Viskiä, vaaroja ja vamppeja! Katsaus Frank Millerin uraan ja Sin City -sarjakuvaan

14.08.2014 12:27 | Muropaketin toimitus

/wp-content/uploads/images/domefi/elokuvat/ajankohtaista/2013/frankmiller929292.jpg

Sin City -elokuvan jatko-osa A Dame to Kill For saa ensi-iltansa Suomessa 22. elokuuta. Edeltäjänsä tavoin se pohjautuu Frank Millerin luomaan, samannimiseen sarjakuvaan.

Marylandissa vuonna 1957 syntynyt Frank Miller löi itsensä läpi sarjakuvamarkkinoilla 1980-luvulla. Marvel Comicsin Daredevil ja Elektra sekä DC Comicsin Ronin, Batman: Dark Knight ja Batman: Year One tekivät Milleristä yhden supersankarigenren suurimmista tähdistä.

Vuosikymmenen päättyessä Frank Miller päätti, ettei halua enää työskennellä sarjakuvajättien renkinä. Tähän ratkaisuun vaikutti etenkin Marvelin ja DC:n noudattama Comics Code -itsesensuuri, joka sitoi kypsemmästä yleisöstä kiinnostuneen Millerin käsiä. Myös kustantamoiden tapa pidättää itsellään luotujen hahmojen ja sarjojen oikeudet kismitti. Pienemmän kustantamon kohdalla ei tarvitsisi kantaa huolta moisista, tuumi Miller ja allekirjoitti pian sopimuspaperit vuonna 1986 perustetun Dark Horse Comicsin kanssa.

Vuonna 1990 Miller jätti hyvästit supersankarigenrelle loistavalla Elektra Lives Again -albumilla, jonka värityksestä vastasi miehen tuolloinen puoliso Lynn Varley. Aikuiseen makuun kirjoitettu tarina julkaistiin isokokoisena albumina ilman Comics Code -leimaa, ja sisälsi niin irtileikattuja päitä, alastomuutta kuin seksiäkin. Miller oli tyytyväinen ja uskoi voivansa laskea luomansa Elektran tyylillä haudan lepoon. Marvel ei kuitenkaan suostunut luopumaan suositusta ninjatappajasta noin helpolla ja herätti tämän pian taas henkiin.

Frank Miller ei ollut asiasta mielissään, mutta suostui silti tekemään Marvelille vielä yhden Daredevil-tarinan. Hyllytetyn elokuvakäsikirjoituksen pohjalta luodun A Man Without Fearin kuvitti Kick-Assista tuttu John Romita Jr. Vuonna 1993 Pohjois-Amerikassa ilmestyneen minisarjan jälkeen ei Miller ole Marvelin kanssa enää työskennellyt.

Elektra elää

Elektra Lives Againin jälkeen alkoi Frank Millerin uran aktiivisin kausi. 1990-luvun alussa häneltä ilmestyi lyhyen ajan sisällä Geof Darrow’n kuvittama Hard Boiled, Dave Gibbonsin kanssa tehty scifistinen Give Me Liberty sekä Thorista tutun Walter Simonsonin kuvittama RoboCop Versus The Terminator. Etenkin Hard Boiledia kiiteltiin kovasti, mutta Frank Millerin 1990-luvun merkittävimmäksi työksi siitä ei ollut.

Dark Horse -kustantamon Dark Horse Presents -antologialehden numeroissa #51–62 alun perin julkaistu Sin City oli aivan uutta ja erilaista Milleriä. Mies antoi muiden piirtää useimmat käsikirjoittamansa tarinat noihin aikoihin, mutta Sin Cityn hän teki alusta loppuun asti itse. Edes värittäjää tai tussaajaa ei päästetty kajoamaan Millerin luomukseen. Ainoa ulkopuolinen oli tarinan tekstaaja.

Ensimmäisen Sin Cityn aikoihin Frank Miller ei ollut vielä häpäissyt nimeään Holy Terror!:in ja All Star Batman & Robin, the Boy Wonderin kaltaisilla julkaisuilla. Mies oli oman alansa supertähti, jota fanitettiin laajasti myös Suomen sarjakuvapiireissä. Silti Sin City yllätti monet laadullaan.

Tarjolla oli ennennäkemättömän vahvaa mustavalkokuvitusta jopa Millerin omalla mitta-asteikolla. Tarinan tyly tyyli oli ammennettu supersankarien ja scifin sijaan Millerin rakastamasta film noirista ja Mickey Spillanen dekkareista. Myös tekijän tuolloinen kotikaupunki Los Angeles vaikutti Sin Cityn syntyyn vahvasti. Tarinat tulvivat huoria, väkivaltaa ja liian kuumia öitä, jotka saivat miehet tekemään kamalia asioita.

Sin City

Ensimmäinen Sin City -tarina oli aluksi nimetön, mutta sai jatko-osien myötä alaotsikon The Hard Goodbye. Se esitteli lukijoille Marvin, mielenterveysongelmaisen kovanaaman, joka ajelehtii humalasta ja väkivallanteosta toiseen. Antisankarin elämä muuttuu, kun hän kohtaa kuvankauniin Goldie-huoran ja viettää tämän kanssa ikimuistoisen yön. Ikimuistoiseksi paljastuu seuraava aamukin, kun Goldie makaa sängyssä kuolleena ja poliisi on ovella. Marv on selvästi lavastettu syylliseksi – mutta kenen toimesta ja miksi?

Frank Millerin mukaan 48-sivuiseksi tarkoitetun, mutta kokonaisen albumin mittaiseksi paisuneen tarinan aikana Marv pilkkoo, potkii ja pätkii tiensä totuuden äärelle.

Suomeksi vuonna 1992 julkaistu Sin City osoittautui hitiksi, joten tottahan sille piti tehdä jatkoa. Marv on mukana myös A Dame to Kill Forissa, mutta tällä kertaa tarina ei keskity häneen. Pääosassa on monissa liemissä keitetty Dwight, joka tekee elämänsä virheen ja rakastuu väärään naiseen. Vuonna 1993 ilmestynyt tarina toimii 22. elokuuta ilmestyvän Sin City: A Dame to Kill For -elokuvan selkärankana, joten ei sen käänteistä tässä sen enempää.

Suomeksi toinen Sin City -albumi ilmestyi nimellä Kaiken takana on nainen syksyllä 1994. Tänä syksynä Like julkaisee loppuunmyydyn albumin uudelleen.

Sin City

A Dame to Kill For piti yllä ensimmäisen Sin Cityn tiukkaa tasoa, mutta hiljalleen tarinoiden taso alkoi laskea. Vuosina 1994–95 ilmestynyt The Big Fat Kill oli kohtalainen makupala ja vuoden 1996 Dirty Harry -mukaelma That Yellow Bastard toimi sekin vielä. Family Values (1997) ja Hell and Back (1999–2000) olivat kuitenkin ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä jo ilmestyessään. Frank Millerin kynä lipsui niin käsikirjoittajana kuin kuvittajanakin.

Pitkiä tarinoita tarjoavien albumien lisäksi Sin Cityn lyhyemmistä tarinoista on koostettu ”novellikokoelma” Booze, Broads & Bullets. Se on visuaalisesti vaikuttava, mutta jää silti pelkäksi kuriositeetiksi muiden Sin City -julkaisujen rinnalla.

Sin City -albumien lukeminen voi hämmentää satunnaista lukijaa, sillä julkaisut eivät noudata kronologista järjestystä. Esimerkiksi Marv jatkoi seikkailujaan myöhemmin julkaistuissa tarinoissa, vaikka päätyikin sähkötuoliin A Hard Goodbyessa. Wikipediasta löytyy ohje siihen, miten eri tarinat sijoittuvat Sin Cityn omalla aikajanalla.

Kun Hell and Back valmistui vuonna 2000, Frank Miller päätti vihdoin jättää syntisen kaupungin taakseen. Tai niin hän luuli. Kotiinpaluun hetki koetti jo muutaman vuoden jälkeen, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Rodriguez sai Millerin vakuuttuneeksi elokuvaversion toimivuudesta. Sin City -filmatisoinnista puhuttiin jo 90-luvun alkupuolella, mutta Miller ei tuolloin innostunut ajatuksesta, vaikka Hollywood hänen mieltään kutkuttikin. Etenkin Millerin käsikirjoittamien RoboCop 2:n ja 3:n murskakritiikit saivat miehen epäröimään Sin Cityn elokuvatuotannon mielekkyyttä.

Sin City

Keväällä 2005 ilmestynyt Sin City seurasi kuvantarkasti kolmea sarjakuvista tuttua tarinaa. Varsinaista uutta materiaalia ei Miller siis elokuvaan kirjoittanut, mitä nyt hioi dialogia ja yhdisti muutaman langanpätkän toisiinsa. Jatko-osan kohdalla tilanne on toinen.

Sin City: A Dame to Kill Forissa nähdään jatkoa ainakin That Yellow Bastard -tarinalle, vaikka sarjakuvarintamalla ei moista olekaan julkaistu. Tämän valossa vaikuttaa melko epätodennäköiseltä, että Sin City -sarjakuvia julkaistaisiin enää jatkossakaan. Frank Miller on etääntynyt alasta muutenkin. Räikein esimerkki tästä on 300-elokuvan jatko-osa Imperiumin nousu, jonka piti pohjautua Millerin Xerxes-sarjakuvaan. Mies ei kuitenkaan saanut sitä valmiiksi ajoissa, ja homma on yhä kesken.

Sanomattakin on siis selvää, että elokuva kiinnostaa Milleriä nykyään ilmaisumuotona sarjakuvaa enemmän. Edes miehen ainoa oma ohjaustyö, puhki mollattu The Spirit ei saanut Milleriä lannistumaan.

Suotakoon Millerille haluamansa alanvaihto. Sarjakuvapuolella Sin City on nimittäin jo lypsetty loppuun, mutta elokuva- ja televisioyleisöille sillä voi olla vielä tarjottavaa. Sarjan jatko on nyt täysin Sin City: A Dame to Kill Forin varassa. Jos elokuva floppaa, Marv, Dwight ja vanhan kaupungin huorat pääsevät lopullisesti haudanlepoon. Mikäli taas luvassa on hitti, riittää Millerillä ja Rodriguezilla mistä ammentaa tulevia tarinoita.

Teksti: Tatu Junni

Like-kustannus on julkaissut suomeksi kaikki Frank Millerin Sin City -sarjakuvat:

Sin City, 1992 (The Hard Goodbye)
Sin City 2: Kaiken takana on nainen, 1994 (A Dame To Kill For)
Sin City 3: Kohtalokas tappo, 1995 (The Big Fat Kill)
Sin City 4: Keltainen äpärä, 1996 (That Yellow Bastard)
Sin City 5: Perhearvot, 1997 (Family Values)
Sin City 6: Viskiä, vaaroja & vamppeja, 1999 (Booze, Broads & Bullets)
Sin City 7:Takaisin helvetistä, 2005 (Hell and Back)

Sin City