Shopping Tour on kiinnostava ideana mutta ei elokuvana

09.09.2014 12:18 | Muropaketin toimitus

Ensi-ilta: 12.9.2014
Ohjaaja: Mikhail Brashinski
Käsikirjoittaja: Mikhail Brashinski
Pääosissa: Tatjana Kolganova, Timofei Jeletski, Tatjana Rjabokon, Alexander Lutov, Satu Paavola
Elokuvan pituus: 70 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Suomalaiset ovat sympaattisia ihmissyöjiä.
Arvostelija: Olli Sulopuisto

1/5

Mielikuva Suomeen tulevista turisteista on bussillinen ulkomaalaisia, jotka vaappuvat ryhmänjohtajan perässä Esplanadin puistosta Ateneumiin. Shopping Tourissa reissu on toisenlainen. Siinä suomalaiset eivät ole hyväntahtoisia isäntiä, jotka yrittävät puristaa vierailta eurot lompakosta, vaan verenhimoisia hirviöitä, joille sisäelimet maistuvat Visa-numeroa paremmin.

Mikhail Brashinskin kirjoittama ja ohjaama elokuva on mukamas pureva satiiri (äsch, anteeksi sanaleikki) suomalaisista ja meidän metsäläisestä muukalaiskammostamme. Mikrobudjetin kauhuelokuva edustaa found footage -genreä, jossa taphtumat taltioidaan ikään kuin vahingossa. Tällä kertaa selityksenä on toisen päähenkilön eli teinipojan (Timofei Jeletski) äidiltään (Tatjana Kolganova) saama älypuhelin, jonka akku ei tunnu tyhjenevän millään.

Kännykkäkamera selittää tavallistakin enemmän vispaavan käsivarakuvauksen ja ajoittaisen perseruman ulkoasun. Syystä tai toisesta suttuinen ulkoasu sopii tarinan tyyliin oikein hyvin eikä häiritse katsomista ollenkaan niin pahasti kuin suuren rahan Hollywood-tuotannoista.

Äiti ja poika lähtevät bussimatkalle Suomeen, eikä pitkään aikaan tapahdu oikeastaan mitään. Nämä toimettomat jaksot, joissa lähinnä kinastellaan pikkuasioista, ovat elokuvan kiinnostavinta antia, sillä ne eivät pohjusta tulossa olevia verikekkereitä mitenkään erityisen suoraan. (Tietysti tätä saattaa pitää heikkoutena, jos tykkää elokuvista joissa on juoni.)

Koska kyseessä kuitenkin on kauhuelokuva, ennemmin tai myöhemmin — eli tässä tapauksessa pitkälti puolivälin jälkeen — tuulettimeen lävähtää iso kasa veristä mössöä. Nimittäin sitten kun suomalaiset panevat ranttaliksi ja venäläiset sankarimme alkavat epätoivoisen pakomatkan, tarjolla on lähinnä kömpelösti näyteltyjä kohtauksia ja loputtomasti juoniaukkoja.

Elokuvan ydinidea tiivistetään muutamaan vuorosanaan oikein hauskasti, mutta yhden ajatuksen varaan ei vielä kokonaista elokuva rakenneta. Tai tarkennan: suomalaisten ksenofobian konkreettisen verenhimoisesta ilmenemismuodosta voisi varmasti kertoa vaikka romaanin verran, mutta Shopping Tourissa ajatus on jätetty nupulleen.

Shopping Tour

Sivuroolissa nähtävän Satu Paavolan rooli on yhdentekevä, koska hän vilahtaa valkokankaalla vain kahteen otteeseen eikä tee oikeastaan mitään. Mutta ilmeisesti se riittää, jotta leffaa voi mainostaa ”mukana myös suomalaisia näyttelijöitä!” -tyylillä.

PlusMiinusNolla
+ ”Mitä ihmettä ne oikein ovat?” ”Mitä väliä, ne ovat suomalaisia.”
– kaikki muu