Son of Rambow (**)

Son of Rambow on likimain täydellinen elokuvan nimi: siinä on jotain tuttua, jotain hauskaa ja se kertoo leffan idean. Sellaisella nimellä on hyvä hankkia rahoitusta ja helppo houkutella katsojia.

Alkujaan leffan nimi muuten oli Son of Rambo, mutta ilmeisesti tekijänoikeussyistä loppuun lisättiin söpö w. Nimihenkilö on Will Proudfoot (Bill Millner), tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut napero, jonka koulupäivät kuluvat oppikirjojen marginaaleihin piirrellessä.

Lee Carter (Will Poulter) on Proudfootin vastakohta, hankaluuksiin jatkuvasti ajautuva kovis, joka pyörittää vapaa-ajallaan elokuvien bootleg-rinkiä ja haaveilee elokuvaohjaajan urasta. Pojat ovat epätodennäköiset ystävät, mutta – kas kummaa – sellaiset heistä kuitenkin tulee.

Sitten vain Rambon poikaa kuvaamaan. Eihän se ihan putkeen mene: Proudfootin mielikuvitukseen mahtuu kaikenlaisia lentäviä koiria ja pahoja variksenpelättejä, eikä Carter ole ainakaan ihan heti varma niiden sopivuudesta action-konseptiinsa.

Kasariympäristö, sympaattiset päähenkilöt ja vhs-nostalgisointi tuovat mieleen vahvasti Michel Gondryn Be Kind Rewindiin. Rambon poika kertoo, miten tärkeäitä asioita ystävyys ja perhe ovat, kun taas kelailukomediassa ylistettiin naapuruston yhteishenkeä. Kenties suttuinen kuva ja pöhköt elokuvat sopivat hyvin kimppaan yhteisöllisyyden kanssa?

Musiikkivideoiden ja Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvan kautta Ramboon päätynyt Garth Jennings on ohjannut sympaattisen pikkuelokuvan, joka tuntuu kuitenkin kumisevan tyhjyyttään. Aivan kuin mainiosta konseptilauseesta ei olisikaan saatu kasvatettua kokonaista elokuvaa. Meinaan että kasarinostalgisointi ei oikein yksinään riitä kokoillan kuvaa kantamaan eikä tässä ole lapsuuskuvauksenakaan mitään erityisen oivaltavaa.

Son of Rambow
(Iso-Britannia 2007)
K11

Ohjaus ja käsikirjoitus Garth Jennings
Pääosissa Bill Millner (Will Proudfoot), Will Poulter (Lee Carter), Jules Sitruk (Didier Revol)

Kesto 98 minuuttia