Ulkokuori ja tekniset ominaisuudet, kamera ja kuvanlaatu
Ulkokuori ja tekniset ominaisuudet
Jo heti ensisilmäyksellä ei jää epäselväksi, että Mate 7 on erittäin suurikokoinen puhelin. Huomio kiinnittyy erityisesti suureen näyttöön, joka vaikuttaa yltävän aivan laitteen reunasta toiseen. Todellisuudessa kyseessä on optinen harha, joka paljastuu näytön kytkeydyttyä päälle. Kaikesta huolimatta näytön pinta-ala on puhelimen ulkomittoihin nähden poikkeuksellisen suuri – valmistajan mukaan 83 %. Etupuolelta laitteen muotokieli on melko pelkistettyä ja joillekin saattaa tulla mieleen HTC:n viimeisimmät huippumallit.
Mate 7:n etupuoli on kokonaan suojalasin peitossa ja takakuori on puolestaan reunoille asti yhtenäistä alumiinirakennetta päätyjä lukuun ottamatta. Kokonaisuus on tyylikäs ja laadukkaan tuntuinen. Muotoilussa on käytetty kulmia, mutta ne eivät haittaa käyttömukavuutta. Puhelin tuntuu kädessä hyvin tukevalta, eikä se natise väänneltäessä. Käsituntumansa ja materiaaliensa puolesta Mate 7 pärjääkin hyvin premium-luokan kilpailijoilleen, kuten Galaxy Note 4:lle ja iPhone 6 Plussalle.
Mate 7:n ulkomitoiksi ilmoitetaan 157 x 81 x 7,9 millimetriä ja painoksi 185 grammaa. Muihin saman kokoluokan puhelimiin verrattuna kyseessä on erittäin maltillisen kokoinen laite. Selvästi suuremmasta näytöstään huolimatta Mate 7 on lyhyempi kuin iPhone 6 Plus ja vain muutaman millin leveämpi ja pidempi kuin Note 4. Samankokoisella näytöllä varustettuun Lumia 1520:een verrattuna Mate 7 on selvästi kompaktimpi. Värivaihtoehtoja on tarjolla kolme – musta, hopea ja kulta – joista Suomessa saatavilla on pääosin kaksi ensin mainittua.
Mate 7:n ytimessä bittejä murskataan Huawein omalla HiSilicon Kirin 925 -järjestelmäpiirillä (Hi3630), jonka yritys esitteli Mate 7:n yhteydessä syyskuun alussa. Käytännössä kyseessä on vain aavistuksen prosessorien kellotaajuuden osalta päivitetty versio aiemmasta Kirin 920 -piiristä. TSMC:n 28 nm HPm-prosessilla valmistettava Kirin 925 tukee ARMin big.LITTLE HMP-arkkitehtuuria (Heterogeneous Multi-Processing), joka mahdollistaa neljän 1,8 GHz Cortex-A15-piirin sekä neljän 1,3 GHz Cortex-A7-piirin käyttämisen samanaikaisesti. Mali T628MP4 -grafiikkasuoritin toimii edelleen 600 MHz kellotaajuudella ja piiriin on integroitu myös Cat6-tason (300/50 Mbit/s) Balong LTE -modeemi. Muistimäärän osalta Mate 7:stä on olemassa kaksi versiota, joista edullisemmassa (499 euroa) on kaksi gigatavua RAM-muistia ja 16 gigatavua tallennustilaa, sekä kalliimmassa kolme gigatavua RAM-muistia ja 32 gigatavua tallennustilaa. Lisäksi laitteessa on micro-SD-muistikorttipaikka.
Mate 7:n näyttö on kooltaan kuusi tuumaa ja sen tarkkuus on 1080×1920 pikseliä (368 PPI). Kyseessä on JDI:n (Japan Display Inc) valmistama LTPS (Low Temperature PolySilicon) IPS-NEO LCD -näyttöpaneeli, johon on integroitu myös kosketuksentunnistustekniikka (in-cell). IPS-NEO on JDI:n kehittämä versio IPS-tekniikasta, jonka luvataan tarjoavan paremmat katselukulmat sekä kontrastin. Näyttöä suojaa Gorilla Glass 3 -lasi, jonka ulkoreunoilla kiertää kapea muovilista ja jonka pinnassa on valmiiksi asennettu suojakalvo. Näytön pitkillä sivuilla reunat ovat vain 2,9 mm leveät, joka on hyvä joskaan ei ennennäkemätön suoritus. Kosketuksentunnistus tukee myös käsinekäyttöä, joka on tervetullut ominaisuus Suomen talvessa.
Kuvanlaadultaan Mate 7:n näyttö osoittautui yhdeksi markkinoiden parhaista IPS-näytöistä. Sen katselukulmat ovat huippuluokkaa ja samaa voi sanoa myös kontrastista. Värintoisto on hyvää ja halutessaan käyttäjä voi säätää valkotasapainoa asetuksista. Mustan ja tummien sävyjen toisto ei ole aivan AMOLED-näyttöjen tasolla, mutta siitä huolimatta siinä ei ole valittamista. Näytön saa säädettyä tarvittaessa myös varsin kirkkaaksi, joskaan näkyvyyttä auringonvalossa emme synkistä talvipäivistä johtuen päässeet testaamaan. Maininnan arvoisena seikkana automaattiasetuksella näytön kirkkauden hienosäätöpalkki ei vaikuta kirkkauteen oikeastaan lainkaan ensimmäisen kolmanneksen matkalla ja suurin osa kirkkauden lisääntymisestä tapahtuu vasta viimeisen kolmanneksen matkalla.
Mate 7:n näytön alapuolelle jää puhelimen koko huomioiden poikkeuksellisen matala kaistale, jossa sijaitsee ainoastaan Huawein krominkiiltoinen logo. Puhelimen muovisesta alapäädystä löytyy pieni mikrofonin aukko sekä micro-USB 2.0 -liitäntä, joka hieman erikoisesti sijaitsee hieman keskikohdasta vasemmalla.
Navigointipainikkeet on sijoitettu virtuaalisina näytön alalaitaan ja niiden kuvakkeiden tyyli noudattaa Android Lollipopin linjaa (kolmio, ympyrä, neliö). Paluu- ja moniajonäppäimen sijainti on vaihdettavissa keskenään ja lisäksi riville on lisättävissä neljäs näppäin, jolla ilmoitusvalikon saa avautumaan näytön yläreunasta. Puhelimen suuren koon vuoksi tervetullut ominaisuus on myös ”yksikätinen käyttö”, jonka saa kytkettyä päälle ilmoitusvalikon pikavalinnoista tai asetusvalikosta. Se mahdollistaa navigointipainikkeiden sekä näppäimistön painottamisen lähemmäs näytön kumpaa tahansa reunaa puhelinta kyseiseen suuntaan kallistamalla. Tarvittaessa navigointipainikkeet saa piilotettua näytöltä.
Näytön yläpuolelle jäävä kaistale on vielä alapuoltakin matalampi, vain kahdeksan millimetriä. Sen keskellä sijaitsevan ohuen metallisen kuulokeritilän vasemmalta puolelta löytyvät etukamera sekä etäisyys- ja valoisuussensorit. Etukameran tarkkuus on viisi megapikseliä ja sillä pystyy tallentamaan myös 1080p-videokuvaa. Puhelimen yläpäätyyn on sijoitettu 3,5 mm kuulokeliitäntä ja pieni vastamelumikrofonin aukko. Honor 6:sta löytyvä infrapunasensori sen sijaan uupuu.
Mate 7:n takakuori on suurimmilta osin hieman karheapintaiseksi viimeisteltyä alumiinia ja ainoastaan puhelimen päädyissä olevat kaistaleet ovat samanväriseksi maalattua muovia. Muoviosat erottaa alumiinista, mutta niiden sovituksessa tai laatuvaikutelmassa ei ole valittamista. Takakuori on loivasti reunoja kohti kaartuva ja kyljen kanssa yhteinen kulma on viistetty kiiltäväksi. Fyysiset näppäimet (äänenvoimakkuus ja virta/lukitus) sijaitsevat oikeassa kyljessä – ne ovat metallia ja tuntumaltaan mukavan terävät. Vasemman kyljen yläosasta löytyy puolestaan pienillä metallikelkoilla toteutetut paikat micro-SD- ja micro-SIM-korteille.
Kaiuttimen pieni ritilä on sijoitettu aivan takakuoren vasempaan alanurkkaan. Kaiutin on äänenlaadultaan puhelinten mittapuulla varsin hyvä – ääntä riittää särkemättä ja eri taajuuksien toisto on parempaa, kuin useimmissa kilpailijoissa. Matalat äänet puuttuvat siitä huolimatta. Takakuoren yläosassa sijaitsevat hieman kohollaan oleva kamera sekä sen alapuolelle asemoitu laitteen sormenjälkitunnistin. Tunnistin on sijoitettu pieneen kuoppaan ja se pystyy tunnistamaan puhelimeen tallennetut sormenjäljet kaikista kulmista ja myös märältä iholta. Sensorin reunoja kiertävän RF-tunnistinkehän ansiosta tunnistin osaa herättää puhelimen suoraan lepotilasta ilman näytön erillistä herättämistä. Huawei kertoo puhelimen tallentavan sormenjälkien tunnistustiedot datamuodossa salattuna puhelimen järjestelmäpiiriin, josta ne eivät ole ulkoisten tahojen saatavilla.
Takakuorirakenne on umpinainen, joten käyttäjä ei pääse käsiksi laitteen akkuun. Sisäisen Li-polymeeriakun kapasiteetti on Mate 7:ssä 4100 mAh (15,79 Wh), joka on markkinoiden suurimmasta päästä. Huawein mukaan akku tarjoaa yhdellä latauksella jopa kahdeksan tuntia videostriimausta, 15 tuntia videotoistoa laitteen muistista, 60 tuntia musiikkitoistoa tai yhdeksän tuntia nettisurffausta. Pikalataustoiminnon avulla akun saa ladattua täyteen 3,5 tunnissa. Valitettavasti Mate 7 ei ole varustettu langattomalla latausmahdollisuudella.
Kamera ja kuvanlaatu
Mate 7:n takakamera perustuu Sonyn IMX214 -kuvasensoriin (1/3,06″, pikselikoko 1,12 mikrometriä), jonka tarkkuus on 13 megapikseliä (4160 x 3120). Sensorin parina on viisilinssinen objektiivi, jonka f-arvo on 2.8 ja kinovastaava polttoväli 28 mm. Kameran vasemmalla puolella on yhden LED:in salama ja kamera kykenee tallentamaan tarkimmillaan 1080p-videokuvaa 30 FPS ruudunpäivitysnopeudella.
Mate 7:n kamerasovellus on uudistettu täydellisesti EMUI 3.0 -käyttöliittymäpäivityksen mukana ja se poikkeaa merkittävästi esimerkiksi hiljattain Honor 6:ssa nähdystä vanhasta kamerasovelluksesta. Ulkoasussa on otettu selvästi mallia Applelta ja menty voimakkaasti yksinkertaisempaan sekä samalla modernimpaan suuntaan. Näkymää hallitsee suuri pyöreä laukaisinpainike, jonka molemmin puolin on sijoitettuna painikkeet suodattimille sekä viimeksi otetuille kuville. Näkymän toisessa laidassa on kuvakkeet salamalle, kameran valinnalle sekä valikolle, josta pääsee käsiksi sekä kuvaustiloihin että asetuksiin. Puhelimen äänenvoimakkuuspainikkeita on mahdollista käyttää zoomauksessa, manuaalitarkennuksessa tai suljinpainikkeena valitusta asetuksesta riippuen. Laukaisinpainiketta pohjassa pitämällä kamera nakuttaa kuvia sarjana ja käyttäjä voi valita otetuista kuvista parhaat tallennettavaksi.
Vaikka itse kuvausnäkymässä kuvakkeet kääntyvät automaattisesti puhelimen asennon mukaan, eivät valikon kuvakkeet jostain syystä käänny vaakaorientaation mukaisiksi. Kuvaustilojen määrää on karsittu noin puoleen, sillä perustilan lisäksi valittavana on kuusi vaihtoehtoa – kaunistus, panoraama, HDR, ääniviesti, paras valokuva ja vesileima. Huomionarvoisena seikkana erillistä hämäräkuvaustilaa ei ole enää tarjolla, vaan käyttäjän on luotettava perustilan automatiikan taitoihin. Lisäksi laukaisinpainikkeen vierestä löytyy tavallisen kuvaustilan ja videokuvaustilan ohella myös ”tarkenna kaikki” -tila, joka ottaa useamman kuvan samanaikaisesti ja mahdollistaa tarkennuspisteen valitsemisen jälkikäteen. Panoraamatilassa käyttäjä voi taltioida jopa 60 megapikselin kuvia ja kolmesta kuvasta muodostettavan panoraaman ottaminen onnistuu myös etukameralla. Asetusvalikosta löytyvien manuaalisäätöjen avulla käyttäjä voi vaikuttaa ISO-arvoon (100-800), valkotasapainoon, valotuksen kompensointiin, värikylläisyyteen, kontrastiin ja kirkkauteen.
Yllä on muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.
Mate 7:n kamerasovellus käynnistyy omasta kuvakkeestaan, lukitusnäytön alakulmasta ylöspäin pyyhkäisemällä (jos näyttölukko ei ole käytössä) tai alempaa äänenvoimakkuuspainiketta kahdesti näpäyttämällä. Viimeisimmässä vaihtoehdossa käyttäjä voi valita kameran asetuksista, ottaako toiminto myös automaattisesti ensimmäisen kuvan heti kameran käynnistyttyä. Nopeissa tilanteissa toiminto voi olla kieltämättä kätevä, sillä nopeimmillaan kamera otti kuvan vain 0,6 sekuntia näppäimen painallusten jälkeen. Toiminnaltaan Mate 7:n kamerasovellus on varsin sulava. Se käynnistyy noin sekunnissa ja ensimmäinen kuva on manuaalisella tavalla otettuna runsaassa parissa sekunnissa. Tarkennus toimii luotettavasti ja melko nopeasti ja itse kuvan ottamisen jälkeen kamera on heti valmiina ottamaan seuraavaa otosta. Myös HDR-kuvaus toimii melko nopeasti, joskin kuvan ottamisen jälkeen kamera pitää hyvin lyhyen miettimistauon.
Hyvässä valaistuksessa (jollaista Suomessa talvikuukausina on tarjolla melko harvoin) Mate 7:n kamera tekee hyvää ja terävää jälkeä, josta löytyy mukavasti yksityiskohtia. Kuvaa lähempää tarkasteltuna havaittavissa on jonkin verran ohjelmallisen parantelun jälkiä, joista ei kuitenkaan ole käytännössä juurikaan haittaa. Värit toistuvat pääosin luonnollisina ja valkotasapaino osuu hyvin kohdalleen. Kuvissa on pientä kohinaa, mutta se pysyy mukavan hienojakoisena ja tasavärisenä. HDR-kuvat (MALLIKUVA) ovat puolestaan useimmiten melko luonnollisen näköisiä, joten niiden käyttöä voi harkita myös aivan normaaleissa kuvaustilanteissa.
Heikommissa valaistusolosuhteissa kokonaisotosten laatu pysyy pitkälle käyttökelpoisena, mutta valon vähentyessä värit alkavat tasaisesti latistua ja hienommat sävyerot hävitä kuvista. Kamera ei kykene muodostamaan kuviin todellista tilannetta enemmän valoisuutta ja lisäksi yksityiskohdat pehmenevät selvästi. Positiivisena seikkana kamera pitää myös hämäräkuvista häiritsevän kohinan hyvin loitolla. Optisen kuvanvakaimen puuttuessa hämäräkuvia ottaessa käyttäjältä vaaditaan luonnollisesti vakaata kättä.
Honor 6:n tavoin videokuvaa on mahdollista taltioida parhaimmillaan ”vain” 1080p-tarkkuudella 30 FPS nopeudella, jolloin tallennuslaatu on 25 Mbit/s ja stereoäänen bittivirta melko alhainen 96 kbit/s. Videokuvan laatu on hyvää perustasoa, mutta ei suoranaisesti mitenkään loisteliasta. Videon ääni on selkeää ja hyvälaatuista alhaisesta bittivirrasta huolimatta. Optisen kuvanvakaimen puuttuminen näkyy kuvassa herkästi terävinä tärähdyksinä. Elektronisen kuvanvakautuksen ollessa päällä kuvan laatu heikkenee selvästi ja myös kuvakulma kapenee. Myöskään HDR-videokuvan (720p) laatu ei ansaitse kehuja, sillä se näyttää epärealistiselta ja pehmeältä.
