Once (****)

Helmikuussa parhaan Oscarin laulusta kisasi kolme elokuvaa. Ennakkosuosikki oli Disney-musikaali Enchanted, josta oli saatu ehdolle peräti kolme kappaletta. Perää piti yhdellä laululla piskuinen irlantilaiselokuva Once, joka meinattiin vielä viime hetkillä diskata. Vaan tällä kertaa tarinalla oli onnellinen loppu: Once voitti.

Elokuvaa voisi kehua kertomalla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta se asettaisi sympaattiselle leffalle liikaa paineita. Se ei nimittäin ole täydellinen, mutta se on hieno.

Kyse ei ole niinkään siitä, että pieni olisi kaunista, vaan siitä että Once on rehellinen ja teeskentelemätön. Tarinan nimettömät päähenkilöt — miten hieno kikka! — törmäävät sattumalta Dublinin kaduilla. Mies on pennitön ja onneton katulaulaja, tsekeistä muuttaneella naisella ei mene paljon paremmin. Jotain heille kuitenkin tapahtuu.

Myöhemmin he he istuvat musiikkikaupassa pianon ääreen ja alkavat kuin taikaiskusta laulaa samaa laulua. Niin, Once on musikaali – tai oikeastaan musiikkielokuva, kuten genren paremmin tunteva ystäväni huomautti. Sillä vaikka siinä lauletaan paljon, ihmiset eivät spontaanisti ala tanssia kadulla ja laula vuorosanojaan. Minä sanon, että jos pidät musikaaleista, Once on sellainen ja jos inhoat niitä, se on elokuva, jossa musiikki soi paljon. Kappaleita voi kuunnella vaikkapa leffan Myspace-sivuilta.

Se on myös draama ja komedia ja romanttinen elokuva. Jos siitä joku uudehko elokuva tulee mieleen, niin Lost in Translation, tosin Once ei haiskahda yhtä vahvasti teennäisyydeltä ja eetteriltä. Amatöörinäyttelijät (joskin Glen Hansard vilahti aikanaan The Commitmentsissa) ruumiillistavat tarinan kaikkine kömpelyyksineenkin juuri sillä tavalla, jolla ei-ammattilaiset parhaimmillaan onnistuvat. 

Pelkään kehuvani elokuvan tukkoon, joten lopetan nyt.

Mutta onhan siinä todella hieno loppu.

Once
(Irlanti 2006)
S

Ohjaus ja käsikirjoitus John Carney
Pääosissa Glen Hansard ja Marketa Irglova 

Kesto 86 minuuttia