Vaisu Kätyrit nuoleskelee isovanhempia

Ensi-ilta: 3.7.2015
Alkuperäisnimi: Minions
Ohjaus: Kyle Balda & Pierre Coffin
Käsikirjoitus: Brian Lynch
Pääosissa: Englanninkieliset äänet: Jon Hamm, Sandra Bullock, Michael Keaton, Steve Coogan, Jennifer Saunders
Suomenkieliset äänet: Sanna Stellan, Heikki Kujanpää, Arttu Wiskari, Ville Haapasalo, Antti Pääkkönen,
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K7
Idea: Itse ilkimys -leffoista tutut kätyrit etsivät itselleen johtajaa.
Arvostelija: Martta Kaukonen

Kätyrit on suunnattu lapsille ja heidän isovanhemmilleen. Vanhukset voivat muistella nuoruuttaan ja lapsoset nauttia Itse ilkimys -leffoista tuttujen suosikkihahmojen seurasta.

Itse ilkimys -elokuvista tutut keltaiset lääkekapselia muistuttavat oliot eli Kätyrit ovat täällä taas.

Omituisten otusten nimeä kantava spin-off-animaatio sijoittuu vuoteen 1968, jolloin heimo ei ole vielä tutustunut Gruniin. Liikkeelle lähdetään tosin jo jurakaudelta. Kätyrit etsivät jo tuolloin ketkujen ketkua, joiden peesiin ne voisivat lyöttäytyä. Tyrannosaurus Rex on riittävän ilkeä, mutta se kuolee valitettavasti sukupuuttoon. Luolamiehetkin päätyvät petojen kitaan. Historian saatossa Kätyrit yrittävät liimaantua esimerkiksi Draculaan ja Napoleoniin, mutta heillekin käy kehnosti.

Lopulta heimo lannistuu ja luovuttaa. Reipas Kevin lupaa pelastaa tilanteen. Hän lähtee tutkimusmatkalle etsimään sopivaa kelmiä. Reissuun laittautuvat myös pieni Bob ja hölmö Stuart. Kolmikko suuntaa Yhdysvaltoihin, jossa eletään rauhan ja rakkauden aikaa. Siellä kaverukset saavat vihiä maailman kieroimmasta konnasta Scarlet Overkillistä, joka havittelee Englannin kuningattaren kruunua.

Miksiköhän Kätyrit-elokuva on sijoitettu kultaiselle 60-luvulle? Onko tarkoitus kosiskella leffaan hinkuvien naperoiden isovanhempia, jotka pääsevät nostalgisoimaan nuoruuttaan? Mukaan on ainakin upotettu rutkasti nokkelia populaarikulttuuriviittauksia, jotka aukeavat parhaiten nimenomaan hippikaudella nuoruuttaan eläneille.

Abbey Roadilla tallustelee The Beatles ja kuunvalloitus paljastuu lavastukseksi. Erityistä senioreille tarjoilee leffan soundtrack. Hittipotpuriin kuuluvat muiden muassa The KinksinYou Really Got Me, The DoorsinBreak on Through ja The Rolling Stonesin19th Nervous Breakdown. Mukaan ei ole sentään onneksi valittu kaikista kuluneimpia ralleja.

Elokuvan Englanti on paljon ankeampi kuin Yhdysvallat. Jenkkilässä osoitetaan mieltä solmuvärjätyissä kauhtanoissa, mutta Lontoo ei svengaa. Ainoastaan Scarlett Overkillin keikariaviomies Herb esittelee kuuluisan Carnaby Streetin muotia.

Kätyrien äänirooleihin on saatu houkuteltua melkoinen tähtikaarti.

Geoffrey Rush toimii kertojana. Sandra Bullock lainaa äänensä kieroilevalle Scarlet Overkillille. Valitettavasti kukaan ei oikein innostu revittelemään, vaikka hahmoista olisi saanut enemmänkin irti. Ei edes Todella upeeta -sarjan Edina eli Jennifer Saunders, joka esittää itseoikeutetusti kuningatar Elisabethia. Hahmo itsessään on hieno karikatyyri. Yhdessä leffan hauskimmista kohtauksista vallastaan syrjäytetty Lissu hörppii bisseä kulmapubissa. Jopa englantilaiskoomikko Steve Coogan on melko pliisu kaksoisroolissaan kuninkaanlinnan vartijana ja höyrähtäneenä professorina.

Ainoastaan Mad Menin Don Draper Jon Hamm herkuttelee roolillaan sulavana hurmurina Herbinä. Valitettavasti en ole nähnyt suomeksi dubattua versiota, joten en tiedä, suoriutuvatko Arttu Wiskari ja Ville Haapasalo rooleistaan paremmin.

Ihmettelen jälleen kerran sitä, miksi tämäkin elokuva on pitänyt tehdä 3D-formaattiin. Tehokeinoista ei nimittäin oteta mitään irti, niin kuin ei kovin monessa muussakaan 3D-leffassa. Aikuiskatsoja olisi kaivannut juoneen vähän enemmän lihaa luiden päälle. Lapsikatsojille varmasti riittää pelkkä tuttujen hahmojen koheltamisen seuraaminen.

Sympaattisilla hölmöläisillä rahastetaan varmasti vielä ainakin yhden jatko-osan verran.