Zorron legenda

27.10.2005 00:00 | Muropaketin toimitus

Zorro on niitä hahmoja, jotka palaavat tasaisin väliajoin kuin syysflunssa. Antonio Banderas veti ekan kerran mustan huivin silmilleen seitsemän vuotta sitten ja vikitteli Catherine Zeta-Jonesin Zorron merkissä. Nyt Zorro-pariskunnalla on 10-vuotias penska.

Lapsen ymppääminen seikkailuleffaan on harvoin hyvä veto. Nyt Zorro vaikuttaa kymmenen vuotta samassa duunissa junnanneelta tylsimykseltä. Seikkaileminen on vauhdikasta kuin työpaikan astianpesukoneen täyttäminen. Luulisi leffan menevyyden lisääntyvän, kun sankareitakin on neljä: isä-Zorro, äiti-Zorro, lapsi-Zorro ja hevos-Zorro. Mutta ei auta. Jo Batgirlit ja Teräspojat opettivat, että liian moni kokki vesittää sopan.

Eikä leffassa ole intohimoa ja romantiikkaakaan kuin suurperheen lauantai-illan verran. Tunnin lyhyempänä raina sopisi sinne makkaran ja saunan väliin verettömäksi perhevalinnaksi. Reilun kahden tunnin mittaisena se toimii unilääkkeenä.

Sitäpaitsi, miten voi kunnioittaa naamiomiestä, joka päätyy änkyräkänniin muutamasta shotista?

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

Zorron legenda
Ohjaus: Martin Campbell. Pääosissa: Antonio Banderas, Catherine Zeta-Jones, Rufus Sewell, Adriano Alonso.

Muropaketin uusimmat