Valkoinen kaupunki

17.11.2006 07:03 | Olli Sulopuisto

Valkoinen kaupunki”Someday a real rain will come and wash all this scum off the streets”, tuumasi Travis Bickle Taksikuskissa vuonna 1976. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin taksikuski Veli-Matti Lehtonen (Janne Virtanen) siteeraa noita sanoja, sade vain on vaihtunut lumeksi. Ja kun elämä alkaa lipsua käsistä, sekoittuu kaupungin valkoiseen peitteeseen verenpunaisen sävyjä.

Kuten Traviksella aikoinaan, ei Veli-Matillakaan mene hyvin: Hanna-vaimo (Susanna Anteroinen) on häipynyt, lapset pitäisi hoitaa, töissä käydä ja säilyttää mielenterveys siinä sivussa. Kun vaimo palaa kotiin, asiat menevät kunnolla pieleen. Lapset jäävät pelinappuloiksi, joilla niin isä kuin äitikin yrittävät nokitella. Viina alkaa maistua Veli-Matille. Uudet kumppanit ovat kova pala, vaikka molemmat vuorollaan vakuuttelevat, ettei se mitään haittaa.

Pala palaselta Veli-Matti kadottaa kaiken, mikä on ollut hänelle tärkeää. Eikä mikään ole arvaamattomampi kuin ihminen, jolla ei ole mitään menetettävää. Loppua kohti tuska kuristaa niin katsojaa kuin päähenkilöäkin lähes sietämättömällä tavalla. ”Kaiken menettäminen on vasta alkua”, sanoo elokuvan mainoslausekin.

Valkoinen kaupunkiValkoinen kaupunki on Irtiottoja-tv-sarjasta itsenäiseksi irrotettu tarina. Käsikirjoittajat Paavo Westerberg ja Mikko Kouki ovat antaneet ohjaaja Aku Louhimiehelle ainekset, joista on mainioiden näyttelijöiden avulla loihdittu lohduton soppa. On ehkä vain hyvä, että Louhimies ehti tässä välissä ohjata Riisutun miehen, sillä jos Valkoinen kaupunki olisi julkaistu heti Pahan maan jälkeen, olisi synkistely kohonnut huolestuttaviin mittoihin. Ahdistuksen ytimessä ollaan jälleen, joskaan Pahan maan murhaavaan kylmyyteen asti ei vajota – luojan kiitos.

Tuotannon televisiotausta ei suuremmin haittaa, sillä se mitä kuvan tarkkuudessa menetetään, kurotaan kiinni näyttelemisessä. Kevyt tuotanto on tarjonnut esiintyjille tilaa hengittää ja kokeilla. Lukuisista otoista on koottu vauhdikas, suuntaansa äkkiväärästi kohtauksenkin sisällä vaihtava kokonaisuus.

Valkoinen kaupunki on tarinaltaan ja hengeltään selvästi Pahan maan sisarteos, vähän heiveröisempi ja hiljaisempi pikkuveli. Lopputulos on onnistunut, vaikka tietenkin auki jää vielä kysymys siitä, mitä katsoja oikein näin ahdistavalta elokuvalta haluaa. Ehkä syy löytyy elokuvantekijöiden perimmäisestä optimismista. He tuntuvat sanovan, että vaikka yhteiskunta sylkee silmille, ihmisen kipinä ei koskaan kokonaan sammu. Syytä siinäkin.

Kuvat: Valkoinen kaupunki / Solar Films

Valkoinen kaupunki
Suomi 2006
K-15

Ohjaus Aku Louhimies
Käsikirjoitus Paavo Westerberg ja Mikko Kouki
Pääosissa Janne Virtanen, Susanna Anteroinen, Aada Hämes, Santtu Nuutinen, Viivi Hämes, Jari Pehkonen

Kesto 91 minuuttia