Uusimmat

The Happening (**)

13.06.2008 07:50 Olli Sulopuisto

The HappeningHitto soikoon, M. Night Shyamalan. Olet monin tavoin taitava – jopa loistava – ohjaaja, joten haluan pitää elokuvistasi. Mutta miksi sinun pitää kirjoittaakin ne itse?

Alkutekstien taustalla vyöryy pahaenteisiä pilviä ja James Newton Howardin jouset maalaavat kammoa. Ihmiset seisahtuvat puistossa paikalleen ilman näkyvää syytä. Nainen ottaa nutturastaan hiuspuikon ja tunkee sen kaulavaltimoonsa.

Myönnän, että Lady in the Waterin jälkeen en ollut liikkeellä erityisen luottavaisin mielin. Mutta hetkeä myöhemmin ohjaaja-käsikirjoittaja muistuttaa, miksi hän on parhaimmillaan niin hyvä.  Rakennustyömaalla kerrotaan härskejä juttuja, kun yhtäkkiä maahan romahtaa jotain. Kamera viipyilee hyvän tovin silminnäkijöiden reaktiossa ennen kuin se uskaltautuu kurkkaamaan veristä raatoa. Ja sitten: hieno, kauhea kuva ihmisistä kävelemässä vapaaehtoisesti alas talon katolta, tippumassa kohti kameraa. Siinä on suorastaan jotain runollista.

Toinen hieno piirre Shyamalanin ohjaajanlaadussa on se, että hän kuvaa mieluummin ihmisiä ja varjoissa vilahtavia vihjeitä kuin erikoisefekteinä kekkuloivia kauheuksia. Tällä kertaa tosin reaktiokuviin luottaminen menee harakoille, kun linssin edessä keekoilee luonnontieteiden opettajaa Elliot Moorea esittävä Mark Wahlberg. Hän on ollut ajoittain ihan pätevä näyttelijä, mutta tällaiseen hienovaraisuuteen hän istuu kuin orgiat paavin virkahuoneeseen.

Ja siinäpä Happeningin hyvät häppeningit oikeastaan ovatkin. Rainan suurin rasite on sen käsikirjoitus, joka sisältää kyllä lukuisia tyylikkäitä kohtauksia, mutta myös käsittämättömän määrän kakkosnelosesta ja vanerista valmistettua dialogia. Kun selittämättömät joukkokuolemat alkavat, Mooren työkaveri (John Leguizamo) toteaa ”Laskin tässä todennäköisyyksiä, matematiikan opettaja kun olen.”

The Happening

Otetaanpa vielä uusiksi: ”Laskin tässä todennäköisyyksiä, matematiikan opettaja kun olen.” Tuollaisella lauseella päästään varmasti kärkisijoille, kun vuoden sammakkoa lähdetään etsimään. Eikä kyseessä ole yksittäistapaus. Myöhemmin muuan puutarhuri sano, että ”Emme tiedä, mistä kasvit saavat kykynsä.” Niin no, miten sen nyt ottaa.

Tällaisen kepeästi yliluonnollisen elokuvan juonen kannalta minulle on oikeastaan ihan sama, onko kammon lähde uskottava vai ei. Avaruusolioita, kuolleita psykologeja, ihmisten kimppuun päättömästi hyökkääviä superpallolaumoja – sama se, kunhan hommaa ei selitetä dorkasti.

Ai niin: onko elokuvassa yllättävä loppukäänne? Shyamalan on toivonut haastatteluissa, että häntä ei pidettäisi ainoastaan yhteen kikkaan tukeutuvana elokuvantekijänä, joten jätän kysymyksen vastaamatta.

2/5

PlusMiinusNolla
+ hienoja, pelottavia kohtauksia
– käsittämättömän pökkelöä dialogia
– näyttelijät tuntuvan oudon ylivireisiltä, mikä voisi hyvin olla ohjaajan virhe

The Happening
(Yhdysvallat 2008)
K-15

Ohjaus ja käsikirjoitus M. Night Shyamalan
Pääosissa Mark Wahlberg, Zooey Deschanel , John Leguizamo, Ashlyn Sanchez

Kesto 93 minuuttia.