Uusimmat

Yksinoikeudella Kaistalla: Sisko tahtoisin jäädä -elokuvan making of -blogi ja -kuvagalleria 1/2

27.05.2010 14:28 Muropaketin toimitus

Sisko tahtoisin jäädä on yksi syksyn 2010 odotetuimmista ensi-iltaelokuvista. Marja Pyykön ohjaama elokuva on tarina nuoruuden kauneudesta ja kipeydestä. Ensi-iltansa elokuva saa 13. elokuuta, mutta Kaistalla pääset jo nyt tutustumaan sen tekemiseen kuvagallerian ja pääosissa nähtävien Ada Kukkosen ja Sara Mellerin blogitekstien kautta.

15-vuotias Emilia (Ada Kukkonen) on perheensä vastuunkantaja: pikkuäiti seitsenvuotiaalle siskolleen Elsalle (Anna-Leena Uotila), sijainen yksinhuoltajaisälleen Juhanille (Seppo Pääkkönen) tämän ollessa matkoilla ja kiltti tytärpuoli Juhanin uudelle vaimolle Tuulalle (Kristiina Halttu). Ysin keskiarvo, paikka koulun juoksujoukkuessa, mukava poikaystävä. ”Emilia pärjää aina”, kuten Juhani sanoo. Ja niin se on ollut, eikä Emilia ole pysähtynyt pohtimaan, tahtooko hän olla se, joka pärjää aina. Emiliasta tuntuu, että jokin puuttuu hänen elämästään, mutta hän ei tiedä, mitä se voisi olla.

Kesäloman viimeisenä viikonloppuna Emilia tapaa yöuinnilla Siirin, 16, (Sara Melleri), joka näyttää olevan kaikkea sitä, mitä Emilia tahtoisi olla: vapaa, rohkea, itsenäinen. Tyttöjen intohimoinen ystävyys korvaa pian kaiken Emilian elämässä. Hän uskaltaa ensimmäistä kertaa unohtaa velvollisuutensa ja olla nuori.

Räiskyvä elämänhalu kuitenkin karkaa käsistä. Pinnan alla Emilia alkaa epäröidä. Millaiseksi hän on muuttumassa? Samaan aikaan Siirin loisto alkaa himmetä. Siiri pystyy olemaan vahva vain nojatessaan johonkuhun toiseen, ja nyt se joku on Emilia. Jälleen, tällä kertaa Siiriä miellyttääkseen, Emilian on salattava todelliset tunteensa ja oltava se, joka pärjää aina. Symbioottinen ystävyyssuhde on muuttunut kahleeksi. Lopussa selviää, onko Emilialla tarpeeksi rohkeutta irrottautua perheestä ja Siiristä tullakseen itse kokonaiseksi.

Ada Kukkosen ja Sara Mellerin kuvablogi

Kuva 1

Ada: – LAIVAFIILIS! Vaikka laiva pysyi satamassa koko ajan, laivoilla on joku maaginen voima riehaannuttaa ihmisiä, ja jos joskus tuntui ettei se tehnyt tehtäväänsä, rupes Marja nostattamaan jengia

Kuva 2

Ada: – Musa täysille ja pyllytanssit käyntiin! Omalla tavallaan yks hauskimpia päiviä: laiva-fiilis toivottua ja teineily jees!

Sara: – Laivan käytävillä oli hyvä energia ja autenttinen meininki. Marja on myös erityisen hyvä lietsomaan jengin oikeaan tunnelmaan!

Kuva 3

Ada: – Leffaa katsoessa tulee harvoin ajatelleeksi sen tekoa. Välillä oli tosi vaikeaa keskittyä roolihahmoon ja sen tunteisiin, kun kamera oli aivan naaman edessä. Tietoisuus itsestä ja kuvaustilanteesta tuli silloin väistämättä mieleen tavallista enemmän ja piti vain löytää keinoja niiden unohtamiseen; katsella muualle ja koittaa uppoutua omaan maailmaan.

Kuva 4

Sara: – Ilman näitä tyyppejä ei ois muuten tullu mitään elokuvaa!

Kuva 5

Sara: – Tämä päivä kuvattiin kokonaan tekosateessa. Adan kanssa lämmiteltiin mahtavan puvustajamme Tiina Kaukasen tekemien huopien sisässä.

Kuvat 6-7

Ada: – Vietettiin yks kokonainen päivä ton sadettajan alla. Vaikeinta oli pitää yllä riemukas olo ja näyttää siltä kun oltaisiin vastaa juuri noustu pyörän selkään, vaikka oltiin tehty tuttavuutta ton sadettajan kanssa jo useampi tunti..

Sara: – Likomärkinä kivuttiin aina vaan pyörän selkään, joka huojuikin viimeisissä otoissa uhkaavasti. Onneksi ei kaaduttu kertaakaan!

Kuva 8

Ada: – Pienet buddhalaiset munkit, kuten Marja meitä kutsui, pääsi lämpötakkeihin odottelemaan lisäohjeita ja keskustelemaan kohtauksesta.

Sara: – Marja nimesi meidät “hiekkaihmisiksi”.

Kuva 9

Ada: – Kyseessä on kohtaus, jossa mun on tarkoitus oksentaa isän (Seppo Pääkkönen) ja pikkusisko (Anna-Leena Uotila) nähden. Seisoin polviltaan valmiina oksentamaan merkistä mun suussa olevaa vesi-piltti sekoitusta. Mä koitin miettiä kaikkia ällöjä asoita, joista tulis mahdollisimman paha olo, jotta saisin aidon näköisen reaktion aikaan. Vesi-piltti alkoi myös tietyn ajan jälkeen tuntua oksettavalta, mikä helpotti mua. Pahalta tuntui myös se, että jouduin näyttelemään oksentavaa Anna-Leenan edessä, tietämättä vielä miten hän kohtauksen loppujenlopuksi ottaisi.

Sara: – Eläintarhankentällä oli hulinaa. Kuvassa keskellä ihana Ansku, joka näyttelee elokuvassa Emilian pikkusiskoa.

Kuva 10

Sara: – Apulaisohjaaja Risto ja kuvaaja Konsta vähän vakavina siinä, ja sitten minä ja Marja hykertelemässä kädet sykkyrässä.

Kuva 11

Ada: – Tyttötrio. Marja ohjaa mua ja Saraa. Tossa porukassa tuntui luontevalta ja hyvältä olla, ja jo kesän treenijakson aikana syntynyt vahva luottamussuhde Saraan ja Marjaan auttoi kuvauksissa. Toisille pystyi kertomaan mitä vaan ja oli helppoa olla yhdessä, kun tunsi toisensa hyvin. 

Sara: – Oltiin harjoiteltu kohtauksia ennen kuvauksia, mutta usein kävi myös niin, että tarina lähti elämään ja niihin tulikin ihan uusia juttuja. Tämän elokuvan tekemisessä oli hauskaa se, että Marja luotti meihin niin paljon ja antoi meille vapauden leikkiä ja kokeilla kohtausten sisällä. Myös tämä kohtaus sai kuvauksissa ihan uusia sävyjä.

Kuva 12

Ada: – Mulla oli todellisia vaikeuksia pystyä pitämään kaikki Siirin pöllimät autojen peilit mun sylissä :D

Sara: – Taivas oli mielettömän värinen! Oli kesä ja yhtäkkiä taivas täyttyi uhkaavista, epätodellisista pilvistä. Samalla tuli sellainen tunne, että nää tytöt (Emilia ja Siiri) omistaa koko kaupungin. Siltähän teininä tuntuu!

Kuva 13

Ada: – HUIII. Mun kroppaan iskee heikottava olo vaan ton hyppytornin kattelemisesta. Kuvauspaikalla pahinta oli kyseisenä päivänä odottelu, sillä tärykalvoille piirtynyt kuva tosta hyppytornista palasi mieleen aina vaan…

Sara: – Voi sitä tunnetta, kun hypättiin ensimmäisen kerran kympistä! Ainutkertaista, veri kohisee, kaikki aistit herkillä, mieletön adrenaliiniryöppy. 

Sara: – Aloitettiin hyppyharjoittelu ihan tuolta ensimmäiseltä ponnahduslaudalta. Kuuntelin kesällä Gogol Bordellon “Ultimate” – kappaletta ja Stoogesia aina ennen hyppytreenejä!

Kuva 14

Ada: – Kuvien välissä oli usein aikaa lämmitellä ennen ohjeistuksia seuraavin kuviin. Odottelin puvustaja Tiina Kaukasen kanssa, joka tuntui aina olevan muutaman askeleen edellä: samalla sekunnilla kun rupesi paleltamaan, vierellä heilui jo lämpötakki.

Kuva 15

Ada: – aikki adrenaliini ja pelko purkautu hypyn jälkeen uskomattomaan fiilikseen ”me tehtiin se”! Kunnes kuuluu: ”uudestaan” ja ”uudestaan”… ja sama adrenaliini valtaa taas kehon.

Sara: – Onnellinen hymy onnistuneen hypyn jälkeen.