5G käytännössä
5G käytännössä
Muropaketti kävi testaamassa ZTE:n ja OnePlussan 5G-puhelimia Helsingissä Elisan pilottivaiheessa olevassa 5G-verkossa. Vaikka verkko on olemassa, on sen peitto melko minimaalinen.
Käytännössä 5G-logo syttyy Helsingissä ruuduille vain Kampin kauppakeskuksen edessä sijaitsevalla Narinkkatorilla, ja sen välittömässä läheisyydessä noin parin hehtaarin alueella.
Testiliittymänä käytettiin molemmissa puhelimissa Elisan nopeinta 5G-liittymää. Molemmissa puhelimissa oli oma SIM-korttinsa, joten testit suoritettiin samaan aikaan.
Parhaaksi testitulokseksi saatiin useiden päivien jälkeen 869 megabittiä sekunnissa. Tulos saavutettiin OnePlussalla.
ZTE antoi samasta paikasta tuloksen 631 megabittiä sekunnissa, joka jäi sen huipuksi.
Tällaiset tulokset ovat jo selkeä askel eteenpäin nykyisistä 4G-kuluttajaliittymistä ja viestivät siitä, millaisia nopeuksia mobiilisiirrossa tullaan näkemään parin vuoden sisällä – ja niitä jääkin odottamaan innolla.
Ison nopeuden suurin hyöty saadaan siirtäessä isoja tiedostoja netistä. Tässä suhteessa 5G-liittymän pitäisi olla numeroiden perusteella samalla viivalla todella nopean kiinteän yhteyden kanssa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan testeissä osoittautunut realistiseksi.
Teoriassa – ainakin tässä vaiheessa – lisätty nopeus ja olemattomaksi muuttuva latenssi voi tuoda tulevaisuudessa entistä monipuolisempi tekoälytoimintoja ja raskaampaa tiedonkäsittelyä suoraan puhelimeen hyödyntäen palvelupohjaisia ratkaisuja. Myös verkkopeleissä latenssin laskeminen tiputtaa mobiilipelaajat samalle viivalle lankaverkkopelaajien kanssa.
Testeissä kävi nopeasti selväksi, ettei 5G ainakaan tässä pilottiverkossa tuo nykyisellään merkittävää hyötyä mobiilikäyttöön. Tulokset nopeustesteissä vaihtelivat samallakin paikalla mitaten holtittomasti. Puolen minuutin ero tulosten välissä saattoi laskea nopeuden murto-osaan huipusta. Nopeus seilasi testin kuluessa huomattavasti 4G-testiä enemmän. Jälkimäinen asettui samalla liittymällä esimerkiksi Narinkkatorin mittauspisteessä tasaisesti noin 350 megabitin sekuntivauhtiin.
Toiset huomiot testeissä kiinnittyivät käytäntöön ja puhelinten käyttäytymiseen 5G-verkossa. Puhelimet eivät nimittäin käyttäytyneet aivan nikottelematta 5G-verkoissa.
Muutamaankin otteeseen 5G-yhteys näkyi puhelimen ruudulla, mutta todellisuudessa nettiin ei päässyt. Ratkaisuksi toimi puhelimen nopea käyttäminen lentotilassa ja takaisin, jolloin se haki yhteystiedot uudelleen ja liikenne nettiin alkoi taas toimia.
Testeissä yritettiin myös ladata 6,4 gigatavun kokoista tiedostoa OneDrive-pilvipalvelusta puhelimille. Pienen miettimisen jälkeen molemmat puhelimet ilmoittivat latausarvioksi yli tunnin, mikä ei lankanopeuksia hetkauttele – eikä edes nopeaa 4G:tä. Siirtoa odotellessa molemmat puhelimet katkaisivat latauksen noin kymmenen minuutin jälkeen, jolloin tuloksena on noin kuudesosa koko videosta.
Huomioiden paikalta samoihin aikoihin saadun, noin 400 Mbit/s nopeusmittauksen, jäivät kokemukset todella suureksi pettymykseksi. 6,4 gigatavun videon olisi tuolla nopeudella pitänyt siirtyä hieman yli kahdessa minuutissa.
OneDrive-palvelun siirtonopeuden hetkellistä hidastelevaa vaikusta heikkoon mittaustulokseen ei valitettavasti voitu todentaa, mutta yli tunnin odotus tuntuu silti kohtuuttomalta. Kiinteillä yhteyksillä sama tiedosto latautuu kuitenkin samasta palvelusta minuuteissa.
Tiedostolatauksia testatessa huomio kiinnittyi myös akkukestoon, joka alkoi huveta silmissä. Gigatavun tiedonsiirto söi noin 1,5 prosenttia akusta molemmilla puhelimilla. Akku kului merkittävästi myös nopeustestejä tehdessä.
Mikäli 5G-puhelinta on tarkoitus käyttää koko päivä yhdellä latauksella, ei sen huippunopeuksia voi käytännössä hyödyntää pitkin päivää. Suurin ongelma on, jos puhelinta käyttää tietokoneen modeemina nettiin lankalaajakaistan korvikkeena. Tällöin puhelin on syytä kytkeä laturiin tai antaa sen imeä virtaa kannettavasta.
