Superman Returns

30.07.2006 23:55 | Olli Sulopuisto

Superman ReturnsTeräsmies on pysytellyt poissa valkokankailta kaksi vuosikymmentä. Nyt hän tekee paluun trendikkään kansainvälisesti Supermaniksi brändättynä, tukenaan X-Men-elokuvista vastannut ryhmä. Ensimmäisen aallon Terikset menivät loppua kohden aina vain höperömmiksi, joten ohjaaja Bryan Singer tekee yli-ihmisestä jälleen vakavan. Yritys on kunnioitettava ja ensimmäisen puolituntisen verran uutta Supermania on ilo katsella. Sen jälkeen ote alkaa lipsua ja loppu valuu kuin hiekka sormien välistä.

Teräsmies, korjaan, Superman (Brandon Routh), on ollut poissa viisi vuotta tutkiakseen kotiplaneettansa Kryptonin jäännöksiä. Palattuaan maahan ja hankittuaan takaisin entisen työnsä toimittaja Clark Kentinä hän huomaa muun maailman jatkaneen menoaan. Jopa Lois Lanen (Kate Bosworth) Pulitzer-palkitun mielipidekirjoituksen nimi on ”Miksi maailma ei tarvitse Teräsmiestä”. Supermiehelle löytyy kuitenkin käyttöä, kun avaruussukkulan koelento menee pieleen.

Mainion toimintakohtauksen jälkeen alkaa elokuvan alamäki. Arkkivihulainen Lex Luthor, jota esittää hyvässä vedossa oleva Kevin Spacey, juonii jälleen Teristä vastaan. Clark Kent ei saa vieläkään huomiota Lois Lanelta, joka seurustelee Richard Whiten (James Marsden) kanssa. Pariskunnalla on lapsi, joka on sattumoisin syntynyt varsin pian Supermanin katoamisen jälkeen. Teräsmiehenä Routh poseeraa vakavana kuin partiopoika, mikä sopiikin hahmolle, kun taas Kentinä hän hölmöilee aivan ylettömästi. Marsden on pienessä roolissaan yllättävän hyvä, kun taas Bosworth ei juuri liikuta suuntaan taikka toiseen. Hahmojen taustoja tai suhteita ei sen kummemmin selitellä, sillä kaikkien odotetaan tietävän tilanteen. Toki näin on, mutta toisaalta henkilöt eivät elokuvan mittaan juurikaan muutu.

Käsikirjoittajat Michael Dougherty ja Dan Harris sekä ohjaaja Singer ovat lähestyneet Supermiestä samalla tavalla kuin X-miehiä aiemmin. Henkilöt ovat hartaita, draama elämää suurempaa ja pienet, kepeät hetket ovat vähissä. Tämä ei sinänsä haittaa, sillä spandeksisankarit ovat oletusarvoisesti varsin naurettavia viritelmiä. Miten ihmeessä hiuskiehkura kestää paikallaan niin hyvin ja missä välissä Kent ehtii geelittää tukkansa Teräsmieheksi muuttuessaan? Kaikkivaltiaalle henkilölle on hankala kehittää vastoinkäymisiä, mutta siinäkin onnistutaan. Luthorin kanssa kamppailut ovat fyysisiä, arkielämässä henkisiä. Tosin lopullinen yhteenotto antagonistin kanssa jää puuttumaan, mikä osaltaan saa elokuvan jälkipuoliskon tuntumaan rakenteellisesti ontuvalta.

Palaset ovat siis periaatteessa kunnossa, mutta jotain jää puuttumaan. Osaltaan se on pettymystä siihen, että hahmot ja tarinan teemat eivät kasva kovin kummoisiksi. Superman on ilmeinen Jeesus-hahmo ristiasentoineen ja puheine Isästä, Pojasta ja pelastajasta, mutta vertaus tyssää siihen. Myöskään Teris/Kent-kahtiajako ei tarjoa mitään uutta. Salaisen identiteetin on pysyttävä salaisena, koska… niin, miksi? Voisiko olla, että 1930-luvulla syntyneen sarjakuvan keskeisimmät kysymykset ovat aikansa lapsia ja sen takia vanhentuneita?

Elokuvan teknisestä toteutuksesta on nimittäin hankala löytää vikaa. Alkupuolen sukkulakohtaus on pitkine kuvineen vauhdikas tavalla, jota silpuksi leikatut toimintaelokuvat ovat vain harvoin. Miljoonia ja taas miljoonia maksaneet efektit ovat kertaluokkaa vakuuttavampia kuin 1970-luvun versiossa. Newton Thomas Sigel kuvaa retro-modernin Metropoliksen sarjakuvamaisissa pääväreissä, jotka sopivat hyvin Teräsmiehen sinipunaiseen asuun. Leikkaaja-säveltäjä John Ottmanin soundtrackissa kuullaan monia vaikuttavia hetkiä, joissa käytetään kuoroa ja jousia vähäeleisesti.

Superman Returns
Yhdysvallat 2006

Ohjaus Bryan Singer
Käsikirjoitus Michael Dougherty ja Dan Harris
Pääosissa Brandon Routh, Kate Bosworth, James Marsden, Kevin Spacey

Kesto 157 min

Muropaketin uusimmat