Nokian ja Intelin yhteistyö

Olli-Pekka Kallasvuon aikakaudella Nokia oli vahvasti fokusoitunut Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja etenkin loppupuolella Nokian asema oli romahtanut Pohjois-Amerikassa ja tilanne oli todella huono. Applen iPhone ja Googlen Android tarjosivat helpomman käyttöliittymän kuin Symbian ja Nokialta oli tarjolla vaativille operaattoreille ja jenkkiasiakkaille vain tuotteita, joita myytiin globaaleilla markkinoilla.

Viimeistään vuoden 2010 alussa alkoi olla selvää, että Pohjois-Amerikka oli vauhdilla muuttumassa LTE-verkkojen ja -puhelimien ehdoilla toimivaksi markkina-alueeksi. Samoihin aikoihin Nokialla tehtiin kriittisiä päätöksiä MeeGossa tulevaisuudessa käytettävään rautaan liittyen.

Texas Instruments ilmoitti lokakuussa 2008 lopettavansa investointinsa älypuhelimien kantataajuusmodeemeihin (baseband modem) ja etsivänsä ostajaa langattomalle osastolle. Heikossa taloustilanteessa TI:n oli tarkoitus säästää noin 200 miljoonaa dollaria ja keskittyä täysin sovellusprosessorina toimivan OMAP 4 -järjestelmäpiirin kehittämiseen. Nokialle tämä tarkoitti MeeGon kohdalla TI:n OMAP-polun päättymistä, sillä yritys oli päättänyt ostaa älypuhelimien piirisarjat eli sovellusprosessorin ja modeemin vain yhdeltä toimittajalta. Nokia oli käyttänyt kaikissa aikaisemmissa Maemo-laitteissaan TI:n OMAP-järjestelmäpiirejä ja kehitti myös Harmattan-laitteita perustuen TI:n OMAP 3640:een:

• N770: OMAP 1710
• N800: OMAP 2420 (330 MHz)
• N810: OMAP 2420 (400 MHz)
• N900: OMAP 3430
• N950, N9 & Lauta: OMAP 3640

Vaihtoehdot MeeGon kehityksessä käytetyille TI:n OMAP 3 -sarjan järjestelmäpiireille olivat Qualcomm tai Intel, joista Nokia päätyi valitsemaan Intelin. Qualcomm olisi tarjoutunut tekemään HW-adaptaation eli ohjelmiston alimman kerroksen, joka yhdistää käyttöjärjestelmän piirisarjaan, mutta ei suostunut auttamaan käyttöjärjestelmän eli Harmattanin tai MeeGon kehityksessä. Intelin vaakakupissa painoi ainakin juuri solmittu MeeGo-yhteistyö.

Eräs haastattelemamme kuvaili Intel-päätöstä katastrofiksi, mutta toisaalta Qualcomm tuskin olisi priorisoinut MeeGoa listan kärkipäähän muihin projekteihin verrattuna (Android ja Windows Phone). Intel-valinnassa ei otettu huomioon lainkaan huomioon Pohjois-Amerikan markkinoita, sillä Intelillä ei ollut kunnollista suunnitelmaa tukea Yhdysvalloissa laajasti käytössä ollutta CDMA-verkkoa.

Motorola, Driving 4G: WiMAX & LTE (PDF)

Nokia ja Intel olivat myös panostaneet vahvasti neljännen sukupolven WiMAX-verkkotekniikan kehitykseen, joka kilpaili rinnakkain LTE-tekniikan kanssa. Näistä kilpailevista 4G-tekniikoista WiMAX tuli markkinoille ensin, kun Sprint rakensi Yhdysvalloissa ensimmäisen 4G-verkon WiMAX-tekniikalla. Kehitys oli kuitenkin hidasta ja teoreettisista yhteysnopeuksista jäätiin käytännössä kauas.

LTE:n tarjoama parempi yhteensopivuus, toimintavarmuus ja käytännön yhteysnopeudet ovat saaneet operaattorit investoimaan ja rakentamaan viime vuosina 4G-verkkonsa LTE-tekniikkaa käyttäen. Nokian tehdessä päätöstä TI:n OMAP-polun jälkeiselle rautavaihtoehdolle, Intelillä ei ollut kunnollista suunnitelmaa tai aikataulua LTE-tuelle.

Tänä päivänäkään eli 2,5 vuotta myöhemmin Intel ei tarjoa uusimmassa Medfield-koodinimellisessä Atom-järjestelmäpiirissään integroitua LTE-tukea, vaan on ilmoittanut aloittavansa Intel XMM 7160 -kantataajuusmodeemin testikappaleiden toimitukset vuoden loppuun mennessä ja piirien tulevan saataville 2013.

TechCruch, Intel Confirms Medfield x86 Chips Don’t Support LTE Yet

Neuvottelut Qualcommin kanssa aloitettiin ilmeisesti myöhemmin uudelleen ja suunnitteilla oli Intel-MeeGo-laitteen jälkeen Qualcommin Snapdragon-järjestelmäpiiriin perustuva MeeGo-laite.

Päivitys 10.10.2012: Artikkelin julkaisun jälkeen saamamme yhteydenoton mukaan Nokia kehitti N9:stä yhdysvaltojen markkinoille Qualcommin Snapdragon -järjestelmäpiiriin perustuvaa versiota (mahdollisesti RM-716), jolle oltiin jototeuttamassa HW-adaptaatiota. Tämä tarjosi samalla Nokialle strategianvaihdon yhteydessä vaivattoman vaihtoehdon siirtyä Windows Phone -alustaan, mikä oli suunniteltu käyttämään juuri kyseistä Qualcommin alustaa. Samalla selittynee Lumia 800 -puhelimen identtinen muotoilu ja välitön esittely samaan aikaan kuin N9 julkaistiin.

Intelin älypuhelinalustat: Moorestown ja Medfield

LTE-tuen puuttumisen lisäksi toinen MeeGo-kehittäjä kuvaili Intelin myös jarruttaneen MeeGon kehitystä omalta osaltaan. MeeGo oli suunniteltu tukemaan x86- ja ARM-arkkitehtuureita ja Ilmatar-koodinimellinen HW-adaptaatio Intelin Atom-järjestelmäpiirien ja MeeGon yhteensovittamiseksi ei ollut valmis. Intel pelkäsi jäävänsä altavastaajan asemaan x86-järjestelmäpiirillään ja monet käyttöjärjestelmän kehitykseen liittyvät asiat jäivät Nokian harteille.

Keväällä 2010 Intel tarjosi markkinoille Moorestown-koodinimellistä alustaa älypuhelimille, joka rakentui 45 nanometrin viivanleveydellä valmistettavasta Lincroft-koodinimellisestä sovellusprosessorista ja 65 nm:n Langwell –oheislaitepiiristä sekä erillisestä kantataajuusmodeemista. Atom Z6xx –piirisarjan järjestelmäpiirit toimivat 1,2-1,9 GHz:n kellotaajuudella, niissä oli yksi prosessoriydin ja Intel GMA 600 –grafiikkaohjain. Moorestown-alustaa ei koskaan julkaistu markkinoille älypuhelimessa ja se hylättiin Intelin toimesta.

Vuoden 2011 alussa Intel puhui 32 nanometrin viivanleveydellä valmistettavasta Medfield-alustasta, jossa kaikki toiminnot on integroitu yhteen Penwell-koodinimelliseen järjestelmäpiiriin. Penwellissä on 1-2 GHz:n kellotaajuudella toimiva ja Hyper-Threading-ominaisuutta tukeva Atom-prosessoriydin, PowerVR SGX 540 –grafiikkaohjain, 512 kilotavua L2-välimuistia ja LPDDR2-muistiohjain.

Motorola RaZR i

Vuoden 2012 aikana markkinoille on julkaistu muutamia Medfield-pohjaisia Android-puhelimia, kuten Lenovo K800 ja Orange San Diego. Motorolan RaZR i on edistyksellisin Intel-pohjainen älypuhelin, jossa on käytössä Medfield-alustan Atom Z2460 –järjestelmäpiiri 2 GHz:n kellotaajuudella toimivalla prosessoriytimellä.