Will Smithin huijaritarina Focus ei huijaa keskinkertaisuudellaan ketään

Ensi-ilta: 13.3.2015
Alkuperäisnimi: Focus
Ohjaus: Glenn Ficarra & John Requa
Käsikirjoitus: Glenn Ficarra & John Requa
Pääosissa: Will Smith & Margot Robbie
Pituus: 105 min
Ikäraja: K12
Idea: Huijari huijaa ja tahtoo tytön
Arvostelija: Aki Lehti

Huijarit, Pelin henki ja Puhallus. Siinä muutama hyvä huijarielokuva, jotka onnistuvat tärkeimmässä, eli huijaamaan myös katsojaa uskomaan uskomattomaan. Samaa yrittää Will Smithin Focus, miehen ensimmäinen siedettävä elokuva muutaman kammotuksen jälkeen.

Will Smith esittää Focusissa Nickya, luksukseen mieltänyttä mestarivarasta ja huijaria. Hän päätyy itse huijausyrityksen kohteeksi Margot Robbien esittämän Jessin toimesta. Havaitessaan naisen lahjat, Nicky alkaa opettaa tälle alan saloja ja temppuja. Suhteen syventyessä Nicky päättää kutenkin dumpata Jessin. Oikeasta ihmisuhteesta ei ole hänen ammatissaan kuin haittaa.

Kolme vuotta myöhemmin Nicky törmää uudelleen Jessiin pitkän huijauskuvion yhteydessä ja huomaakin olevansa edelleen rahan lisäksi kiinnostunut myös naisesta.

Focus on pohjimmiltaan perinteinen romanttinen jännärikomedia. Huijareita, roistoja, rikkauksia, kimaltavaa pintaa, vaarallisia tilanteita ja yllätysjuonenkäänteitä, kaikkea löytyy, liikaakin. Onhan näitä nähty. Focus alkaa hyvin, mutta kompastuu omaan nokkeluuteensa ja yliyrittämiseen. Pääparin välinen kemia on olematonta ja Will Smith ei nykyisellään sovi rooliinsa lainkaan.

Smith näyttää lähinnä väsyneeltä yrittäessään olla yltiöcool mestarihuijari. Rooli vaatisi karismaa ja sitä miehellä ei ole tarpeeksi, ei ainakaan enää. 15 vuotta sitten tilanne olisi voinut olla toinen. Tämän genren elokuvat kantavat tai kaatuvat pääparin kemian ja karisman mukana. Viime vuonna TheWolf of Wall Streetissa loistanut Margot Robbie yrittää parhaansa, mutta se ei riitä.

Focusin kiinnostavin osuus, taskuvarkauksien ja muiden kusetusten esittelyt ja opettelu päättyvät noin tunnin kohdalla tarinan hypätessä ajassa kolme vuotta eteenpäin. Viimeiset 40 minuuttia ovat haukotuttavan tylsiä. Will Smith ei osaa päättää ollako yltiörakastunut vai unohtaako nainen. Huijaukset ja yllätysjuonenkäänteet jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat. Focus ei osaa lopettaa ajoissa ja alun viihdyttävä kikkailu muuttuu puuduttavaksi.

Tietysti Focus näyttää hyvältä; sehän esittelee vain pelkkää pintaa. Luksushotellia, kallista kelloa ja nopeita autoja riittää. Pääpari haluaa ne itselleen ja katsoja myös. Suurin osa kuvista näyttää paikkoja, joihin tavallisella ihmisellä ei ole mitään asiaa. Tarpeeksi kauan kiiltäviä ja kauniita esineitä esiteltyään Focus alkaa kuitenkin muistuttaa ylipitkää deodoranttimainosta.

Ohjaaja-käsikirjoittajat Glenn Ficarra ja John Requa ovat vastuussa muun muassa ihan passeleista Hölmö hullu rakkaus– ja I Love You Phillip Morris -elokuvista. Heidän huijaritarinansa epäonnistuu tärkeimmässä. Se ei huijaa katsojaa uskomaan mahdottomiin kusetuksiin.

Focusin soundtrack toimii sokerisine lounge- ja klassikkobiiseineen. Lopputekstien aikana soiva coverversio The Windmills of Your Mind -kappaleesta viimeistään paljastaa mitä tekijät haluaisivat elokuvansa olevan. Laulu tunnetaan parhaiten vuoden 1968 huijariklassikko The Thomas Crown Affairin tunnusbiisinä.

Thomas Crown muistetaan vielä melkein 50 vuoden jälkeen. Focusta ei muista vuoden päästä enää kukaan, ellei se tule sattumalta Netflixissa vastaan.