Uusimmat

Rakkautta & Anarkiaa -festarivinkit: Piereskelevä ruumis, Suomi-samurai ja himokas merenneito

09.09.2016 09:29 Tuukka Hämäläinen

Rakkautta &Anarkiaa -festivaali valtaa jälleen Helsingin leffateatterit 15.-25. syyskuuta. Valitsimme ohjelmistosta seitsemän varmasti kiinnostavaa elokuvaa, joista kaikki eivät tule laajempaan levitykseen.

Rakkautta & Anarkiaa on järjestetty vuodesta 1988. Elokuvia tuodaan valkokankaalle tuttuun tapaan kymmeniä ja taas kymmeniä. Alla Dome.fi:n vinkit niistä uutuuksista, jotka ainakin kannattaa ottaa haltuun.

Samurai Rauni Reposaarelainen (Suomi, 2016)

Vaikea uskoa, mutta kotimainen slasher-kauhu ei ole yllättävintä, mitä tänä vuonna maamme elokuvamaailmassa tapahtuu. Muusikkona ja monialataiteilijana tunnetun Mika Rätön ohjaama Samurai Rauni Reposaarelainen on nimittäin varmasti vuoden erikoisin kotimainen elokuvajulkaisu. Pääsin näkemään leffan ennakkonäytöksessä ja voin allekirjoittaa, että se on… hyvin, hyvin outo. Mikrobudjetilla tehty, surrealistinen ja varmasti mielipiteitä jakava elokuva on, vaikka paikoin kotikutoinen, myös rujonkaunis ja täysin omaehtoinen elokuva. Ei mikään yllätys, että ryypiskelevän samurain tarina on alkanut teatterista, sillä jotakin tällaista odottaisi näkevänsä kokeellisemmassa teatterituotannossa. Valkokankaalla tämä on uutta ja virkistävää!

(Erikoisvinkki: Vaikka leffa tulee myöhemmin teatterilevitykseen, kannattaa katsoa tämä festarilla englanninkielisten tekstien kera. Osa repliikeistä menee muuten varmasti ohi.)

Love & Peace (Japani, 2015)

Osaisiko Sion Sono tehdä huonon elokuvan, jos hän todella haluaisi? Emme usko. Sono hallitsee tyylilajin kuin tyylilajin, päräyttävästä rap-musikaalista (Tokyo Tribe, 2014) häiritsevään kulttikauhuun (Suicide Club, 2001) ja vakavamieliseen draamaan (The Land of Hope, 2012) – ja onhan miehen käsialaa myös 2000-luvun parhaisiin elokuviin lukeutuva Love Exposure (2009). Pelkän CV:n pitäisi riittää syyksi antaa Love and Peacelle mahdollisuus, mutta ideakin kuulostaa loistavalta: Entinen rocktähti, joka on joutunut toimisto-orjaksi, rakastuu paitsi kollegaansa, myös lemmikkikilpikonnaan. Matelija päätyy kuitenkin Tokion viemäreihin, jossa se kokee muodonmuutoksen. Hämmentävän trailerin perusteella en tiedä mitä odottaa, mutta se on Sonon kohdalla vain yksi syy lisää maksa leffapiletin hinta.

Seoul Station & Train to Busan (Etelä-Korea, 2016 & 2016)

Zombie-genre alkaa olla yhtä loppuun kaluttu kuin elävien kuolleiden jäytämät ruumiinosat. Mutta Etelä-Korea on ennenkin yllättänyt loistavilla, omintakeisilla genre-leffoilla, joten tälle leffakaksikolle sietää antaa mahdollisuuden. Toisiinsa liittyvien elokuvien takaa löytyy muutama vuosi sitten debyyttiohjauksellaan The King of Pigs (2011) läpimurron tehnyt Yeon Sang-ho. Avainsanat ovat zombiet ja junat, sillä sekä animaatio Seoul Station että näytelty elokuva Train to Busan kertovat Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa kehkeytyvästä zombie-epidemiasta ja sijoittuvat junaan tai juna-asemalle. Elokuvat lupaavat tarjota paitsi veristä selviytymiskamppailua, myös tiukkaa yhteiskunnallista ja sosiaalista kritiikkiä, niin kuin parhaat zombieleffat ovat tehneet aina Dawn of the Deadista (1978) lähtien.

The Lure (Puola, 2015)

No nyt on hapokasta! Esikoisohjaaja Agnieszka Smoczynskan sanoin: ”The Lure on kertomus kahdesta teini-ikäisestä merenneidosta, joista tulee kaupungin yöklubielämän sensaatio. Mukana on rakkaustarina, fantasiaa, seksiä ja verta.” Niin ja kyseessä on musikaali. Lainataanpa vielä R&A:n esittelytekstin kirjoittanutta Tapio Reinekoskea: ”Miehet ovat limaisia ja naiset ammattilaisia tuijottamaan himokkaasti tyhjää. Merenneidot ovat limaisia ja tuijottavat himokkaasti, silmien takana tyhjää. Auringottoman rannan versio Donna Summerin I Feel Love -kappaleesta soi, ja jokin kiihottaa, vaikka sitä ei haluaisi myöntää.” Pakkohan tämä on nähdä.

Wiener-Dog (Yhdysvallat, 2016)

Vaikka Todd Solondzin kaikki elokuvat eivät ole kohonneet kulttielokuva Happinessin (1998) tasolle, ovat ne kaikki olleet katsomisen arvoisia. Solondzin kiero, ahdistuksella nautiskeleva tarinankerronta ja sysimusta huumori on aina tuonut indie-draamojen ennalta-arvattavaan sapluunaan kaivattua särmää. Tuorein elokuva Wiener-Dog vaikuttaa myös perin hauskalta: Elokuvassa kerrotaan neljä tarinaa, joita kaikkia yhdistää sama mäyräkoira. Rooleissa nähdään lisäksi valtava määrä taidokkaita näyttelijöitä Julie Delpystä aina Kieran Culkiniin ja Danny DeVitoon. Jos katsot tänä vuonna yhden yhdysvaltalaisen indie-leffan, tämä lienee hyvä valinta.

Swiss Army Man (Yhdysvallat, 2016)

Ohjaajakaksikko Daniel Scheinert ja Daniel Kwanin idea on sen verran älytön, ja roolitus niin rautainen, että Swiss Army Manille on pakko antaa mahdollisuus. ”Surrealistiseksi draamafantasiakomediaksi” luonnehditussa elokuvassa Paul Danon esittämä haaksirikkoinen kohtaa rannalla ruumiin (Daniel Radcliffe), joka alkaa yllättäen puhua ja pystyy vaikka millaisiin temppuihin, kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi ihmismuodossa. Luvassa on runsaasti piereskelyä, mistä elokuva nousi otsikoihin heti maailmanensi-illan jälkeen, joten jos koet kaasuhuumorin liian alatyyliseksi, kannattaa jättää väliin.

Bonusvinkki

Mene katsomaan kotimaista elokuvaa! Rakkautta & Anarkiaa sisältää aina Kotimaisen elokuvan viikon, jolla esitetään pitkä liuta mainioita suomalaisia elokuvia, joista osa on jo lähtenyt levityksestä. Jos siis missasit keväällä Aleksi Salmenperän voimakkaan Jättiläisen tai haluat mukaan Antti J. Jokisen ärhäkän Pahan kukat -leffan erikoisnäytökseen Kotimaisessa gaalassa, käytä tilaisuus hyväksi. Festarilla esitetään parikymmentä kotimaista elokuvaa, joista valtaosa esitetään myös englanninkielisillä teksteillä. Nyt voit siis kuskata sen ulkomaisen tuttavasi katsomaan Cannes-voittajamme Hymyilevän miehen niin, että hänkin ymmärtää mistä on kysymys.

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat