Kamera, suorituskyky ja akkukesto

10.06.2020 11:00 | Kai Taipale

Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Motorola Edge+ on saanut sisäänsä kiitettävän modernin kameravarustuksen.

Sen ytimenä on 108 megapikselin pääkamera, jossa käytetään Quad Pixel -tekniikkaa valon vangitsemiseen. Käytännössä peruskuvat otetaan siis 27 megapikselin tarkkuudella niin automaatti- kuin manuaaliohjelmilla. Täyden 108 megapikselin kuvien ottamiseksi pitää valita erillinen kuvaustila. Pääkameran kenno on kooltaan1/1,33 tuumaa. Aukkoarvokin on mukava f1.8. Pääkamera on myös optisesti vakautettu.

Telekameran kanssa pitää tyytyä kahdeksan megapikselin kennoon, ja aukkokin on pienempi eli arvoltaan f2.4. Myös tämä optisen 3x-zoomin tarjoava kamera on optisesti vakautettu. Laajakulman kennossa on 16 megapikseliä ja sen aukko on kooltaan f2.2. Kaikkien kameroiden tarkennusta avustetaan laser-anturilla.

Kohtuullisen pieneen näyttöreikään sijoitetussa etukamerassa käytetään 25 megapikselin kennoa. Kameran jälki edustaa luokkansa hyvää keskitasoa.

Kamera jätti itsestään hyvin kahtiajakoisen kuvan. Parhaassa tapauksessa kuva on erittäin näyttävä, paljon yksityiskohtia sisältävä, kauniisti valotettu ja väritoisto kohdallaan. Käytännössä näitä saikin sitten vain optimioloissa, vaikka käytössä on suurikokoinen kenno.

Täysi 108 megapikselin tarkkuus on käytössä vain omalla käytettäessä kyseistä kuvaustilaa. Peruskuvauksessa käytetään pikselien yhdistämistä, pääkameralla peruskuvat ovat 27 megapikselin tuotoksia. Aina yhdistäminen ei tunnu onnistuvan täydellisesti, vaan kuviin tulee epämääräistä suttuisuutta – ilmiö ei kuitenkaan toistunut säännöllisesti.

Myöskään HDR-toiminto ei edusta nykypuhelimien kärkeä, vaan dynamiikassa näkyy ongelmia niin kirkkaissa kuin varjokohdissakin. Lieviä ongelmia näkyy esimerkiksi kuvien reunoilla, jotka ovat paikoitellen pehmeitä keskikohtaan nähden.

Jo pelkästään siirtyminen kirkkaasta ulkovalosta sisätilojen hämäryyteen syö kuvista terää. Valotus ei ole enää yhtä luonteva, ja valkotasapainossakin on heittoa. Niukassa valossa tilanne pahenee, ja erityisesti dynamiikan niukkuus alkaa häiritä. Tämä lienee syy siihen, miksi kamera tuntuu paikoitellen myös sortuvan alivalotukseen. Yksityiskohtia kuviin kuitenkin jää.

Myös ultralaajakulmakamera toimii mukavasti ulkona hyvässä valossa. Vääristymät ovat kuitenkin ilmeisiä, kromaattista aberraatiota voi bongata kuvista ja kuvakulmakaan ei ole laajin mitä lippulaivapuhelimissa on nähty.

Telekameran suorituskyky jää selvästi kahdesta edellisestä. Jo hyvissä oloissa yksityiskohtien puute on ilmeinen, eikä tilanne valon vähetessä todellakaan parane. Pelkkä 3x-vaihtoehto ei miellytä, varsinkaan kun tältä osin kamerasoftassa oli selkeä ongelma.

Kuvausohjelmistossa on yksi käyttöä merkittävästi haittaava bugi. Automaattikuvaustilassa 3x-zoomin kuvakulma on väärä. Se on lähempänä 5-6x-zoomausta. Tässä tapauksessa siis laatu on merkittävästi heikompi kuin pitäisi. Manuaalitilassa kuvakulma on oikea eli zoomi on 3x. Manuaalitilan automaattiasetuksilla kuvatessa haksahtavat  valkotasapaino ja väritoisto herkemmin kuin täysautomaatilla, mutta kuvaamalla raw-tiedostoja näitä pääsee toki jälkisäätämään. Zoomi-ongelma on valmistajakin puolesta tiedostettu, ja siihen on luvattu korjaus – aikataulua ei tosin ole varmistettu.

Tarkennuksesta voi antaa kiitosta, sillä se harhautui hyvin harvoin. Kamerakäyttöliittymäkin on suoraviivaisena mukava käyttää.

Videotallennuksessa on käytössä hieman poikkeuksellinen 6K-tarkkuus. Sen käyttämisessä ei oikein tunnu olevan mitään erityistä etua, joten kuvaajan kannattaa pitäytyä tutummassa 4K-tarkkuudessa.

Videokuvauksessa parasta antia ovat miellyttävän hyvin toimiva tarkennus ja pääosin hyvin toimiva vakautus.

Myös rautapuoli on paperilla kunnossa. Suorittimena on Android-puhelimien lippulaivaa eli Qualcomm Snapdragon 865 (kahdeksanytiminen, 1 x 2,84 GHz + 3 x 2,4 GHz + 4 x 1,8 GHz). Grafiikan kiihdyttämisestä vastaa Adreno 650. Modernia LPDDR5-muistia puhelimessa on hulppeat 12 gigatavua, eikä 256 gigatavun (UFS 3.0) tallennustilakaan ole heti loppumassa.

Tämä tuntuu myös käytössä. Mikään ei tahmaa, vaan kaikki sovellukset pelejä myöten toimivat pääsääntöisesti niin kuin pitää. Sama näkyi myös suorituskykymittauksissa.

Testin suorituskykymittausten verrokeiksi poimittiin Edge+:n ehdottomasti kovin kilpakumppani OnePlus 8 Pro sekä Android-jättien Samsungin ja Huawein viimeisimmät huippumallit: Samsung Galaxy S20 Ultra ja Huawei P40 Pro.

Graafista suorituskykyä mittaavissa Antutu- ja GFXBench-testeissä kärkeen kiilaavat Motorola Edge+ sekä OnePlus 8 Pro -puhelimet. Samsung Galaxy S20 Ultra pysyttelee kohtuullisesti kintereillä, mutta Huawei P40 Pro jää selvästi jälkeen. GFXBench-testissä Motorola jopa hieman kirii kaulaa OnePlus 8 Pro malliin, mutta ero jää hyvin pieneksi.

Snapdragon 865 on tehokas mobiilisuoritin, joka näkyy sekä Motorola- että OnePlus-puhelimen GeekBench-testin tuloksissa. Yrityisesti useamman ytimen tulos on selvästi parempi kuin Samsungin.

PCmark-testissä Motorola Edge+ hyötyy OnePlus 8 Pro -mallin tapaan runsaasta ja nopeasta LPDDR5X-muististaan. Tämä ei kuitenkaan auta siivittämään kumpaakaan testin kärkeen, vaan Samsung pitää juuri ja juuri kärkisijansa.

Myös Androbench-testissä Motorola Edge+ ja OnePlus 8 Pro suoriutuvat hyvin samankaltaisesti eli mainiosti. Samsung jää kaksikosta jälkeen. Huawein tuloksissa on enemmän vaihtelua, vaikka se kahdessa osiossa kiilaakin niukasti kärkeen.

Ulkomitat ovat mahdollistaneet myös ison akun. Motorola Edge+:n akun kapasiteetti on 5000 milliampeerituntia.  Iso akku vaatii myös tehokkaan latauksen. Suoraan paketista käytettävissä on 18-wattinen latauslaite. Puhelin tukee myös 15 watin langatonta latausta ja siitä saa ulos viiden watin teholla käänteisen langattoman latauksen.

Iso akku näytti kyntensä myös käytössä. Edes rankempien testipäivien aikana (testiohjelmien ajamista, videokuvausta ja kevyttä pelailua) akku ei ollut lähellekään tyhjä, vaan aina sitä oli jäljellä yli 30 prosenttia. Näppituntumalla kevyessä käytössä valmistajan lupailu kahden päivän käyttöajasta voisi jopa olla saavutettavissa käytössä olleella 90 hertsin näyttötilallakin.

Samaa kieltä kertovat myös Geekbench-akkutestit. Täydellä tarkkuudella ja 90 hertsin näytönpäivitysnopeudella akku kesti 12 tuntia ja 40 minuuttia. Tiputtamalla näytön hertsit 60:een, akkukesto parani entisestään. Tällöin saavutettiin 13 tunnin ja vartin tulos. Näytön virkistystaajuudella on siis vaatimaton vaikutus akkukestoon, eikä sen käyttämiselle ole erityistä syytä.

Se mikä yllätti, oli akun hidas lataus. Käytännössä akku täytyy vakiovarusteisella latauslaitteella tasaiselle yksi prosentti minuutissa tahdilla, mutta viimeiseen pariin kymmeneen prosenttiin kuluu vielä rutkasti enemmän. Käytännössä siis puolessa tunnissa akussa on 30 prosentin lataustaso ja tunnissa pääsee 60 prosenttiin. Puhelin lämpenee reippaasti tälläkin lataustahdilla.

Siitä sitten lataus vain hidastuu, nimittäin puolessatoista tunnissa akkuun saa vain reilut 80 prosenttia, ja akun täyttyminen vie jo huimat kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Esimerkiksi OnePlus 8 Pro täyttää, toki pienempikapasiteettisen, akkunsa reilussa tunnissa.

Kokeilimme Edge+:n latausta myös tehokkaammalla 65-wattisella latauslaitteella. Sen avulla tunnissa pääsi 67 prosentin lataukseen, ja akku oli täysi 2,5 tunnin jälkeen. Käytännössä siis ison akun lataaminen ottaa aina aikansa.

Sisältö

  1. Johdanto
  2. Olemus, ominaisuudet ja käyttöjärjestelmä
  3. Kamera, suorituskyky ja akkukesto
  4. Yhteenveto