Vitun Neljätoista
14-vuotias misu menee isobroidinsa kaverin kanssa bileisiin, molemmat päätyvät humalaan ja lopulta kundi raiskaa sammuneen tytön. Ensimmäisenä elokuvasta huomaa sen läpitunkevan ruotsalaisuuden. Keskiluokan elämässä mikään ei tunnu miltään ja elämänilo on vaihdettu varallisuuteen ja turvallisuuteen. Jokainen tuntuu olevan ulkopuolinen omassa elämässään.
Ulkopuolisuutta huokuu myös elokuvan tuotantopuoli. Vitun neljätoista on minibudjetilla tehty leffa, joka on esikoinen melkein kaikille mukanaoleville. Ehkä siksi se onnistuu välttämään päätymisen opetusvideomaiseksi moraalitarinaksi ja esittääkin koko henkilökaartin inhimillisinä. Huumoria leffasta on kuitenkin turha hakea.
Erittäin onnistuneesti elokuvassa ei paljon puhuta ja kun puhutaan niin asian vierestä. Tilanteet ovat yleisesti ottaen luonnollisia ja tunnistettavia, vaikka yksityiskohdat tuntuvat lähes kolmekymppiselle kriitikolle vierailta. En tiedä kännäävätkö varhaisteinit nykyään yksin valmistautuessan bileisiin tai pelaavatko pojat Pleikkaria rinnakkain ilman paitoja, mutta ehkäpä. Ainakin hahmojen reaktiot ja jutustelut tuntuvat aidoilta. Erityisen onnistuneena pidin sisaruussuhteen kuvausta päähenkilön ja tämän isoveljen välillä.
Fucking Åmålin tapaan elokuva sopii niin teineille kuin aikuisillekin – ja se on juuri sellainen leffa joka on murkulle kiusallista katsoa vanhempiensa kanssa.
Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden
Ohjaus: Filippa Freijd, Martin Jern, Emil Larsson, Henrik Norrthon
Pääosissa: Elin Ahlberg, Jesper Fridh, Andreas Karoliussen, Björn Månsson
