The Incredible Hulk (***)

Vuonna 2003 arvostettu taideohjaaja Ang Lee tarjoili Hulk-sarjakuvasta kunnianhimoisen elokuvasovituksen, joka ei kuitenkaan kiinnostanut sen enempää sarjakuvan kuin Leen omiakaan faneja. Viisi vuotta myöhemmin Transporter– ja Danny The Dog– toimintarymistelyistä tuttu fransmanni Louis Leterrier menee omalla Hulk-elokuvallaan siitä, mistä aita on matalin. Kuin Leen peilikuva, on The Incredible Hulk toimintakohtausten kavalkadi ilman sen syvällisempiä teemoja. Silti tai juuri siksi elokuva on Hulkin kahdesta valkokangasesiintymisestä se nautinnollisempi kokemus, joskaan ei mikään napakymppi.

The Incredible Hulk ei ole suora jatko-osa Ang Leen Hulkille, koska fanien tavoin myös Hulkia julkaiseva Marvel-yhtiö on halunnut painaa flopiksi osoittautuneen elokuvan mielestään. Vihreän jätin synty on pistetty taas kerran uusiksi (ei gammapommia tai Rick Jonesia tälläkään kertaa, sori fanit), ja vaikka aiheeseen palataan pitkin elokuvaa, ei The Incredible Hulk ole varsinaisesti hahmon syntytarina. Kakkoskäsikirjoittaja Edward Nortonin mukaan Hulkin syntyä on turha selittää kokonaisella elokuvalla, koska kaikki tuntevat sen tarinan jo valmiiksi. Hulkin alkuperä nähdäänkin tällä kertaa takautumina sekä alkutekstien aikana parin minuutin mittaisena videokollaasina. Hienosti rytmitetty kohtaus saa katsojan innostumaan elokuvasta heti sen ensimetreillä. Tämän previously in Hulk -koosteen jälkeen siirrytään Etelä-Amerikkaan, missä USA:n armeijalta piileskelevä Bruce Banner (Norton) pyrkii elämään sisäisen hirviönsä kanssa pulssimittarin ja rentoutumisharjoitusten avulla

Jännitys ja mielenkiinto pysyvät yllä koko Brasiliaan sijoittuvan jakson ajan. Rauhallisesti alkanut elokuva saa lähtölaukauksen toimintaan, kun virvoitusjuomatehtaassa sattuneen välikohtauksen myötä Bannerin sijainti paljastuu hänen vainoajilleen. Pian gammalla kirottu tiedemies joutuukin jatkamaan pakomatkaansa päätyen lopulta takaisin kotimaahansa. Tässä vaiheessa lupaavasti alkanut The Incredible Hulk hukkaa rytminsä. Toimintakohtaukset ja pinnalliset ihmissuhdekuviot eivät koosta koherenttia kokonaisuutta, eikä asiaa yhtään auta elokuvan leikkaustyyli, jonka vuoksi siitä tuntuu puuttuvan minuutin pätkiä useammasta kohdasta. Ohjaajan mukaan dvd:lle on luvassa jopa kymmeniä minuutteja elokuvan teatteriversiosta karsittua materiaalia, eli ns. director’s cut saattaa hyvinkin olla nyt nähtyä versiota parempi. Toivotaan niin, sillä…

The Incredible Hulkin pahimmat kompastuskivet ovat kunnon juonen puute ja henkilöhahmojen yksiulotteisuus. Kiitos vaan, käsikirjoittaja Zak Penn. Nyt katsoja ei jaksa välittää muista kuin elokuvan nimihahmosta, ja niinpä lahjakkaatkin näyttelijät menevät The Incredible Hulkissa hukkaan. Esimerkiksi Tim Roth istuu rooliinsa loistavasti, mutta Emil Blonskyn hahmo on kirjoitettu niin paperinohueksi, ettei Roth ole voinut antaa hahmolle kuin maneerinsa. Kun Blonsky elokuvan loppupuolella muuttuu mutanttihirviö-Abominationiksi, alkaa vannoutuneintakin marvelistia jo hieman itkettää. Toki katsojat haluavat nähdä miten Hulk ottaa mittaa vertaisestaan vihulaisesta, mutta olisi Marvel-universumin loputtomasta hahmovirrasta voinut paremmankin arkkivihollisen hahmolle ammentaa. Onneksi sentään Hulkin ja ihmishahmossa olevan Blonskyn matsi yliopiston pihanurmella on sutjakkaa toimintaa samoin kuin miesten mittelö Brasiliassa.

Ei siis niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Edward Norton istuu Bruce Bannerin rooliin hyvin ja myös itse Hulk on kerrankin hienosti toteutettu. Lähikuvat hahmon kasvoista eivät tosin vakuuta tälläkään kertaa, mutta kun kamera kuvaa Hulkia kauempaa, ei voi kuin ihailla miten hienoa jälkeä CGI-animaattorit ovat saaneet aikaan hahmon lihasten ja liikkeiden kanssa. Ja voi sitä riemua, kun Hulk karjahtaa legendaarisen repliikkinsä ”HULK LYÖ!”.

Marvel-faneja elokuva hemmottelee lukuisilla viittauksilla lehtien tarinoihin ja 70-luvun tv-sarjaan: alkukohtauksessa esiintyy Nick Furyn nimi, Bruce ja Betty naureskelevat violeteille housuille, Sam ”Johtaja” Stern (Tim Blake Nelsonin) vilahtaa mukana kuvioissa, Kapteeni Amerikan synnyttäneeseen supersotilasohjelmaan viitataan, Tony Stark (Robert Downey Jr.) käy kääntymässä… Jep, The Incredible Hulk on tehty Marvel-faneille ja heitä elokuva varmasti miellyttää. Marvelistit, toisin kuin muut katsojat, voivat varmasti antaa elokuvalle anteeksi myös Liv Tylerin passiivisen peuransilmä-Bettyn, typerryttävän töksähtävän loppukohtauksen, Tim Blake Nelsonin ylinäyttelemisen ja kenraali Thunderbolt Rossin (William Hurt) ylähuulen päälle mestatun murmelin.

Jos The Incredible Hulk menestyy lippuluukuilla edes puoliksi yhtä hyvin kuin toukokuussa ensi-iltansa saanut Iron Man, on jatkoa luonnollisesti luvassa. Tapahtui Hulkin paluu sitten omassa elokuvassa tai vuonna 2011 ilmestyvässä Kostajat-elokuvassa, sopii toivoa, ettei Hulkia oteta enää ensi kerralla niin vakavasti. The Incredible Hulkin sävy on paikoin jopa masentavan melankolinen, vaikka elokuvassa muutama comic relief onkin mukana. Hulkissa olisi aineksia olla mitä mainiointa kesähöttöä, mutta nyt hahmo ei saavuta täyttä potentiaaliaan. X2:n, Spider-Manin ja Iron Manin tasolle ei siis tällä kertaa ylletä, mutta Marvel-leffojen joukossa Hulk lyö Aaveajajan, Daredevilin, Elektran ja Spider-Man 3:n leikiten.