalisesti Schumacher on ollut paremmassakin terässä. Elokuva on tavanomaista uutta Hollywoodia, jossa steadicam-otot korvaavat harkitut, erilliset kuvat. Kirjan maailma esitetään läpiefektoituna, maalauksenomaisena paikkana, joka on oikeastaan aika hieno.

Lopuksi huomautettakoon, että 23 ei ole numero vaan luku.

Mikä on mielestäsi Jim Carreyn paras elokuva? Käy äänestämässä.