Sutten valtakunta
Toimintajännäri Sutten valtakunta (2005) tulee Suomeen yhdellä kopiolla. Kuten alkukesästä maahan tuotu Vallan piiri (2004), on kyseessä ranskalaiselokuva, joka kärsii ranskalaisuudestaan. Hollywood tuottaa nykyään paljon heikompitasoisiakin toimintapätkiä kuin Sutten valtakunta, mutta minkäs teet, kun amerikkalaiseen tuotantokoneistoon on sisäänrakennettu valmiiksi tehokas levitysverkosto. Suomalaisen yleisön soisi silti löytävän ei-englanninkielisen viihde-elokuvan totuttua useammin – mutta hankaalaahan se toki on, jos leffa pyörii vain yhdessä pikkuteatterissa pääkaupunkialueella ja tekee sen jälkeen muodollisen kierroksen muualla maassa.
Sutten valtakunnassa on kaksi erillistä tarinalinjaa, joiden yhdistymistä pitkin matkaa odotellaan. Anna (Arly Jover) kärsii muistihäiriöistä ja käy tutkimuksissa alan huippututkijan luona. Suurin ongelma on, ettei Anna tunnista aviomiestään Laurentia (Philippe Bas), mutta työpaikalla päivittäin piipahtava tuntematon mies vaikuttaa tutulta. Avioparin kiikkerän yhdessäolon rinnalle tuodaan Pariisin poliisin suorittamat murhatutkimukset. Nuori etsivä Paul Nertaux (Jocelyn Quivrin) jäljittää uhrejaan silpovaa sarjamurhaajaa, mutta tarvitsee lopulta rinnalleen kokeneemman ja virastaan pois potkitun konkarin, Schifferin (Jean Reno).
Kahta tarinaa pyöritetään erillisinä pitkään poikkeuksellisen onnistuneesti. Molemmissa on itsessään mielenkiintoinen ongelmanasettelu ja yhdistävää tekijää odottaakin kieli pitkällä. Kun kytkökset pikkuhiljaa paljastuvat, tunnelma valitettavasti lopahtaa täysin. Useat huolella pohjustetut mysteerit unohdetaan kokonaan, kun ohjaajalla tulee kiire hätistellä henkilögalleriaa kohti räjähdysaltista loppuhuipentumaa. Siinä missä amerikkalaiset toimintaelokuvat pääsääntöisesti luottavat yksinkertaiseen tarinaan ja efekteihin, ovat ranskalaiset rakastuneita älykkäisiin ja monimutkaisiin ratkaisuihinsa. Pieni purtava räjähdespektaakkelien sijaan on tervetullutta, mutta Sutten valtakunta putoaa lopulta omaan kuiluunsa.
Ohjaaja Chris Nahon käyttää tehokeinoina paljon tieteis- ja psykologisista elokuvista tuttuja erikoislähikuvia ja välähdyksenomaisia shokkikuvia. Vaikutelma onkin tehokas niin kauan kuin tarina pysyttelee psykologisissa uomissaan, mutta suoraan toimintaan siirryttäessä tehosteiden merkitys muuttuu hämäräksi. Annan näkemät kammottavat näyt jäävät vaille järkevää selitystä, sillä ohjaaja sitoo lopussa lankoja niin vauhdilla yhteen, että hitaampaa heikottaa. Mielikuvitustaan katsoja pääsee käyttämään, mutta tämäntyyppisessä semitieteellisessä jännärissä olisi hyvä, jos elokuva tarjoaisi itsessään selityksiä myös oman maailmansa näkökulmasta.
Viime vuosina lähes joka toisessa ranskalaisessa elokuvassa nähty Jean Reno tekee jälleen hyvän ja pahan rajamailla taiteilevan poliisin roolin. Hyvää työtähän Reno tekee, jos miehen maneereista on oppinut pitämään. Toisaalta Jocelyn Quivrinin nuoremman poliisin synkistely ja ehdottomuus tekee asetelmasta kiusallisesti Purppuravirtoja (2000) muistuttavan, eikä vähiten Renon läsnäolon vuoksi.
Sutten valtakunta lupaa paljon, mutta antaa vielä enemmän, minkä vuoksi lopputulos on sekava ja tunkkainen. Pariisi riittäisi mainiosti yksinään tapahtumapaikaksi. Nyt ulkomaille matkustaminen tekee hallaa myös elokuvaan sisäänkirjoitetulle kritiikille Ranskan sisäpolitiikkaa kohtaan. Laittoman työvoiman käytöstä aiheutuvaa rikollisuutta ei pystytä torjumaan lainkaan vastaanottajamaassa, vaan taistelut pahaa vastaan käydään aavikolla kaukana kaupunkikulttuurista.
Sutten valtakunta
L’Empire des loups, Ranska 2005
Ohjaus Chris Nahon
Käsikirjoitus Christian Clavier, Jean-Christophe Grangé, Chris Nahon, Franck Ollivier
Rooleissa Jean Reno (Schiffer), Arly Jover (Anna), Jocelyn Quivrin (Nerteaux), Laura Morante (Mathilde), Philippe Bas (Laurent)
Kesto 131 min
