X-Men – Viimeinen kohtaaminen

Mutanttisaagan kolmososa lupaa kaikkea enemmän kuin edeltäjänsä: lisää hahmoja, suurempaa toimintaa ja eeppisemmän tarinan. Aikaisemmista osista tutut supersankarit selvittelevät välejään nyt viimeisen kerran, tai niin elokuvan alaotsikko ainakin lupaa. Valitettavasti ohjaaja Brett Ratner (Rush Hour, Red Dragon) on koostanut aineksista sellaisen sekasotkun, että lopputulos lähinnä itkettää.

Tällä kertaa mutantteja uhkaa uusi lääke, joka muuttaa kohteensa tavalliseksi ihmiseksi. Pahantahtoisesti patsastelevan Magneton (Ian McKellen) mielestä kyseessä on sodanjulistus erilaisuutta vastaan. Professori Charles Xavier (Patrick Stewart) joukkoineen puolestaan uskoo rauhanomaiseen yhteiseloon. Lisäksi edellisen elokuvan lopussa kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) nousee vetisestä haudastaan, rajattoman voimakkaana ja inhimillisyytensä kadottaneen Feenixinä.

Tarjolla on ainekset toimintaelokuvaan, jolla voisi olla sekä sydän että aivot, mutta mitä tapahtuu? Taloja romahtaa, siltoja siirrellään, hahmoja tulee ja menee. Toimintakohtauksissa on kokoa, pyrotekniikkaa ja erikoisefektejä, mutta ne enimmäkseen haukotuttavat.

Osa aiempien elokuvien mutanteista on unohdettu tyystin. Missä on vaikkapa kakkososassa show’n varastanut Nightcrawler? Loput on tungettu mukaan sillä periaatteella, että yhdessä kohtauksessa olisi hyvä murjaista jotain hauskaa ja toisessa tirpaista pahiksia ahteriin.

Draaman taso ei päätä huimaa, mutta toisaalta se tuskin yllätti ketään. Isoimmat tähdet eli Wolverine (Hugh Jackman) ja Storm (Halle Berry) saavat valkokankaalla eniten aikaa, mutta se käytetään kankeitten onelinereiden ja tönkköjen monologien latelemiseen. Elokuvan älyllisestä tasosta kertoo jotain se, että nauruja haetaan potkusta miehen haaroväliin, tuosta ikiaikaisesta klassikosta.

Viimeistä kohtaamista ei voi olla vertaamatta sarjan kahteen edelliseen osaan. Niitä näkemätön katsoja tipahtaa kärryiltä välittömästi. Siinä missä ohjaaja Bryan Singer tasapainotteli valtavan näyttelijäkaartin ja saippuaoopperajuonien kanssa varsin viihdyttävästi, Ratner säntäilee kohtauksesta toiseen vailla päämäärää. Hahmot ja juoni tuntuvat vain tekosyiltä päästä ruttaamaan autoja ja räjäyttelemään pommeja. Se on sääli, sillä X-Menit ovat olleet parasta, mitä supersankarielokuvalla on ollut tarjota.

Elokuva keräsi Yhdysvalloissa valtavat tulot ensi-iltaviikonloppunaan. On selvää, että Hollywood ei tapa lypsävää lehmää. Viimeisissä kohtauksissa pohjustetaankin jatko-osaa niin häpeilemättömästi, että tarinalle päätöstä odottanut katsoja tuntee olonsa petetyksi.

X-Men – Viimeinen kohtaaminen (X-Men: The Last Stand)
Yhdysvallat 2006

Ohjaus Brett Ratner
Käsikirjoitus Simon Kinberg ja Zak Penn
Pääosissa Hugh Jackman, Halle Berry, Ian McKellen, Patrick Stewart, Famke Janssen, Anna Paquin, Kelsey Grammer

Kesto 106 minuuttia