UUSIMMAT

Olemus ja ominaisuudet

28.12.2020 19:00 | Kai Taipale

Olemus ja ominaisuudet

Samsung Galaxy Note20 Ultra 5G -mallin olemus on tuttu ja turvallinen. Samsungin lippulaivamallien useammassa sukupolvessa on nähty reunoille kaartuva näyttö. Näin on Note20 Ultrassakin. Muoto on hyvin tuttu jo edeltävästä Note10 Plus -mallista. Uusi versio on venähtänyt hieman lisää mittaa, mutta leveys on pysynyt lähes samana.

Selkein muutos näkyy painikkeissa. Niitä on nyt kaksi, äänenvoimakkuus ja virta, ja ne sijaitsevat molemmat puhelimen oikeassa kyljessä. Kahdelle puolelle sijoitetut painikkeet ovat siis historiaa. Äänenvoimakkuuspainiketta saa hieman kurotella, mutta virtapainike on hyvin ulottuvilla. Tuntuma on jämäkkä ja selkeä. Sivu- eli virtapainikkeen toiminta on muokattavissa, mutta käytännön vaihtoehdot ovat niukat. Pitkä painallus avaa joko Bixbyn tai sammutusvalikon, tuplanäpäytys kameran, Bixbyn tai valitun sovelluksen.

Ulkomitat ovat nyt 77,2 x 164,8 x 8,1 millimetriä, ja painoa kertynyt 208 grammaa. Hieman terävien kulmien ja kasvaneen pituuden myötä puhelin joko mahtuu taskuun – tai sitten ei. Tyköistuvimpien vaatteiden kanssa puhelimen taskukelpoisuus alkaa olla jo suorastaan kyseenalainen.

Puhelimien painossa 200 grammaa on aika hyvä mitta siitä, tuntuuko puhelin painavalta vai ei. Galaxy Note20 tuntuu omaan makuuni jo aavistuksen turhan painavalta – tavallaan se tuntuu myös jykevältä ja jämerältä. Tämä on toki vahvasti makuasia, ja isokokoisuus karkottaa väkisinkin kevyttä mallia etsivät.

Päädyissä ei vastaavasti ole kaarevuudesta tietoakaan, vaan niin ylä- kuin alapääty on tasainen. Ellei S-Pen-kynän kärki pilkottaisi hieman rungosta, voisi puhelimen asettaa pöydälle pystyyn kummin päin tahansa.

Näytön ja rungon suhde on kiitettävä 91,6 prosenttia. Näyttö kaartuu reunoille suhteellisen maltillisesti, mikä on käytettävyyden kannalta hyvä asia. Näyttö reagoi luontevasti sivupyyhkäisyihin myös suojakotelon kanssa.

Näytön koko on Galaxy Note20 Ultrassa 6,9 tuumaa. Se on siis kooltaan yksiselitteisesti iso. Dynamic Amoled -paneelin kuvasuhde on pitkulaiseen kallellaan oleva 19,3:9 resoluution ollessa WQHD+ eli 3088 x 1440 pikseliä. Tarkkuuden voi pudottaa myös FHD+- tai jopa HD+ -luokkaan. Jälkimmäistä ei voi suositella, mutta edellinen on täysin käyttökelpoinen.

Keskimmäisen tarkkuuden on syytäkin olla käyttökelpoinen, sillä ilman sen käyttämistä ei pääse nauttimaan puhelimen näytön toisesta merkittävästä uutuudesta – nimittäin paneelin päivitysnopeus on haluttaessa mukautuva. Paneelin enimmäisnopeus on nyt 120 hertsiä, mikä edustaa tämän päivän huippuluokkaa. Samalla myös kosketusanturi on päivitetty 240 hertsin taajuuteen, mikä tekee näytöstä todella hienosti reagoivan.

120 hertsin tila on dynaaminen, eli vaihtaa lennosta sovelluksen mukaan soveltuvan päivitystaajuuden – jopa kymmeneen hertsiin saakka. Tällä säästetään isonäyttöisen laitteen akkua. Tätä ei kuitenkaan voi käyttää suurimman näyttötarkkuuden kanssa, vaan tarkkuus on laskettava FHD+ -tasolle.

Nopea ruudunpäivitys tekee puhelimen käytöstä oikein miellyttävää. Ruudun vieritys toimii pääosin erittäin hienosti. Ajoittain tuntuu kuitenkin, että näytön vaihtaessa hitaasta päivityksestä nopeaan, näkyy siinä satunnaisesti eräänlainen nykäys ennenkuin se lähtee rullaamaan sujuvasti.

Muilta osin näyttö on jo tutuksi käyneeseen tapaan erinomaisella tasolla. Kirkkaus, kontrasti ja katselukulmat ovat kaikki erinomaisella tasolla. Väritoistokin on silmämääräisesti kohdallaan, mutta vaatii Luonnollinen-näyttötilan käyttämistä.

Näytön pintamateriaali upouusi Gorilla Glassin uusin (seitsemäs) versio, joka on saanut komealta kalskahtavan Victus-nimen. Samaa materiaalia on myös puhelimen takapinta.

Gorilla Victus -lasin pitäisi tarjota merkittävästi edellisversiota paremman suojan naarmuille, mutta kestää silti myös aiempia kovempia iskuja. Materiaalin valmistaja kertoo sen selviävän jopa parin metrin pudotuksesta.

Pitkähkön testijakson aikana laitteeseen ei tullut mitään käytön jälkiä, mitä voi pitää hyvinkin lupaavana. Muutenkin puhelimen olemus huokuu viimeistelyä, ja sitä että se tehty kestämään. Käyttökestävyydelle hyvää lupailee myös laitteelle haettu IP68-luokitus.

Pintaviimeistely on hieno – lasi on saatu muistuttamaan lähes harjattua metallia. Erityisesti testilaitteen värisävy on näyttävä ja tyylikäs, jonkun mielestä varmasti jo hieman turhankin. Kallis puhelin saa kuitenkin olla myös näyttävä, varsinkin kun hillitympi värivaihtoehto on tarjolla. Mattapinnassa eivät heti sormenjäljetkään paista.

Ensituntuman perusteella pinta ei aikanaan tuntunut erityisen liukkaalta, mutta käytännössä puhelin sitä kuitenkin oli. Huolimattomasti pideltynä puhelin pyrki liukumaan sormien varassa. Tämän hintaluokan laitteelle kannattaa ehdottomasti hankkia jonkinlainen suojakuori.

Puhelimessa on kaksi SIM-korttipaikkaa, joista toiseen voi vaihtoehtoisesti sijoittaa microSD-muistikortin. Tämän lisäksi käytössä on eSIM, joten puhelimessa voi olla samanaikaisesti kaksi liittymää sekä muistikortti, mitä voi pitää kiitettävän joustavana erityisesti työkäyttöä silmällä pitäen.

Holtitonta liukumista estää onneksi yksi piirre – valtaviin mittoihin kasvanut kamerayksikkö. Se saa puhelimen keikkumaan pöydällä, haittaamaan laitteen ujuttamista taskusta ja on vielä lisäksi arka kolhuille. Siis selkeä lisäsyy suojakuoren- tai kotelon hankkimiselle.

Isommat ulkomitat mahdollistavat myös isomman akun. Galaxy Note20 Ultran kapasiteetti on 4500 milliampeerituntia, ja akkua voi täyttää 25 watin pikalatauksella. Myös langaton lataus on ominaisuuslistalla, myös käänteisenä.

Samsung Galaxy Note 20 -sarja eroaa käytännössä kaikista kilpailijoistaan S Pen -kynän myötä, johon liittyy myös laitteen sukupolvikohtainen muutos muotoilussa. S Pen -kosketuskynän kolo sijaitsee nyt alhaalta vasemmalta puolella. Note-puhelintaan päivittävä hakee varmasti kynää vähän aikaa väärältä puolelta.

Itse kynä on muotoilultaan ja painikkeeltaan tutun oloinen edeltäjistään. Käytettävissä on nyt myös viisi uutta ilmaelettä, joilla voi suorittaa liudan haluamiaan tehtäviä. Oletuksena käytössä on pitkälti samoja toimintoja kuin peruspainikkeilla (esimerkiksi koti, paluu ja edelliset sovellukset). Eleille on kuitenkin valittavissa myös useita eri sovelluksia tai muita toimintoja.

Pitkään puhelinta käyttänyt voi tulla eleiden kanssa sinuiksi, mutta testikäytössä toiminta ei tuntunut aivan tarpeeksi käytännölliseltä. Omassa käytössä kynä kädessä vain ilmaan piirrettävä nuolenkärki eli takaisin-ele päätyi säännölliseen käyttöön. Siihen myös ranne harjaantui, ja toiminto tuntui kohtuullisen luontevalta ja luotettavalta.

Kynä on kuitenkin parhaimmillaan ruudun pinnassa, ei ilmassa. Käyttömukavuutta lisäävästi kynän viive on saatu Ultrassa tippumaan edellismallin 42 millisekunnista vaivaiseen yhdeksään millisekuntiin. Jos tältä osin ei ole ollut suuria ongelmia, nyt käytössä viivettä ei enää pysty huomaamaan. Tältä osin kynän toiminta jaksoi ihastuttaa kerrasta toiseen.

Se mikä S Pen -kosketuskynässä ei täysin miellyttänyt, oli paineentunnistus. Kynä ei tuntunut aina loogisesti reagoivan lievään painalluksen koventamiseen, vaan kynää sai painaa ihan huolella ruutuun. Toisinaan tämä taas tuntui tapahtuvan paljon kevyemmällä painalluksella. Ongelma kuitenkin väheni päivitysten myötä.

Kynällä tehtävät muistiinpanot voi nyt tehdä suoraan pilveen Samsung Notes Syncin avulla, mutta käytössä pitää olla Samsung-tili. Kirjoituksentunnistusta kerrotaan kohennetun, mutta oma käsialani on niin heikkoa, ettei tämän toimintaa voi kehua. Kokeilut selkeämmällä käsialalla antoivat kuitenkin parempia tuloksia, joten valmistajan väitteille voi olla katetta.

Kynä sujahtaa koloonsa helposti, eikä itsellä se hukkunut kertaakaan, vaikka muutamaan otteeseen jousi oli sen pois lukituksestaan ponnauttanut. Tähän tarvitaan kuitenkin sen verran painallusvoimaa, ettei se tapahdu liian herkästi. Kynän akkukin on erittäin riittävä, sillä kynää tulee pidettyä vähän väliä kolossaan latautumassa.

Kokonaisuutena kynä toimii erinomaisesti muistiinpanovälineenä ja satunnaiskäytössä, tarkempaan graafiseen työhön siinä olisi vielä vähän hiomista.

Yksi tehokäyttäjiä kosiskeleva toiminto on Samsungin Dex-ympäristö. Nyt tämä puhelimen työpöytämäisen käytön mahdollistava käyttöliittymä toimii myös langattomasti.

Erityisesti kuvien ja esitysten näyttäminen toimii näin erittäin mukavasti sopivalla älytelevisiolla. Mitään kovin suuria vaatimuksia esittävälle laitteelle ei ole, mutta sen on oltava Miracast-yhteensopiva. Itse kokeilin toimintoa vuoden Samsungin vuoden 2019 Qled-mallilla, ja sen kanssa yhteys syntyi ongelmitta, eikä toiminta tuntunut liian tahmaiselta. Pientä viivettä kursorin liikkeissä oli havaittavissa, mutta toimintaa voi pitää täysin käyttökelpoisena, varsinkin kuin puhelimen näyttöä voi käyttää S Pen -kynän kosketustasona.

Surffailuun ja kevyeen työskentelyyn Dex alkaa langattomuuden mukanaan tuoman helppouden myötä olla ihan omiaan, mutta eipä sitä ainoana työkoneena kovin moni haluaisi vielä käyttää. Paljon käytännöllisempänä voi pitää Puhelimeni-sovellusta, jolla puhelimen saa yhteispelaamaan Windows 10 -PC:n kanssa. Sen avulla esimerkiksi työviestit näkyvät tietokoneen ruudulla ilman selvää viivettä, eikä puhelinta tarvitse kaivaa esiin aina viestin saapuessa.

Galaxy Note20 Ultra -puhelimessa käytetään valmistajan omaa 5123-5G-modeemia. Puheluominaisuudet olivat keskivertoa paremmat. Puhelin vaihtaa sujuvasti 5G-verkkojen ja sitä hitaampien välillä, ja kuuluvuus on hyvällä tasolla. Hankaliksi tiedetyt katvepaikat eivät tuottaneet suurempia ongelmia, mutta aivan parasta kuuluvuutta ei Galaxy Note20 Ultra saavuttanut.

Joulukuun alkupuolelle jatkuneen, pitkän testijakson myötä toiveissa oli, että puhelin olisi voinut saada Android 11 -käyttöjärjestelmäversioon pohjautuvan One UI 3.0 -käyttöjärjestelmän. Näin ei kuitenkaan ehtinyt käymään, vaan juttu viimeisteltiin puhelimen pysytellessä vielä Android 10 -pohjaisessa versiossa 2.5. Tietoturva päivittyi kyllä kiitettävään tahtiin ja oli marraskuun jälkipuoliskolla tasolla 1. marraskuuta.

Olemus on siis tuttu aiemmista Samsungin huippumalleista, kuten aiemmin testatusta Galaxy S20 Ultra -versiosta. Sen kanssa tulee hyvin toimeen, joskin Android-puritaanit ovat enemmän kotonaan Nokia- tai OnePlus-puhelimen käyttöjärjestelmien kanssa, Googlen omista Pixel-malleista nyt puhumattakaan.

Samsungin kunniaksi on kuitenkin todettava, että yrityksen lupaus päivityksestä kolmen Android-sukupolven ajalle on erinomainen. Tämä mahdollistaa erityisesti näin kalliille laitteelle pitkähkön elinkaaren.

Sisältö

  1. Johdanto
  2. Olemus ja ominaisuudet
  3. Kamera, suorituskyky ja akkukesto
  4. Yhteenveto