UUSIMMAT

Treffit Drewn kanssa

16.01.2006 00:00 | Muropaketin toimitus

Treffit Drewn kanssa yrittää ratsastaa dokumenttielokuvien buumilla. Hienoa, että dokumentteja tuodaan myös valkokankaalle, mutta miksi tämä jäsentymätön ja joutavanpäiväinen tekele? Elokuva on dokumentti sanan löyhässä merkityksessä. Keksitystä lähtötilanteesta ei päädytä oivallukseen eikä kriittisyyteen.

Lähtökohta on ihan herkullinen: tavallinen kaveri yrittää järjestää itsensä treffeille lapsesta asti ihailemansa Drew Barrymoren kanssa. Aikaa on 30 päivää – saman verran kuin Morgan Spurlockin Supersize Me -dokumentissa.”Dokumentin” ”tavallinen” kaveri on itse asiassa Hollywoodissa uraansa aloittava viihdetyöläinen, ja elokuvasta paistaa läpi, että se on vain hänen käyntikorttinsa alalle. Sen voisi antaa anteeksi, jos elokuva olisi onnistunut. Mutta kun ei ole.

Anteeksiantamattominta on täydellinen kritiikin puute. Treffit Drewn kanssa olisi voinut olla ironinen kuvaus Hollywoodin kummallisuudesta, mutta sen sijaan tekijät syleilevät julkimoiden ja pinnallisuuksien täyttämää viihdemaailmaa. Ja elokuva dokumentoi vain päähenkilön Brian Herzlingerin selityksiä kameralle siitä, että kohta aika ja raha loppuvat.

Elokuva ohittaa itsestäänselvyytenä sen kuinka oudon intiimejä suhteita ihmiset kehittävät elokuvatähtiin. Leffa tuntuu myös enemmän tai vähemmän pelkältä esittämiseltä. Herzlinger vääntelee naamalleen emootiota toisensa perään kuin huono näyttelijä.

Kun elokuvan nimi on treffit Drewn kanssa, katsojat kyllä arvaavat, että lopuksi niille treffeille päästään. Olisi ollut virkistävää, jos tekijät olisivat kunnioittaneet itse asettamaansa aikarajaa, mutta kun ei. Treffit järjestyvät kolmessa kuukaudessa, ja voi itku sitä sokerin määrää. Drew Barrymore selittää miten tärkeätä on uskoa unelmiinsa ja Herzlinger on onnesta soikeana. Hieno homma.

Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden