Uusimmat

Testissä HTC One X+

29.11.2012 23:36 Muropaketin toimitus

HTC esitteli ensimmäisen 720p-näytöllä ja neliydinprosessorilla varustetun älypuhelimensa helmikuussa 2012 ja TaskuMuro testasi laitteen toukokuussa. Laitteeseen oltiinkin tuolloin erittäin tyytyväisiä ja se pokkasi itselleen TaskuMuro Suosittelee -erikoismaininnan. Kesän aikana markkinat kuitenkin täyttyivät eri valmistajien neliydinmalleista ja One X:n Tegra 3 -järjestelmäpiiri jäi suorituskyvyn osalta hieman muiden jalkoihin.

HTC:lla on ollut aiemminkin tapana julkaista huippumalleistaan päivitettyjä versioita (Sensation XE) ja sama ratkaisu osui myös One X:n kohdalle. Lokakuun alussa HTC esitteli One X+ -mallin, jossa huippumalliin on tehty pieniä kilpailukykyä parantavia uudistuksia niin raudan kuin ohjelmistonkin puolelle.

One X+ saapui Suomessa kauppoihin marraskuun alussa, mutta sen saatavuus on ollut toistaiseksi hieman heikkoa. Saimme HTC:lta testattavaksi esisarjan laitteen, joka oli pakattu valkoiseen pakkaukseen ilman tyypillisiä oheistarvikkeita. Muropaketin hintavertailun mukaan One X+ maksaa edullisimmillaan noin 660 euroa. Alkuperäistä One X -mallia saa edullisimmillaan jo alle 450 euroon.

Tässä artikkelissa tutustumme pikaisesti One X+:n sisältämiin rauta- ja ohjelmistopuolen uudistuksiin.

 

Tekniset ja ulkoiset ominaisuudet

Muotoilultaan One X+ on identtinen edeltäjänsä kanssa. Ainoa eroavaisuus on väritys. Nimittäin toisin kuin kantaisänsä One X, One X+ on saatavilla vain mustana. Lisäksi puhelimesta löytyy joukko punaisia yksityiskohtia, joiden tyylikkyydestä voi olla montaa mieltä. Kuoret ovat edelleen työstetty yhdestä polykarbonaattipalasta Lumia-mallien tapaan ja ainoa sauma löytyy näyttölasin ympäriltä. Paino on kasvanut viidellä grammalla (135 g), mutta laite tuntuu edelleen kevyeltä kokoisekseen. Ulkomitat ovat samat, kuin One X:ssä (134,4 x 69,9 x 8,9 mm).

One X+:n näyttönä toimii One X:stä tuttu erinomainen 4,7 tuuman Super LCD2 -paneeli, jonka tarkkuus on 720×1280 pikseliä. Se on edelleen yksi parhaista, ellei paras TaskuMuron testaama älypuhelinnäyttö. Kuvanlaatu on erinomainen ja se tarjoaa vaikutelman, kuin kuva piirtyisi aivan lasin pintaan. One X+:n merkittävimmät uudistukset löytyvätkin kuorten sisältä.

One X+ käyttää nimittäin uudempaa AP37-versiosta 40 nm viivanleveydellä valmistetusta NVIDIAn Tegra 3 -järjestelmäpiiristä. One X:n AP33-version piiriin verrattuna eljän pääprosessoriytimen kellotaajuus on nostettu 1,7 gigahertsiin (One X 1,5 GHz) ja GeForce ULP GPU:n kellotaajuutta on nostettu 416 megahertsistä 520 megahertsiin. Lisäksi sisäisen tallennustilan määrä on tuplattu ja sitä löytyy nyt 64 gigatavua. Tällä on pyritty paikkaamaan muistikorttipaikan puuttumista.

Näytön alapuolella sijaitsevat kapasitiiviset toimintonäppäimet ovat entisellä paikallaan, mutta niiden kuvakkeiden värit ovat vaihtuneet valkoisesta punaiseen. Väriasioista voi olla montaa mieltä, mutta allekirjoittaneen mielestä valkoinen valaistus on tyylikkäämpi vaihtoehto.

Näytön yläpuolella kuulokkeen oikealla puolella sijaitseva etukamera on päivitetty 1,3:sta 1,6 megapikseliin. Edellä mainitut ovat pelkkiä numeroita, mutta ero on käytännössä hyvinkin selvä, sillä uuden kameran kuva on huomattavasti yksityiskohtaisempi ja terävämpi.

One X+:n takakuori on muotoiltu pituussuunnassa hieman kaarevaksi aivan kuten One X:ssä. Muovi on kuitenkin saanut päälleen kumimaisen pinnoitteen, joka takaa lipsumattoman otteen kädessä. Mustasta takakuoresta erottuvat yksityiskohtina kiiltävän musta HTC-logo, alaosan punainen Beats Audio -logo sekä yläosan kamera. Kaiuttimen pienet reiät sijaitsevat Beats Audio -logon alapuolella ja toisessa reunassa näkyvät kontaktipisteet ovat telakkakäyttöä varten.

Umpinaisesta rakenteesta johtuen One X+ ei ole avattavissa, mutta takakuoren alta löytyvän akun kapasiteettia on kasvatettu virrantarpeen tyydyttämiseksi. Li-Polymeeriakun kapasiteettia on kasvatettu 300 mAh arvoon 2100 milliampeerituntia. Valmistaja kehuu akunkeston parantuneen jopa 50 % ja lupaa jopa 360 tuntia valmiusaikaa tai 12 tuntia ja 45 minuuttia puheaikaa. TaskuMuron käytännön testeissä akunkeston todettiin parantuneen hieman One X:stä, mutta erot eivät olleet merkittäviä. Tyypillisenä ominaisuutena One X+ kuluttaa edelleen rasituksessa suhteessa selvästi enemmän virtaa kuin lepo-/valmiustilassa.

Pääkamera on kehyksen väritystä lukuun ottamatta aivan kuten One X:ssä. Suurehko ulommainen linssi on pari milliä kohollaan muusta takakuoresta ja se on koristeltu punaisella renkaalla. LED-salama sijaitsee edelleen kameran oikealla puolella. Kameran linssi on aivan ulkopinnan tasolla, joten se on hieman herkkä naarmuuntumaan.

Kameran tarkkuus on edelleen kahdeksan megapikseliä ja se käyttää samaa taustalta valotettua sensoria, kuin One X. Kameramoduuli on itse asiassa aivan sama, kuin One X:ssä. Optiikan F-arvo on valovoimainen 2.0 ja kinovastaava polttoväli 28 mm. Kameran toimintaa on nopeuttamassa erillinen kuvaprosessori ja se mahdollistaa sarjakuvauksen aina sataan kuvaan asti. Videotallennus onnistuu 1080p-tarkkuudella.

Ruusu - HTC One X+

Yllä on muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.

Vaikka One X+ käyttää samaa kamerasensoria kuin edeltäjänsä, on kuvanlaadussa havaittavissa selviä eroja. Tämä on ilmeisesti seurausta ohjelmallisen käsittelyn muutoksista. Pieni parannus on tapahtunut hämäräkuvissa, jossa kohina pysyy nyt hieman pienijakoisempana. Yksityiskohdat menevät kuitenkin pimeällä täysin mössöksi ja tarkkuus on heikkoa. Valoisalla kuvien värikylläisyys on laskenut ja kuvat ovat välillä jopa liian haaleita. Terävöitys on edelleen monissa kuvissa turhan rajua ja heikohko dynamiikka polttaa taivaan helposti puhki. Kuvausohjelmasta löytyvä HDR-tila ei puolestaan ole kovin onnistunut, sillä sitä käyttäessä kuvista tulee epäluonnollisen ja ylikorostuneen näköisiä. Yleisesti kuvanlaatu edustaa luokassaan keskitasoa, mutta One X:n kameraan verraten suunta on ollut jopa pienen askeleen taaksepäin.

1080p-videokuva tallentuu One X+:lla stereoäänellä varustettuna ja 28 FPS päivitysnopeudella. Video näyttää kohtalaisen hyvälle, mutta yksityiskohdista on havaittavissa, että puhelin pakkaa kuvaa kohtuullisen paljon. Tämä on havaittavissa myös videotiedostojen koosta. Videokuvaus tarjoaa edelleen myös mahdollisuuden ottaa valokuvia videokuvauksen aikana.

 

Käyttöliittymä ja sovellukset

One X+ tuo mukanaan ensimmäisenä HTC:n puhelimena Android 4.1 Jelly Bean -käyttöjärjestelmän sekä uuden Sense UI 4+ -käyttöliittymän. Edellisten versioiden tapaan Sense UI 4+ kustomoi Androidin peruskäyttöliittymää varsin rankasti ja tarjoaa käyttäjälle aiemmista Sense-versioista tuttuja monipuolisia muokkausvaihtoehtoja käyttöliittymän ulkoasun suhteen. Valitettavasti 4+ tuo varsin vähän uudistuksia ja ulkoisesti se näyttää käytännössä identtiseltä One X:n Sense UI 4.1:n kanssa. Pinnan alta löytyy toki kaikki Jelly Beanin mukanaan tuomat herkut, kuten Google Now. Eroa on lähinnä hyvin pienissä yksityiskohdissa sekä muutamissa sovelluksissa. Tilarivin alasvetovalikkoon HTC ei ole edelleenkään päätynyt sijoittamaan pikapainikkeita toimintojen hallitsemiseksi.

Suuri osa pikku-uudistuksista koskee kameratoimintoja. Itse kamerasovelluksen käyttöliittymä on pysynyt muuttumattomana, mutta kuvausnäkymän yläreunaan on lisätty muistiin mahtuvien kuvien ja videoajan määrä. Etukameran ollessa käytössä on Self Portrait -tila, joka tunnistaa käyttäjän kasvot ja tekee automaattisesti silmiä ja kasvoja koskevia parannuksia ennen kuin kuva pakataan JPEG-muotoon. Sightseeing-ominaisuus puolestaan palauttaa lukitusnäppäintä painettaessa näkymän suoraan takaisin kamerasovellukseen lukitusruudun ohi, jos puhelin on lukittu kamerasovelluksen ollessa auki.

Galleriasovellusta on paranneltu hieman uusilla näkymillä, joista toisessa kuvat saa järjestettyä tapahtuman/päivämäärän mukaan ja toisessa kartalle sijainnin mukaan (jos kuviin on tallennettu paikkatiedot). Lisäksi Gallerian aloitussivulla on pikalinkit myös kuvapalveluiden, kuten Dropboxin, Flickerin ja Picasan servereillä sijaitseviin käyttäjän kuviin. Myös musiikkisovellukseen on lisätty vastaava toiminto, sillä myös sen etusivulta löytyy pikakuvakkeet muihin merkittäviin musiikkisovelluksiin, kuten Spotifyyn, SoundHoundiin ja TuneIn Radioon.

 

Suorituskyky

Ajoimme One X+:lla yleisimpiä synteettisiä suorituskykytestiohjelmia ja otimme verrokeiksi One X:n ja Galaxy Note II:n. Käytimme testiohjelmina Linpackina, BenchmarkPI:tä, Vellamoa, Sunspideriä, An3DBench XL:ää, AnTuTua, Quadrantia ja GL Benchmarkia. One X oli varustettu Android 4.0.4 -versiolla ja Note II Android 4.1.1:llä. Sunspiderin ja BenchmarkPI:n tuloksissa pienempi on parempi.

Kuten taulukosta on nähtävissä, Tegra 3 -piirin tuoreempi AP37-versio onnistuu repimään selvän eron One X:n AP33-piiriin An3DBenchiä lukuun ottamatta. One X+ ottaa kahdeksasta testiohjelmasta kolmessa ykköstilan ja kahdessa vieläpä selvällä erolla. Note II vie kärkipaikan lopuissa viidessä testisovelluksessa. GL Benchmark näyttää raa’asti Tegra 3:n GPU:n hitauden – kellotaajuuden nostosta on ollut selvästi apua, mutta Note II:lle se ei silti pärjää.

 

Käyttökokemukset ja huomiot

TaskuMuron käyttöjakson aikana One X+ toi vähemmän yllättäen mieleen keväällä testatun edeltäjänsä – ainoastaan hieman sulavampana versiona. Ero käytännön nopeudessa ei ole merkittävä, mutta One X+ toimii lähes joka tilanteessa sen pienen hetken nopeammin. Lisäksi Jelly Beanin Project Butter tekee animoinneista entistäkin sulavampia. Ero ei ole maata mullistava, mutta havaittavissa.

Käyttömukavuudessa One X+ pistää hieman edeltäjäänsä paremmaksi, kiitos kumimaisen pinnoitteen, joka tekee ihokosketuksesta miellyttävämmän ja pitävämmän. Puhelin on painojakaumaltaan tasapainoinen ja kaareva takakuoren muoto istuu mukavasti käteen. Ohut ja kevyt laite sopii myös taskuun mukavasti. Pidemmässä rasituksessa puhelin tuntuu lämpenevän yläosastaan hieman One X:ää enemmän ja pahimmillaan pintaa voi kutsua jopa kuumaksi. Onneksi lämpö painottuu yläosaan, jossa yleensä ei pidetä muuta kuin etusormea.

Testijakson aikana akku kesti yhdellä latauksella varsin vaivatta päivän yli ja virtaa jäi vielä säästöönkin. Kahta päivää akkua ei kuitenkaan yhdellä latauksella saanut kestämään sekalaisessa normaalikäytössä. Valmiustila tuntui ahmivan virtaa tasaiseen tahtiin, käytti puhelinta sitten kevyesti tai ei. Akku vaikutti kuivuvan poikkeuksellisen nopeasti raskaammassa rasituksessa, jolloin vanhahtavalla 40 nm tekniikalla varustettu neliydinsuoritin paiskii tosissaan töitä. Akun lisäkapasiteetti vaikuttaa kompensoivan prosessorin lisätehoja, joten merkittävää eroa One X:ään ei akunkestossa havaittu.

 

Yhteenveto

HTC:n One X+ saattaa kuulostaa hyvältä päivitykseltä One X:ään verrattuna, mutta käytännön kokemuksien jälkeen se ei onnistu perustelemaan olemassaoloaan. Vaikka se paikkaakin One X:ssä havaittuja heikkouksia, kuten suorituskykyä ja tallennustilan määrää, jää uudistusten todellinen merkitys lopulta varsin marginaaliseksi. Järjestelmäpiirin tuoreempi versio toki tarjoaa ainakin testiohjelmilla selvästi havaittavaa suorituskykyparannusta, mutta se ei siltikään yllä markkinoiden tehokkaimpien neliydinpiirien tasolle. HTC olisikin voinut lähes samalla vaivalla lisätä plussaan uudemman energiapihin ja tehokkaamman järjestelmäpiirin sekä muistikorttipaikan, jota monet ovat jääneet kaipaamaan. Lisäksi kameran suhteen One X+ ei ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan, joka on varsin erikoista. One X+ ei ole huono puhelin, mutta sen hankkimista on vaikea perustella (muulla kuin tallennustilan määrällä), kun One X:n saa kaupasta jo lähes parisataa euroa halvemmalla.

 

Hyvää

  • Näyttö
  • Sulavasti toimiva käyttöjärjestelmä ja Sense UI -käyttöliittymä
  • Kameran nopeus ja ominaisuudet
  • Sisäisen tallennustilan määrä
  • Fyysiset toimintonäppäimet
  • Ohut ja kevyt – mukava kädessä
  • Prosessorisuorituskyky
  • Fyysiset toimintonäppäimet sekä lukitusnäppäimen sijainti

Huonoa

  • Haaleat valokuvat
  • Virrankulutus rasituksessa
  • Naarmuuntumiselle altis kameran linssi
  • Sense UI 4+:n vähäiset uudistukset
  • Akku ei käyttäjän vaihdettavissa