United 93

United 93 on hirvittävä elokuva. Ensimmäisestä kuvasta asti se kiristää silmukkaa katsojan kaulan ympärillä, kunnes hengittäminen on vaikeaa. Eikä ole ollenkaan varmaa, tarjoaako viimeinen kuva katharsista, vapautusta sitä edeltäneestä tragediasta. Se on varmaa, että Paul Greengrass on kirjoittanut ja ohjannut vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumista väkevän elokuvan.

United 93 ei kerro vaan näyttää. Se ei psykologisoi eikä arvota. Koska tapahtumat ovat ainakin pääpiirteissään kaikille tuttuja, laajempaa kehystä ei edes tarvita. Elokuva alkaa, kun neljä terroristia kumartaa Mekkaan päin ja päättyy, kun lentokone törmää maahan. Mukana ei ole mitään ylimääräistä, ei ennen eikä jälkeen. Tarina on siis muodoltaan puhdas.

Elokuva poukkoilee terroristien, matkustajien, lennonjohtajien ja sotavoimien välillä. Hahmoja on niin monta, että näyttelijäsuoritusten eritteleminen on mahdotonta. Siihen ei ole tarvettakaan, sillä United 93:lla ei ole yhtä yksittäistä päähenkilöä. Itseään esittävät lennonjohtajat ovat valkokankaalla yhtä uskottavia ja eläviä kuin muutkin. Itse asiassa Greengrass valitsi rooleihin tuntemattomia naamoja juuri siksi, ettei näyttelijän persoona jättäisi ihmistä varjoonsa. Siinä hän on onnistunut.

Elokuvaa varten on tehty paljon taustatyötä. Sitä, mitä koneessa tapahtui, ei tietenkään voi tietää tarkkaan, joten keskustelut ja tapahtumat ovat dramatisoituja ja improvisoituja. Silti koko elokuvaa leimaa vahva todentuntuisuus, joka on sen suurin valtti. Jokainen katsoja tietää, miten tarina päättyy. Vaikka elokuva ikään kuin antaa meille hetkeksi mahdollisuuden kuvitella, että sillä voisi olla – paremman sanan puutteessa – Hollywood-loppu, tiedämme myös koko ajan, että tragedialta ei voi välttyä. Se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut, ja siksi kyyneleitä ei voi estää.

Ympäröivä maailma on kaukana, eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu. Lennonjohtajat katsovat suu auki CNN:ltä, kun toinen lentokone törmää World Trade Centeriin. He tekevät parhaansa, mutta kaaos ja epätietoisuus vievät voiton. Greengrass ei myöskään missään vaiheessa sentimentalisoi tai glorifioi lennon matkustajia, vaan tarkkailee tapahtumia jopa kylmän kliinisesti. Matkustajat käyvät kaappaajien kimppuun, koska vaihtoehtoja ei ole. Patriotismi on tästä kaukana.

Varsinkin yhdysvaltalaiset ovat miettineet, onko elokuva tehty liian pian. En usko. Sillä voiko koskaan olla liian varhaista muistaa menehtyneitä, muistaa miten pieniä olemme ja kuinka hauras elämä on?

United 93
Yhdysvallat 2006

Ohjaus ja käsikirjoitus Paul Greengrass
Pääosissa Christian Clemenson, Gary Commock, Polly Adams, Opal Alladin, Starla Benford, Trish Gates, Nancy McDoniel, David Alan Basche, Richard Bekins, Susan Blommaert

Kesto 112 minuuttia