Vuorikiipeilytarina Everest on pelkkää 3D-silmäkarkkia

23.09.2015 13:00 | Aki Lehti

EverestEnsi-ilta: 25.9.2015
Alkuperäisnimi: Everest
Ohjaus: Baltasar Kormákur
Käsikirjoitus: William Nicholson & Simon Beaufoy
Pääosissa: Jason Clarke, Josh Brolin, John Hawkes, Robin Wright, Michael Kelly, Sam Worthington, Keira Knightley, Emily Watson & Jake Gyllenhaal
Pituus: 121 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Näyttää realistisesti mitä tapahtuu kun vuoren valloitus menee mönkään
Arvostelija: Aki Lehti

Vuonna 1996 rajumyrsky yllätti kaksi Nepalin Mount Everestille kiipeämässä ollutta retkikuntaa. Luonnonvoimat vaativat usean kokeneenkin kiipeilijän hengen. Everest-elokuva yrittää näyttää mahdollisimman totuudenmukaisesti mitä vuorella oikein tapahtui ja mikä meni pieleen.

Everestin pressinäytöksen aluksi suomalainen vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson kertoi omista kokemuksistaan. Hän oli paikan päällä onnettomuuden sattuessa ja tunsi henkilökohtaisesti useat menehtyneistä, muutamat heistä olivat hänen ystäviään.

Gustafsson oli mukana elokuvan teossa jo vuonna 2003, kuvaamassa materiaalia jonka avulla näyttelijät opettelivat miltä vuorikiipeilijä näyttää ääriolosuhteissa, kavutessaan vähähappisessa ympäristössä viimeisillä voimillaan läähättäen.

Myönnettäköön se, että oikean vuorikiipeilijän tarinointi vaikutti jonkin verran Everestin katselukokemukseen. Valkokankaalla nähdyt hahmot olivat tuttuja näyttelijöitä, mutta tuntuivat nyt ainakin hitusen verran enemmän oikeilta ihmisiltä. Eivät siis vain Hollywoodin rahantekokoneisten läpi kierrätetyiltä hahmoilta toistamassa vuorosanoja erikoistehosteiden keskellä.

Everestin juoni on simppeli. Kaksi retkikuntaa on kiipeämässä maailman korkeimmalle vuorelle. Myrskyn ja varsinkin omien väärien päätöstensä johdosta reissu muuttuu selviytymistaisteluksi. Rooleissa nähdään melkoinen määrä päteviä staroja – mukana ovat Jason Clarke, Josh Brolin, John Hawkes, Robin Wright, Michael Kelly, Sam Worthington, Keira Knightley, Emily Watson ja Jake Gyllenhaal.

Elokuvaa kuvattiin aidoilla tapahtumapaikoilla Nepalissa Mount Everestin juurella, Italian Alpeilla ja studioissa. Ainakin maallikon silmään vuoristomaisema näyttää upean realistiselta. Animaatioita lukuunottamatta elokuvat, jotka oikeasti hyötyvät ja näyttävät 3D:n ansioista normiversioita paremmilta voidaan edelleenkin laskea kahden käden sormilla.

Everest on yksi niistä.

Pääosassa ei ole yksikään turhan ohueksi hahmoiksi jäävistä vuorikiipeilijöistä, vaan itse Mount Everest ja sen maisemat. Perhanan komeat kuvat eivät näytä CGI-tehosteilta, ja korkeanpaikankammosta kärsivän toimittajan oli muutamaan otteeseen vaikea olla katsomatta poispäin valkokankaasta. Vuorikiipeilyleffoja on tullut tuijotettua ties kuinka monta, mutta tämä taisi olla ensimmäinen, jossa rinteet tuntuivat tarpeeksi jyrkiltä ja päätä huimasi.

Everst ei pelaa helpoimpien, väkisin tunteita herättämään pyrkivien kliseiden avulla kuin muutamaan otteeseen. Esimerkkinä mainittakoon kohtaukset, joissa Jason Clarken esittämä retkikunnan johtaja puhuu puolikuolleena satelliittipuhelimen avustuksella toisella puolella maapalloa olevalla vaimolleen ja Josh Brolinin näyttelemän Beck Weathersin hallusinoidessa perheestään jäätyessään vuorenrinteellä. Muita väkisin silmäkulmaa kostuttamaan tarkoitettuja kohtauksia ei mieleen jäänyt.

Everestia markkinoidaan jännittävänä seikkailukertomuksena. Ensisijaisesti se on kuitenkin draama, vaikka hahmojen historiaan ei kovin syvälle sukelletakaan. Se ei näytä räjähdyksiä, parin sormen varassa kielekkeeltä roikkumista tai muuta typeryyksiä. Cliffhangeria tai vastaava pläjäystä odottavat pettyvät taatusti näkemäänsä ja saattavat kokea leffan jopa tylsäksi.

Syy miksi kukaan haluaa kiivetä vuorelle henkensä uhalla jää vaille vastausta. Brolinin esittämä Weathers sanoo ääneen, että vuori on ainoa paikka, jossa hän ei tunne itseään masentuneeksi. John Hawkesin hahmo Doug Hansen on vain köyhä postinkantaja, ja siinä pitäisi olla jotain upeaa, että vähän tienaava mies tuhlaa kaikki rahansa vuorikiipeilyyn. Naoko Morin näyttelemä Yasuko Namba on kiivennyt jo kaikki muut seitsemästä huipusta.

Miksi?

Perimmäiset syyt jäävät hämärän peittoon.

Veikka Gustafssonin alustuksesta huolimatta oikeasti henkensä menettäneitä tai elokuvan hahmoja kohtaan on kovin hankala tuntea sympatiaa tietämättä heidän motiivejaan asettaa itsensä hengenvaaraan.

Lopputuloksena on vain tekniseltä toteutukseltaan hieno elokuva, ei paljon muuta.

PlusMiinusNolla

+ Kolmiulotteisuus on olennainen osa elokuvaa, ei pelkkä kikka
+ Dokumenttimaisuus toimii ja luojan kiitos mukana ei ole kertoääntä selittämässä asioita puhki
– Vuorella oli oikeastikin aivan liikaa porukkaa mukana, mutta leffan ei tarvisisi kertoa näin monen tyypin stooria.
– Suurin osa harrastajakiipeilijöistä esitetään jonkin sortin sankareina, vaikka he ovat ammattilaisten mukana vain siksi, että ovat maksaneet reissusta pienen omaisuuden

Muropaketin uusimmat