The New World

24.02.2006 00:00 | Muropaketin toimitus

Mikäli Terrence Malickin (The Thin Red Line) elokuvalle haluaisi olla kiltti, voisi sitä kutsua “meditatiiviseksi”. Kapteeni Smithin (Colin Farrell) lipuessa ”kiireettömästi” kohti uutta maailmaa on ilmassa ”paratiisin myrkytyksen” tuntua. Vigninian rannikkoseutu on ”neitseellinen” ennen englantilaisten saapumista, mutta vanhan mantereen kasvatit eivät tunnu sopeutuvan ”koskemattoman luonnon” keskelle. Ristiriita ”jalojen villien” kanssa on selvä – ainoana välittävänä linkkinä toimii nuori, kaunis ja puhdas Pocahontas (Q’Orianka Kilcher). Tämä on ”viipyilevä” versio tarinasta, josta Disney teki animaation 90-luvulla ja johon Madonna viittasi kappaleessaan Cherish.

The New World on hyvin kaunis elokuva. Se yhdistää luontodokumentin vahvaan taiteelliseen näkemykseen. Elokuva on myös puuduttavan tylsä. Tarina on toki tuttu, mutta silti olisi mukavaa, että elokuvassa olisi jonkinlainen dynamiikka tai jännite. Dialogi on melkeinpä korvattu, ei yhdellä, eikä kahdella, vaan peräti kolmella eri kertojan äänellä. Heistä jokainen mumisee runollisia latteuksia. Vika ei ole päähenkilöiden näyttelytyöskentelyssä (erityisesti uusi löytö Kilcher on heittäytynyt rooliin voimallisesti) vaan siinä, ettei sillä tunnu olevan merkitystä tässä ”majesteettisessa” ympäristössä.

Elokuva herää henkiin vain muutaman kerran. Christopher Plummer vanhempana kapteenina tuo kaivattua ryhtiä muiden näyttelijöiden ajelehtiessa pastoraaliutopioissaan. Lisäksi 1600-luvun Englanti on kuvattu intiaanien näkökulmasta hienosti: tämä on heidän uusi maailmansa. Mikäli moisten kultahippujen takia ei jaksa istua teatterissa yli kahta tuntia voi yhtä hyvin selailla National Geographicia kioskilla.

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

New World
USA 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Terrence Malick, pääosissa Colin Farrell, Christian Bale, Christopher Plummer, Q’Orianka Kilcher.
135 min.

Muropaketin uusimmat