Toimittajan puheenvuoro: Onko aika vihdoinkin kypsä ison budjetin Lovecraft-elokuville?

Ylistetty The Shape of Water on tuonut elokuvien valtavirtaan hahmon, joka muistuttaa kovasti H.P. Lovecraftin luomia ”syväläisiä”. Olisiko viimein aika suuren budjetin Lovecraft-filmatisoinnille.

Guillermo del Toron uutukainen The Shape of Water on erinomainen elokuva, joka on myös onnistunut tekemään pienen ihmeen: del Toron estetiikan kautta kulttikirjailija H.P. Lovecraftin vaikutteet ovat luikerrelleet arvostettuun valtavirtaelokuvaan. Elokuvan keskiössä oleva olento on nimittäin Lovecraft-fanin silmissä kuin ilmetty syväläinen – olkoonkin, että paljon viehättävämpi ja ystävällisempi.

Koska The Shape of Waterista tulee oletettavasti ensimmäinen parhaan elokuvan Oscarilla palkittu teos, jossa on selkeitä Lovecraft-vaikutteita, on syytä pohtia vakavasti, voisiko se luotsata tietä suorille Lovecraft-filmatisoinneille. Voisivatko Lovecraftin painajaisnäyt viimein tulla suuren budjetin valtavirtaelokuviin?

Alkuun kuitenkin varoitus: Tämä kirjoitus sisältää spoilereita The Shape of Waterista, Lovecraftin tuotannosta, sekä Hellboy-sarjakuvien kaanonista.

Ensin hieman selvennystä. En millään muotoa väitä, että The Shape of Waterin mörkki olisi tulkittavissa suoraan lovecraftilaiseksi syväläiseksi. Elokuvassa ei ole mitään, mikä tähän viittasi. Vaikutteiden jatkumo näiden välillä on kuitenkin selkeä.

Vuonna 1937 kuollut H.P. Lovecraft kirjoitti syväläisistä (eng. deep one) erityisesti pienoisromaanissa Varjo Innsmouthin yllä (The Shadow over Innsmouth, 1936), joka on kiistatta yksi kulttikirjailijan parhaista tuotoksista. Tarinassa syväläiset kuvattiin ihmisen ja kalan hyrbideiksi, joilla oli myös sammakkomaisia piirteitä, räpylämäiset kädet ja vaalea vatsa. Niiden kuvattiin liikkuvan ja pomppivan välillä kahdella ja välillä neljällä jalalla, niiden silmät olivat pullottavat ja niillä oli kidukset kaulassa.

Kaikki tämä kuulostaa innoikkaille leffaharrastajille tutulta, mutta ei vain The Shape of Waterista. Kovasti vastaava hahmo nähtiin nimittäin jo del Toron aiemmissa Hellboy-elokuvissa, jotka perustuvat Mike Mignolan sarjakuviin. Näiden elokuvien hahmo Abe Sapien on hyvin selvästi syväläisten innoittama, sillä Mignolan ottamat Lovecraft-vaikutteet ovat selkeät ja laajasti tunnetut. Myös del Toro tunnetaan Lovecraftin teosten ystäväksi.

Abea ei tosin voi häntäkään laskea suoraan syväläiseksi. Elokuvissa hänelle ei anneta selkeää taustakertomusta, mutta sarjakuvien kaanonissa hänen kerrotaan olleen alunperin ihminen, joka päätyi nykyiseen olomuotoonsa epäonnistuneen rituaalin kautta. Hän ei siis alunperin ollut kalaolento.

Kuten vertailukuvakin osoittaa, The Shape of Waterin olento (vas.) ja Abe Sapien muistuttava toisiaan huomattavasti. Eroja tosin on, tärkeimpänä se, että Abe Sapien osaa puhua ja on muutenkin ihmismäisempi. Toisaalta The Shape of Water jättää olennon älylliset kyvyt pitkälti tutkimatta.

Syväläisten ja The Shape of Waterin olennon välillä on sekin yhteys, että molemmat ovat selvästi kykeneviä seksuaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Lovecraftin kertomuksessa Innsmouthin asukkaat ovatkin syväläisten ja ihmisten risteytyksiä, joilla on kalamaisia kasvonpiirteitä ja epämiellyttävä haju. The Shape of Water puolestaan jättää arvailun varaan, voisivatko ihminen ja kalaolento saada jälkikasvua, mutta ainakin itse akti osoittautuu mahdolliseksi.

Polku Lovecraftin tuotannosta The Shape of Wateriin on siis  melko selkeä. Ja vaikka kalan ja ihmisen hybridejä tunnetaan myös monissa muissa kertomuksissa sekä kansantaruissa, on herkullista ajatella, että del Toron kehuttu uutuus tuo valtavirtaan juuri Lovecraftin estetiikan – toivottavasti jäädäkseen.

Re-Animator (1985)

Lovecraft-filmatisointien historia on nimittäin pitkä, mutta ankea. Valtaosa hänen tuotantoonsa perustuvista elokuvista on b-elokuvia ja jäänet ansaitusti vähälle huomiolle. Hieman korkeammalle ovat yltäneet esimerkiksi vuoden 1963 The Haunted Palace (joka markkinoitiin tosin Edgar Allan Poen tuotantoon perustuvana), splatter-klassikko Re-Animator (1985), espanjalainen kauhuelokuva Dagon (2001), saksalainen mikrobudjetin elokuva Die Farbe (2010), sekä H. P. Lovecraft Historical Societyn retrohenkiset fanielokuvat.

Epäsuoria Lovecraft-vaikutteita voi toki lukea monista suuren budjetin elokuvistakin, kuten vuoden 1982 The Thing, mutta suorat filmatisoinnit ovat jääneet marginaaliin. Huomionarvoisin suuri yritys on ollut juuri del Toron pyrkimys filmatisoida eräs toinen Lovecraftin suurista klassikoista, vuonna 1936 sarjamuodossa julkaistu Hulluuden vuorilla (At the Mountains of Madness).

Ohjaaja on yrittänyt polkaista tuotannon käyntiin vuodesta 2006 lähtien, mutta studiot ovat olleet vastentahtoisia julkaisemaan R-ikärajalla varustettua suuren budjetin elokuvaa. Toistaiseksi jäissä olevan projektin pääosaan oli jossakin vaiheessa kiinnitetty Tom Cruise, ja sen tuottajana piti hääriä James Cameron. Ainakin vuonna 2013 del Toron kerrottiin yrittävän saada projektia käyntiin vielä kerran, mutta hiljaista on pidellyt.

The Thing (1982)

The Shape of Waterin myötä aika voisi olla kypsä isommallekin filmatisoinnille. Jos olisin del Toro, en kuitenkaan lähtisi tässä kohtaa sovittamaan Hulluuden vuoria, vaan pikemminkin sellaisia kertomuksia kuin Varjo Innsmouthin yllä tai ikoninen klassikko Cthulhun kutsu (Call of Cthulhu, 1928). The Shape of Waterin kalaihmisen jälkeen edes suuren yleisön ei luulisi vierastavan aivan niin paljon ajatusta kalaihmisistä, jotka palvovat suurta lonkerohirviötä.

Tosin, vaikka Lovecraft-tarinoiden visuaalinen puoli olisikin nyt viimeistään saateltu valtavirtaan, jää ongelmaksi kirjoittajan tyyli. Lovecraftin kertomukset ovat hitaita, niissä on vähäisesti toimintaa ja kauhu perustuu pikemminkin siihen, mitä ei kerrota ja paljasteta. Siksi tarinat on kovin vaikea tuoda valkokankaalle sellaisenaan.

Toisaalta myös The Shape of Water onnistuu olemaan kalahirviöstä kertova elokuva, jonka tyylilaji on jotain ihan muuta kuin odottaisi. Ehkäpä del Toro voisi siis onnistuakin tekemään Lovecraft-filmatisoinnin ilman, että se muuttuu blockbuster-rymistelyksi.

Suuren budjetin filmatisoinnin tiellä on toki lopulta sellainenkin este kuin Lovecraftin runsaasti huomiota saanut rasismi. Nämä piirteet eivät ole keskeisiä hänen tuotannossaan, mutta läsnä ne ovat kiistatta, ja pari vuotta sitten esimerkiksi World Fantasy Award -palkinnot luopuivat rasismikritiikin vuoksi Lovecraftin kasvoja kantavasta palkintopystistään (kuten The Guardian kertoo).

Vaikka esimerkiksi tässä tekstissä mainitut kertomukset eivät juurikaan sisällä rasistisia piirteitä, voi asian saama huomio tehdä mahdollisen elokuvan rahoittamisen ja markkinoinnin hankalaksi, etenkin nykyisessä ilmapiirissä.

Viime kädessä on siis vaikea arvioida, nostaako The Shape of Water lopulta paljonkaan Lovecraft-filmatisoinnin mahdollisuutta. On kuitenkin erityisen mielenkiintoista nähdä, milloin Guillermo del Toro palaa Hulluuden vuorilla -projektiinsa, ja mitä hän ylipäätään seuraavaksi aikoo tehdä.

Lisäksi asiaan saattaa epäsuorasti vaikuttaa sekin, kuinka tänä vuonna ilmestyvä Call of Cthulhu -videopeli pärjää markkinoilla. Lupaavalta vaikuttavan kauhupelin trailerin näet alta.