Yölento

Leffankipeys vaivaa minua tiheimmin ankean syksyisinä arki-iltoina. Ei siis pakonomainen tarve nähdä elokuvaa, vaan tarve käydä oikeasti leffassa. Paeta masentavaa maailmaa suklaarusinoiden, ison limun ja ventovieraiden kaltaisieni seuraan. Sellaisina iltoina valitsen höyhenenkevyitä komedioita, koska tämän Yölennon tyylisiä leffoja on nykyään liian vähän. Tarkoitan leffoja, jotka ovat kuin 80-luvun toiminta-elokuvat: katsojalta ei vaadita mitään niiden aikana, eikä niitä jää pohtimaan jälkeenpäin.

Pätevä ja tehokas Lisa ratkaisee työkseen ongelmatilanteita luksushotellissa. Hän tapaa lentokentällä hengenvaarallisen charmikkaan Jackin, joka odottaa samaa myöhästynyttä yölentoa Miamiin. Pari päätyy viereisille paikoille, ja kun kone nousee ilmaan katoaa miehen charmi kuin matkalaukku Frankfurtin kentällä. Hengenvaarallinen mies on edelleen. Jos Lisa ei suostu auttamaan senaattorin murhayrityksessä, hänen oma isänsä saa aamuun mennessä kuulan kalloonsa.

Kuula tarkoittaa luotia eikä mitään yliluonnollista, vaikka Wes Craven onkin kauhuohjaaja ja toinen elokuvan trailereista näyttäisi käsittämättömästi kertovan terroristivampyyreistä. Kauhut pysyvät elokuvassa arkisina, joten niihin onkin helppo eläytyä. Niitä ovat lentomatkailun miljoonat turhauttavat yksityiskohdat, tyhjästä liikoja vaativa uusi tuttavuus sekä inhottava tunne, ettei kotona olekaan tänä iltana aivan yksin.

Rachel McAdams on samoin kuin Mean Girls ja Kuokkavieraat –leffoissa tomeran sankarittaren roolissa taas kontrollifriikki, jonka moraali on häilyvä mutta hiukset uskomattomat. Lisa ei suostu uhrin osaan ja rimpuilee vastaan energialla, joka antaa ymmärtää, että hänellä on omat salaisuutensa. 28 päivää myöhemmin leffassa isommin debytoinut ja Batman Beginsissäkin erottunut Cillian Murphy on sukupolvensa karismaattisimpia näyttelijöitä. On melkein harmi, että hän saa tällä hetkellä näytellä vain hulluja vihollisia – melkein koska hän tekee sen nautittavan hyvin. Yölennossakin hän kumauttaa puolustuskyvytöntä tyttöä daijuun ja silti häneen voi suhtautua kundina, joka vain yrittää saada työnsä tehtyä.

Jack on vain pieni osa suurempaa koneistoa aivan kuin leffan lukemattomat lentoemännät ja portsarit. Yölentoa voisikin kuvailla sivuhahmojen trilleriksi. Kun maan kamaralla vihdoin päästään murhatoimiin, Jack ja Lisa eivät ole edes paikalla. Craven kertoo heidän tarinansa yksinkertaisesti ja ilman koristelua. Ilman vaatimuksia. Ilman jälkimakua. Hyvä elokuvakokemus ei aina kaipaa sisältöä.

Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden

Yölento (Red Eye)
USA 2005. Ohjaus Wes Craven, Käsikirjoitus Carl Ellsworth, Pääosissa Rachel McAdams, Cillian Murphy, Brian Cox, Jayma Mays. 86 min.