Olemus ja ominaisuudet

Olemus ja ominaisuudet

Kokoluokaltaan Motorola Edge 30 Ultra ja Xiaomi 12T Pro painivat samassa sarjassa (6,67”). Yhdellä kädellä käyttö luonnistuu nipin napin, mutta joillekin ulkomitat saattavat olla liikaa. Motorola on kaksikosta hieman solakampi ja kevyempi, minkä havaitsee kyllä käytössä.

Laatuvaikutelma kellahtaa Motorolan suuntaan. Vaikka kummankin takapinnat ovat lasia, koostuu Motorolan runko alumiinista eikä muovista. Osilta kyse on makuasioista: Motorolan ulkomuoto on virtaviivaisempi, kun Xiaomissa on räväkämpää tyyliä. Moitteita Motorolassa keräsi suhteellisen ulkoneva kameramoduuli, mikä heiluttaa puhelimen tasapainoa kädessä pidettäessä ja terävähköt reunat. Tausta tuntuu kädessä myös yllättävän liukkaalta.

Sormenjäljet näkyvät Xiaomin ”samettisessa” mattapinnassa ihan piirun verran pahemmin kuin Motorolan karheammassa mattapinnoitteessa. Mistään sormenjälkimagneeteista ei voi kummankaan osalta puhua. Kummassakin näyttöä suojaa Corningin Gorilla Glass 5 -lasi, joka ei enää ole aivan viimeistä huutoa.

Motorolan painikkeet ovat oikealla puolella: äänenvoimakkuus ylempänä ja virtapainike alempana. Painikkeet tuntuvat jokseenkin teräviltä, mutta virtapainikkeen karhennus parantaa tuntumaa. Xiaomin kokoonpano on vastaava, mutta painikkeet ovat tuntumaltaan pehmeämmät. Kummassakin näytönalainen sormenjälkilukija sijaitsee riittävän lähellä alalaitaa, joten ylenpalttista sormijumppaa ei tarvitse harrastaa.

Stereokaiuttimet ikään kuin oletetaan kuuluvaksi tähän hintaluokkaan. Äänenlaadultaan ne edustavat parempaa luokkaa, mutta ääni ei aivan vakuuta tasapainollaan. Kummassakin ääni on hieman ohut, Motorolassa enemmän läsnä oleva ja Xiaomissa etäisempi.

Ominaisuuksiltaan lähes tonnin puhelimet kärsivät kunnollisen ip-luokituksen, kuulokeliitännän ja muistikorttipaikan puutteesta. Xiaomin etuna on infrapunalähetin, mutta ei langatonta latausta. Motorola tukee langattoman latauksen lisäksi käänteistä langatonta latausta. Kummatkin tukevat lähimaksamiseen vaadittavaa NFC:tä.

Motorolan 6,67-tuumainen p-oled näyttö yltää 1080 x 2400 pikselin tarkkuuteen. Näyttö kaareutuu huomiota herättävästi reunoiltaan, mikä tuo lippulaivatason arvokkuutta.

Virkistystaajuuden saa asetettua kiinteästi 144 hertsiin, mutta oletusasetuksella päivitysväli vaihtelee 48–120 hertsin maastossa. Näytön ilmoitetaan tukevan edistyneempää HDR10+ -laajasävyformaattia. Harmillisesti joko yritys itse on päättänyt jättää hakemasta Netflix-sertifiointia tai hommassa on muu ongelma. Oli miten oli, HDR:ää ei toistaiseksi toisteta Netflixistä.

Xiaomin samankokoinen amoled-näyttö on vähän tarkempi: 1220 x 2712 kuvapistettä. Virkistystaajuus vaihtelee oletusasetuksella 60–120 hertsin välillä. Näytöltä voi katsoa HDR10+ -materiaalin lisäksi laajasävykuvaa Dolby Vision -formaatilla. Puhelimen laajasävytuki ei näy pelkästään paperilla, sillä Netflix tukee Dolby Vision -materiaalia.

Kummankaan paneeli ei ole ltpo-variantti, joten virkistystaajuudet eivät mukaudu aivan ”alas asti”.

Kuvanlaadullisesti Motorola on tarvittaessa kirkkaampi, mutta ei paljoa. Kummatkin riittävät kirkkaaseen ulkokäyttöön. Oled-paneelien kontrasti miellyttää. Oletusasetuksilla kummatkin korostavat sRGB-värejä, mutta kuva-asetusta muuttamalla kuvasta saa erittäin neutraalin – Motorolassa ”Luonnollinen” ja Xiaomissa ”Alkuperäinen väri”. Näytöt toistavat HDR-värit tarkasti. Motorolan HDR-toisto ei tottele automaattista kirkkaudensäätöä, vaan kuva jää liian tummaksi.

Motorola Edge 30 Ultran käyttöjärjestelmänä on Android 12, mutta yhtiön My UX -käyttöliittymällä. Yhtiö ei ole lähtenyt eriytymään kauas vakio Androidista ja yksinkertainen toiminta on pidetty hyvin ohjenuorana.

Mukauttamista omaan makuun ei silti ole unohdettu. Aloitusnäytön asetteluun, tekstin fonttiin ja kirjasinkokoon sekä käyttöliittymän väreihin pääsee käsiksi. Widgettejä saa lisättyä kotinäkymään.

Toisinaan jotkut käyttöliittymän elementit tuntuvat käytettäessä hieman ”töksähteleviltä”. Hyvä esimerkki on kameran zoomaus, jonka hienosäätäminen on vaikeaa, koska puhelin reagoi eleeseen herkästi.

Käyttöliittymään on piilotettu hyödyllisiä lisäominaisuuksia. Puhelinta kun heilauttaa kahdesti ”leikkaavalla liikkeellä”, taskulamppu kytkeytyy automaattisesti päälle. Tällaiset eleihin perustuvat lisät eivät tunnu täysin turhilta. Valmistajan oma Moto-sovellus kokoa yhteen kaikki oleelliset erikoispiirteet. Muita varusohjelmia ei ole. Motorolan päivityslupaus on hyvä: kolme Android-versiota ja neljä vuotta tietoturvapäivityksiä.

Xiaomi 12T Pro’n MIUI 13 -käyttöliittymä koristaa Android 12:n päällä. MIUI:n keskiössä ovat muokattavuus, animaatiot ja eloisat värit. Ero vakiomuotoiseen Androidiin on melkoinen. Käyttö sinänsä hoituu yhtäläisesti, mutta joitain poikkeuksiakin on. Alhaalta-ylöspäin pyyhkäisy kotinäkymässä avaa Google-haun, eikä sovellusvalikoimaa. Ilmoitukset ja pikavalikko aukeavat eri näkymiin.

Käyttäjä voi muokata ulkoasua ladattavilla teemoilla ja kotinäkymän widgeteillä. Kelluvat ikkunat mahdollistavat sovellusten moniajon. Googlen palveluiden lisäksi ensiasennuksen mukana tulee kolmannen osapuolen sovelluksia, kuten Facebook, TikTok ja Linkedin. Xiaomin omat sovellukset kattavat myös tietoturvan ja laitteen ylläpidon: virusskanneri käy läpi asennettavat paketit ja puhdistajatoiminto vapauttaa tilaa parhaansa mukaan. Xiaomin päivityslupaus vastaa kilpailijaa: kolme Android-versiota ja neljä vuotta tietoturvapäivityksiä.