Uusimmat

Rakenne ja tekniset ominaisuudet, Kamera

29.09.2015 16:36 Juha Kokkonen

 

Rakenne ja tekniset ominaisuudet

Etupuolelta Honor 7:n muotoilu on edeltäjämallin tapaan pelkistetyn geneeristä – edes valmistajan logoa ei löydy etupaneelista, joka on varmasti monen TaskuMuron lukijan mieleen. Takapuolelta sekä muotoilu että materiaalivalinta poikkeaa sen sijaan merkittävästi edeltäjämallista, sillä Huawei on siirtynyt käyttämään muovin ja lasin sijaan unibody-metallirakennetta.

Honor 7 tuntuu kädessä selvästi edeltäjäänsä laadukkaammalta ja tukevammalta – rakenne ei natise sitä käsissä väänneltäessä. Pienen miinuksen muuten hyvään laatuvaikutelmaan aiheuttavat kuitenkin takakuoren ylä- ja alaosan muovikaistaleet, jotka peittävät alleen laitteen kaksoisantennit. Muodot ovat muuttuneet hieman kulmikkaammiksi ja metallikuoren reunoissa on kiiltävät viisteet. Värivaihtoehtoina ovat Suomen markkinoilla valko-hopea sekä musta-hopeanharmaa.

Fyysisesti Honor 7 on kasvanut hieman edeltäjästään, sillä näytön koko on kasvanut 0,2 tuumalla 5,2 tuumaan. Ulkomitoiksi ilmoitetaan 143,2 x 71,9 x 8,5 mm (K x L x P). Huawei ei siis ole tavoitellut Honor 7:n tapauksessa huippuohuita mittoja, vaan on käyttänyt laitteen tilavuuden hyväkseen mm. suuremman akun avulla. Ratkaisu on onnistunut, sillä paksuus tuntuu kädessä juuri sopivalta. Lisäksi Honor 7 kapenee hieman reunoja kohden, joten pitkillä sivuilla todellinen paksuus on noin 7,5 mm. Painoa laitteella on 157 grammaa, joka on hyvin tasapainossa ulkomittojen kanssa.

Rautapuolen varustus rakentuu Huawein oman 64-bittisen HiSilicon Kirin 935 -järjestelmäpiirin ympärille, joka nähtiin ensimmäistä kertaa keväällä esitellyn Huawei P8 Max -älypuhelimen yhteydessä. Big.LITTLE-arkkitehtuuria tukeva piiri koostuu neljästä 2,2 GHz Cortex-A53- sekä neljästä 1,5 GHz Cortex-A53-suoritinytimestä sekä Mali-T628 MP4 -grafiikkasuorittimesta. LPDDR3 RAM-muistia on kolme gigatavua ja tallennustilaa 16 gigatavua, josta käytettävissä on noi 10,4 Gt. Onneksi tallennustilaa on mahdollista laajentaa micro-SD-muistikortin avulla. Mobiiliverkkoyhteys onnistuu nopeimmillaan Cat6-nopeudella (300/50 Mbit/s) kaikilla Suomessa käytössä olevilla 4G-taajuuksilla. WiFi-yhteys on kaksikanavainen ja tukee 802.11ac-tekniikkaa, joka ei ole ollut Huawein viimeaikaisissa huippumalleissa itsestäänselvyys. Honor 7 tukee myös Dual-SIM-ominaisuutta, eli laitteessa voi käyttää samanaikaisesti kahta nano-SIM-korttia.

Näytön alapuolelle jäävä kaistale ei sisällä Honor 7:ssä fyysisiä navigointipainikkeita, sillä ne ovat toteutettu ohjelmistopohjaisesti näytön alaosaan. Softanäppäimien järjestystä on mahdollista muuttaa puhelimen asetuksista ja navigointiriviä sivusuunnassa pyyhkäisemällä käyttäjä voi pienentää kuvaruudun näkymän jompaan kumpaan alanurkkaan helpommin yhdellä kädellä käytettäväksi.

Laitteen alapääty on maalattua muovia ja keskelle sijoitetun micro-USB 2.0 -liitännän molemmin puolin on sijoitettu seitsemästä pienestä aukosta koostuvat ritilät. Ritilöistä oikeanpuoleisen takana sijaitsee monokaiutin ja vasemman takana mikrofoni. Kaiuttimen tuottama ääni on voimakkuudeltaan parempaa keskitasoa, mutta syvyyttä siitä ei juurikaan löydy.

Honor 7:n IPS-NEO LCD -näyttö on kooltaan 5,2 tuumaa ja tarkkuudeltaan 1080 x 1920 pikseliä (401 PPI). Näyttöä suojaava Gorilla Glass 3 -lasi ei ole upotettu metallirunkoon, vaan sen reunoilla kiertää kapea muovikehys. Näytön pinta-alan suhde laitteen ulkomittoihin on kohtalaisen hyvä – 72,4 % – mutta näytön reunat voisivat olla kapeammatkin. Näyttö on mahdollista herättää tuplanäpäytyksellä ja se tukee myös käyttöä hanskat kädessä. Lisäksi sammutetulle näytölle piirrettävillä pikaeleillä on mahdollista käynnistää käyttäjän määrittelemiä sovelluksia (esimerkiksi piirtämällä C avautuu kamera). Näyttöä rystysellä tuplanäpäyttämällä on puolestaan mahdollista ottaa kuvankaappaus.

Kuvanlaadultaan Honor 7:n näyttö ei kirvoita juurikaan negatiivisia kommentteja. Värintoisto ei ole ylikorostunutta ja kontrasti on hyvän IPS-näytön tasoa, joskaan ei AMOLED-näyttöjen tasolla. Valkoinen taittaa vakioasetuksilla jonkin verran violetin suuntaan, mutta värilämpötilaa voi onneksi säätää näytön asetuksista. Kirkkaus on parempaa keskitasoa. Katselukulmat ovat hyvät ja näyttöä voi katsella ongelmitta myös varsin suurista kulmista. Full HD -tarkkuus tarjoaa hyvän terävyyden tämän kokoluokan näytössä. Näytön värilämpötilaa on mahdollista hienosäätää näytön asetuksista. TaskuMuron testikappaleessa havaittiin näyttöpaneelin alareunassa pieni vihreä läiskä, jonka tapauksessa kyse oli kuitenkin yksilökohtaisesti viasta.

Näytön yläpuolelle jätetty kaistale on suunnilleen samankorkuinen kuin alapuolella, joka antaa puhelimen etupuolelle symmetrisen ilmeen. Kuuloke on toteutettu kapealla lasiin tehdyllä aukolla ja sen vasemmalle puolelle on sijoitettu etukamera sekä etäisyys- ja valoisuussensorit. Kuulokeaukon sisälle oikeaan reunaan on sijoitettu suorakaiteen muotoinen merkkivalo-LED. Kuulokeaukon oikealla puolella sijaitsee mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä Huawei on päättänyt lisätä myös etukameran avuksi LED-salaman. Se on sävyltään hieman kellertävä ja käyttäjä voi säätää sen kirkkautta kuvausso
velluksesta käsin. Etukameran tarkkuus on kahdeksan megapikseliä ja sen objektiivin valovoima on f2.4 sekä kinovastaava polttoväli 26 mm. Etukameralla on mahdollista tallentaa myös 1080p-videokuvaa.

Yläpääty on alapäädyn tapaan maalattua muovia ja siihen on sijoitettu 3,5 mm kuulokeliitäntä, taustamelumikrofonin aukko sekä pieni pyöreä infrapunalähettimen linssi. Infrapunalähetintä on mahdollista hyödyntää monitoimikaukosäätimenä puhelimeen asennetun Älykäs ohjain -sovelluksen avulla.

Erillisen maininnan arvoinen erikoisominaisuus on vasemman kyljen yläpuoliskoon sijoitettu ”älynäppäin”, johon käyttäjällä on mahdollisuus ohjelmoida haluamiaan pikatoimintoja. Asetuksista on mahdollista määrittää avautuvat sovellukset yhdelle painallukselle, tuplapainallukselle sekä näppäimen pohjassa pitämiselle.

Vasemman kyljen yläosasta älynäppäimen yläpuolelta löytyy metallinen korttikelkka, joka irtoaa puhelimesta terävällä työkalulla painamalla. Kelkassa on paikat kahdelle nano-SIM-kortille, tai vaihtoehtoisesti toisen SIM-kortin voi korvata micro-SD-muistikortilla. Muistikorttia ja dual-SIM:iä ei siis ole mahdollista käyttää samanaikaisesti.

Oikean kyljen yläosaan sijoitetut äänenvoimakkuuden säätöpainike sekä virta-/lukituspainike ovat kumpikin valmistettu metallista ja tuntumaltaan miellyttävän pehmeän näpäköitä. Näppäinten välille on jätetty riittävästi etäisyyttä ja myös pintakuvioinnissa on eroa, joten niiden sekoittaminen keskenään näppituntumalla ei ole mahdollista.

Honor 7:n takakuori on valmistettu keraamipinnoitetusta alumiinista ja se jatkuu laitteen kylkiin näyttölasin reunoille asti. Alumiinipinta on viimeistelty mattamaisen karheaksi, joten se sietää hyvin sormenjälkiä, mutta saattaa olla kuivissa käsissä hieman liukas. Ylä- ja alapääty ovat kuitenkin alumiinipinnan kanssa yhteneväksi maalattua muovia, sillä niiden alle on sijoitettu antennit, joita on myös matkapuhelinverkkoyhteyttä varten kaksin kappalein. Muoviosien pinnassa on tiheä rasterikuviointi ja ne erottuvat myös tuntumaltaan alumiiniosista. Takakuori on muotoiltu reunoiltaan aavistuksen pyöristelyksi, joka hieman terävästi viistetyistä reunoista huolimatta takaa kohtalaisen mukavan käsituntuman.

Takakuoren yläosaan kameran alapuolelle on sijoitettu sormenjälkitunnistin, joka on upotettu hieman muuta pintaa alemmas. Se mahdollistaa lukituksen avaamisen myös näytön ollessa sammutettuna ja tukee lisäksi käyttöliittymässä hyödynnettäviä pyyhkäisykomentoja. Takakuoren keskelle on sijoitettu hieman kohollaan oleva kiiltävä Honor-logo.

Yksiosaisen alumiinirakenteen johdosta Honor 7:n akku on kiinteää mallia, eikä siis käyttäjän irrotettavissa. Akku on kapasiteetiltaan tämän kokoluokan suuremmasta päästä – 3100 mAh. Valmistaja lupaa yhdellä latauksella jopa 500 minuuttia puheaikaa tai 350 tuntia valmiusaikaa. Normaalikäytössä akun mainostetaan riittävän kahden päivän ajan. Langaton lataus ei valitettavasti ole tuettuna edes lisävarusteiden avulla, mutta pikalataus on mahdollista Huawein oman tekniikan avulla. Mukana toimitettava laturi ei kuitenkaan mahdollista pikalatauksen hyödyntämistä.

Kamera

Takakamera on sijoitettu keskelle takakuoren yläosaa ja se on runsaan millin takakuoresta kohollaan. Kamera on suojattu safiirilasilla. 20 megapikselin (5152 x 3888) kamera perustuu Sonyn IMX230-kuvasensoriin ja sen parina on f2.0-aukkosuhteen 27 mm kinovastaavalla polttovälillä varustettu objektiivi. Optista kuvanvakainta ei kamerasta valitettavasti löydy. Hämäräkuvauksessa apuna on kaksisävyinen kaksois-LED-salama. Videokuvaus onnistuu korkeimmillaan 1080p-tarkkuudella.

Honor 7:n kamerasovellus on tuttu aiemmin testaamistamme EMUI 3.1 -käyttöliittymää käyttävistä puhelimista, kuten P8:sta. Ainakin alkuun hieman sekavan tuntuisesti osa kuvaustiloista löytyy suljinpainikkeen vierestä (vaihdettavissa pyyhkäisemällä pystysuunnassa) ja loput vastakkaisen puolen valikkopainikkeen takaa. Suljinpainikkeen viereen valituista kuvaustiloista voi olla montaa mieltä, mutta olisi toivottavaa, että käyttäjällä olisi mahdollisuus muokata niiden valikoimaa.

Käyttöliittymä on melko selkeäkäyttöinen, kunhan sen kanssa pääsee sinuiksi, mutta parantamisenkin varaa vielä löytyy. Kuvaustilojen luovinta antia on ”valomaalaus”-kuvaustila, joka hyödyntää älykkäästi pitkiä suljinaikoja. Parantamisenkin varaa kuitenkin vielä löytyy, sillä ”valomaalausta” käytettäessä kuvaajan käden on syytä olla vakaa. Myös Panoraamatila on toteutukseltaan onnistunut, sillä liitosjälki on siistiä ja se mahdollistaa jopa noin 60 megapikselin otosten taltioimisen (MALLIKUVA). Manuaalista kuvaustilaa Honor 7:stä ei sen sijaan löydy, joka on puute useaan kilpailevaan high-end-puhelimeen nähden. Asetuksiin päästäkseen on sompailtava hieman hankalasti kahden valikkoportaan kautta.

Honor 7

1/4545 s, ISO 64

1/2725 s, ISO 64

1/374 s, ISO 64

1/1217 s, ISO 64

1/33 s, ISO 160

1/33 s, ISO 125

1/366 s, ISO 64

1/33 s, ISO 80

1/25 s, ISO 400

1/50 s, ISO 500

1/17 s, ISO 640

1/17 s, ISO 1000

Yllä on Honor 7:llä otettuja muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Pikkukuvien alanurkassa o
n 250×200 pikselin rajaus täysikokoisesta kuvasta. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.

Honor 7:n kameran saa käynnistettyä nopeasti useammalla eri tavalla. Nopein vaihtoehto on painaa äänenvoimakkuuspainiketta kahdesti näytön ollessa sammuksissa, jolloin kamerasovellus käynnistyy ja ottaa välittömästi kuvan. Toisena nopeana tapana käyttäjä voi ohjelmoida kamerasovelluksen vasemman kyljen älynäppäimeen, joskin tämä vaihtoehto vaatii näyttölukon avaamista ennen kamerasovelluksen ilmestymistä ruutuun. Muita tapoja kameran avaamiseen ovat lukitusnäytön alanurkan pikakuvake sekä kameran normaali sovelluskuvake. Kamera käynnistyy varsin nopeasti ja sen toiminta on myös muuten miellyttävän sujuvaa. Aivan markkinoiden nopeimpien tasolle se ei kuitenkaan tarkennus- ja tallennusnopeuden suhteen yllä. Valmistaja ilmoittaa tarkennuksen tapahtuvan jopa 0,1 sekunnissa, jota emme kuitenkaan voi allekirjoittaa. Tarkennus on suht nopea, mutta sen kuvake liikkuu näytöllä hetken ennen lukittumista kohteeseen. HDR-otoksia kamera ottaa yhtä nopeasti, kuin tavallisiakin kuvia – jokaisen kuvan ottamisen jälkeen tulee lyhyt muutaman kymmenyksen tauko, ennen kuin uuden kuvan ottaminen on mahdollista.

Päivänvalossa ja muussa hyvässä valaistuksessa Honor 7 ottaa teräviä ja yksityiskohtaisia kuvia. Huawei ei ole lähtenyt taklaamaan kohinaa liian aggressiivisesti, jolla on positiivinen vaikutus kuvan yksityiskohtiin. Lähempää tarkasteltaessa kuvissa on selkeästi nähtävissä hienojakoista kohinaa, joka on kuitenkin yksiväristä eikä millään tavoin häiritsevää. Kuvien värintoisto on useimmiten hyvää, mutta joissain tilanteissa kuvista saattoi tulla joko haaleahkoja tai hieman ylikorostuneita. Lähikuvauksessa Honor 7 on varsin etevä ja suuren aukon ansiosta tausta sumenee näyttävästi. Kameran HDR-tila pyrkii selvästi ensisijaisesti olemaan polttamatta kuvien vaaleita alueita puhki, josta johtuen osa otoksista jää turhan tummiksi. Osassa HDR-kuvista havaitsimme taasen kummallisen elottoman hunnun (MALLIKUVA), joka teki niistä epäluonnollisen näköisiä. Vaikka HDR-tilalla saikin välillä aikaan myös hyvää ja luonnollista jälkeä, totesimme sen toiminnan hyvin ennalta-arvaamattomaksi, joten emme voi suositella sitä käytettävän peruskuvauksessa normaalin kuvaustilan sijasta.

PÄIVITYS 2.10 klo 13:45: Artikkelin julkaisun jälkeen paria ottamaani kuvaa tutkiessa huomasin, että Honor 7 ottaa ajoittain HDR-kuvia myös tavallisessa kuvaustilassa niin, ettei käyttäjällä ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Tästä syystä artikkelia kirjoittaessa ihmettelin, miksi ottamieni kuvien joukossa oli poikkeuksellisen paljon HDR-otoksia. Tätä HDR-pakotusta voi pitää huonona asiana, sillä HDR-kuvien laatu ei vakuuttanut TaskuMuron toimitusta läheskään kaikissa tilanteissa. Tiedustelimme asiaa Huaweilta, mutta emme ole saaneet siihen vielä vastausta.

Kuvausympäristön hämärtymisen ja valon määrän vähentymisen näkee kuvissa ensimmäisenä tärähtämisherkkyyden kasvamisesta. Puhelimen näytöllä tärähtämiseen ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta tietokoneella kuvia katsellessa havaitsee, että jopa kohtalaisen hyvässä valossa huolimattomasti napatut kuva ovat saattaneet tärähtää hieman. Tässä optisesta kuvanvakaimesta olisi varmasti apua. Seuraavaksi valon määrän vähentymisen alkaa huomata kuvan yksityiskohdissa, jotka alkavat pehmentyä ja puuroutua. Myös värimaailma alkaa yksipuolistua ja vain kirkkaimmat värisävyt tarttuvat kennolle tehden taustoista ja hennommista sävyistä helposti tasaisen haaleaa massaa. Kohina pysyy onneksi myös heikossa valaistuksessa hyvin hallinnassa. Kuvien tärähtämisen vaara sen sijaan kasvaa hyvin hämärissä olosuhteissa. Alhaisimmillaan kamera laskee suljinajan noin 1/10 sekuntiin ja nostaa ISO-arvon noin 2500:aan.

Pähkinänkuoressa Honor 7:n kameralla saa päiväsaikaan teräviä ja hyviä kuvia, mutta muilla osa-alueilla on vielä parannettavaa. Hämäräolosuhteissa se ei ole parhaimmillaan ja optiselle kuvanvakaimelle olisi tarvetta. HDR-kuvaustila tekee varsin epätasaista jälkeä.

Videokuvaus on rajoitettu Honor 7:ssä jostain syystä 1080p 30 FPS -tarkkuuteen, vaikka ainakin kamerasensori pystyisi tuottamaan myös 4K-materiaalia. Edes 60 FPS ruudunpäivitysnopeus ei ole tuettuna. Full HD -video tallentuu noin 20 megabitin datavirralla ja 96 kbit/s stereoäänellä. Videokuvauksessa on mahdollista käyttää elektronista kuvanvakautusta, joka kuitenkin kaventaa samalla kuvakulmaa.

Honor 7:lla taltioidun Full HD -videon laatu ei ole nykymittapuulla erityisen kummoista. Kuva on varsin suttuista ja pehmeää. Positiivisina puolina värintoisto on varsin hyvää ja valkotasapaino pysyy luonnollisena. Hämäräolosuhteissa värit haalistuvat ja kuva muuttuu entistäkin pehmeämmäksi.

 

Sisältö

  1. Testissä Huawei Honor 7
  2. Rakenne ja tekniset ominaisuudet, Kamera
  3. EMUI 3.1 -käyttöliittymä, käyttökokemukset, suorituskyky & akunkesto
  4. Yhteenveto

Muropaketin uusimmat