Kamera, käyttöliittymä ja sovellukset

Kamera

Xperia Z1:ssä käytetty kameratekniikka on paperilla erittäin mielenkiintoista luettavaa. 20,7 megapikselin Exmor RS -kamerakenno on fyysiseltä kooltaan 1/2,3 tuumaa, eli noin 70 % tavallista 1/3-tuuman kännykkäkamerakennoa suurempi. G Lens -optiikka koostuu viidestä linssistä ja tarjoaa valovoimaisen f2.0-aukon 27 mm:n kinovastaavalla polttovälillä. BIONZ-kuvaprosessori vastaa puolestaan kuvien nopeasta käsittelystä ja kameran useista laskentatehoa vaativista erikoistoiminnoista. Videokuvaa kamera osaa taltioida 1080p-tarkkuudella 30 FPS:n päivitysnopeudella.

Xperia Z1:n kamerasovellus on ulkoasultaan varsin tavanomaisen näköinen, sillä kuvaustoiminnot ja tilavalitsin on sijoitettu oikean reunan palkkiin ja asetuspainikkeet näkymän vasempaan laitaan. Näkymän tarkka asettelu riippuu hieman kuvaustilasta, sillä esimerkiksi automaattitilassa asetuspainikkeita on vähemmän ja videokuvaukselle on oma nauhoituspainikkeensa, kun taasen manuaalitilassa laajemmille asetuksille on oma kuvakkeensa ja kuvaustila videon ja valokuvien välillä on valittava laukaisinpainikkeen alapuolelta. Tarkennus hoituu joko ruutua koskettamalla tai vaihtoehtoisesti puhelimen fyysistä kameranäppäintä puoliväliin painamalla.

Oikean alakulman pyöreää kuvaustilapainiketta painamalla käyttäjä pääsee valitsemaan mieleisensä useammasta eri vaihtoehdosta. Tärkeimpiä ovat Automaattinen optimointi -tila sekä manuaalitila. Automaattitilassa sovellus pyrkii arvioimaan kuvaustilanteen käyttäjän puolesta ja säätämään automaattisesti siihen sopivat asetukset. Automaattitila osaa myös mm. tunnistaa kuvassa olevat liikkuvat kohteet ja lyhentää suljinaikaa niiden mukaan. Valitettavasti kuvan tarkkuus on lukittu automaattitilassa kahdeksaan megapikseliin ja kuvasuhde 16:9:ään. Kuva muodostetaan 20,7 megapikselin kennolta hieman Nokian PureView-kameroiden ylinäytteistyksen tapaan, mutta täysikokoinen kuva ei jää talteen puhelimen muistiin.

Manuaalitila ei ole aivan niin manuaalinen, kuin moni saattoi toivoa, vaan se tarjoaa lähinnä muista monipuolisista Android-kamerapuhelimista tutut säätömahdollisuudet, kuten ISO-arvon, valotuksen korjauksen, valkotasapainon ja tarkennustavan valinnan. Manuaalitilassa onneksi myös kuvan koon saa asetettua 20,7 megapikseliin 4:3 kuvasuhteella.

Muista kuvaustiloista Info-eye-ominaisuus pystyy tunnistamaan etsimessä olevaa tekstiä, QR- ja viivakoodeja, maamerkkejä, viinipullojen etikettejä ja kirjojen kansia. Timeshift burst ottaa kahdessa sekunnissa 61 kuvaa niin, että puolet niistä tallentuu jo ennen sulkimen painamista. Social live jakaa kuvattavaa sisältöä suoraan Facebookiin, kuvatehoste mahdollistaa lisäfilttereiden lisäämisen kuvausnäkymään reaaliaikaisesti ja AR effect lisää kuviin kolmiulotteisia virtuaalisia tehosteita. Pyyhkäisypanoraama toimii Z1:ssä harmillisen epävarmasti ja muodostaa varsin pienikokoisen ja epätarkan kuvan. Kuvaustiloja voi myös ladata lisää Play storesta, joskin niiden valikoima on varsin suppea.

Koska automaattinen optimointi- ja manuaalitilan välillä on varsin suuri merkitys myös kuvan lopputuloksen kannalta, päätimme ottaa päivä ja yökuvan esimerkiksi kuvaustilojen vaikutuksesta. Kuvista ylempi on otettu manuaalitilassa ja alempi automaattitilassa.

Päiväolosuhteissa automaattitila tuottaa osassa tilanteista jopa manuaalitilaa paremman lopputuloksen, vaikka pikseleiden määrä onkin pienempi. Automaattitilassa otettujen kuvien dynamiikka on parempi ja kohina pysyy pienempänä. Lisäksi kuvat eivät tärähdä aivan yhtä helposti. Kahdeksan megapikselin kuvaksi jälki on hyvää. Automaattitila ei kuitenkaan aina osaa valita kuvaustilannetta täysin oikein, jolloin esimerkiksi valkotasapainossa ja värimaailmassa saattaa olla parantamisen varaa.

Hämäräolosuhteissa automaattitila tuottaa valoisampia kuvia, joiden kohinan määrä on hieman matalampi, mutta jotka ovat myös pehmeämpiä ja yksityiskohdiltaan puuroontuneempia. Manuaalitilassa otetut kuvat pysyvät tarkempina ja niiden värit ovat voimakkaampia, mutta kohina on varsin terävää ja monissa tilanteissa harmillisen näkyvää.

Yllä on muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla. Kuvista 16:9 kuvasuhteessa otetut ovat kahdeksan megapikselin (Automaattinen optimointi -tila) ja 4:3 kuvasuhteessa otetut 20 megapikselin (Manuaalitila) kokoisia.

Xperia Z1:n kameran käynnistäminen onnistuu näppärästi kamerapainiketta pohjassa pitämällä, joten kamerasovelluksen kuvaketta ei tarvitse etsiä puhelimen näytöltä. Painike parantaa käyttömukavuutta myös tarkentaessa ja kuvaa ottaessa, etenkin jos on tottunut käyttämään tavallista digikameraa. Kamerasovellus toimii sulavasti ja kuvien ottaminen tapahtuu ripeästi ilman suurempia viiveitä. Eniten testijaksolla oli ongelmia tarkennuksen kanssa, sillä erityisesti hämärä- ja lähikuvauksessa kamera ei suostunut aina lukitsemaan tarkennuskohdetta, vaan jäi pumppaamaan tarkennusaluetta toistuvasti läpi. Harmilliseksi osoittautui myös tapa, jolla kamerasovellus vaihtoi kuvaustilan automaattisesti takaisin automaattiasentoon sovelluksen käynnistysten välillä.

Valitettavasti syksyn synkkyys oli valloillaan Xperia Z1:n testijakson aikana, joten emme päässeet testaamaan kameraa kaikissa haluamissamme olosuhteissa. Käytännössä emme päässeet ottamaan kameralla kuvia yhtenäkään aurinkoisena päivänä, joten emme saaneet täydellistä kuvaa kameran kyvyistä kirkkaassa luonnonvalossa. Olosuhteet olivat kaikissa tilanteissa enemmän tai vähemmän pilviset. Päivänvalossa Xperia Z1 tallentaa varsin mukavasti yksityiskohtia megapikseliensä ansiosta ja värit tallentuvat useimmiten luonnollisina. Valon vähentyessä ja jo pilvisemmällä säällä kuviin alkaa ilmestyä näkyvää kohinaa sekä viirumaisia jälkikäsittelyn artifakteja, joka samalla suttaavat kuvan yksityiskohtia ikävästi. Kuvat myös jäävät epätarkoiksi yllättävän helposti, vaikka olosuhteet olisivatkin vielä kohtuullisen hyvällä tolalla. Sen vuoksi kuvat eivät kestä kovin läheistä tarkastelua suuresta resoluutiosta huolimatta.

Siirryttäessä hämäriin ja pimeisiin olosuhteisiin kohinan määrä kasvaa melko lineaarisesti valon vähentymisen suhteen. Yksityiskohdat pysyvät varsin pitkään mukavan terävinä, mutta terävärakenteinen kohina haalistaa värintoistoa. Erittäin heikossa valossa kohinan tekstuuri muuttuu entistä terävämmäksi ja kuvan tummiin alueisiin ilmestyy valkoisia pisteitä. Automaattitila saa houkuteltua kuviin enemmän valoa, mutta vastaavasti lopputulos näyttää sumeammalta ja värit vääristyneemmiltä.

Yhteenvetona Xperia Z1:n kamera ei onnistunut lunastamaan teknisten ominaisuuksien asettamia odotuksia. Kohina ja sen jälkikäsittely ovat ongelmia, jotka vaivaavat tietyissä olosuhteissa myös päivänvalossa. Suuren kuvakennon tarkkuudesta pääsee myös nauttimaan turhan harvoin, sillä kuvat pääsevät tärähtämään yllättävän usein ja myös tarkennuksen kanssa esiintyi ongelmia. Ohjelmistopuolella kamerasovelluksen automaatti- ja manuaalitilat aiheuttavat hämmennystä, sillä lopputulos saattaa vaihdella niiden välillä suuresti ja automaattitilassa kuvan koko on rajattu kahdeksaan megapikseliin. Xperia Z1:n kamerassa on potentiaalia, mutta se on jäänyt piiloon pinnan alle.

Xperia Z1:n kamera kykenee taltioimaan myös 1920×1080 tarkkuuden videokuvaa 30 FPS päivitysnopeudella. Laitteen suorituskyky huomioiden on hieman erikoista, että Sony ei ole päätynyt tarjoamaan esimerkiksi korkeamman päivitysnopeuden kuvaustilaa tai korkeampaa kuvaustarkkuutta. Videokuvan laatu on kohtuullisen hyvää, mutta ei markkinoiden huipputasoa. Värit toistuvat luonnollisesti ja päivitys on sulavaa, mutta kuva voisi olla hieman terävämpää. Markkinoiden parhaisiin videokuvaajiin verrattuna heikkous on myös optisen kuvanvakautuksen puute. Toki digitaalinen SteadyShot-kuvanvakautus toimii videokuvauksessa kohtuullisen hyvin, mutta myös kaventaa kuvakulmaa huomattavasti.

Käyttöliittymä ja ohjelmisto

Sony on kustomoinut Android 4.2.2 -käyttöjärjestelmän omalla Xperia-käyttöliittymällään, joka eroaa selvästi vakio-Androidista, mutta on kuitenkin hillitympi, kuin monien muiden valmistajien kustomoinnit. Sony on jatkanut käyttöliittymän ulkoasussa hillityn selkeää linjaa, joka saattaa vaikuttaa joidenkin silmään jopa tylsältä. Lukitusnäkymä tukee widgettejä vakio-Androidin tapaan ja kosketusefekti muistuttaa sälekaihtimien taipumista. Kotinäkymän alalaidassa on neljä kiinteää pikakuvakepaikkaa, joiden keskellä on sovellusvalikon painike. Kotinäkymän kustomointi onnistuu joko tyhjässä kohdassa ruutua painamalla tai kotinäkymää nipistämällä. Käyttäjällä on valittavinaan myös valmiita teemoja, joilla käyttöliittymän värimaailmaa on mahdollista muokata.

Ilmoitusrivin alasvetovalikko on melko pelkistetty, mutta yläriviin käyttäjä voi valita 5-10 haluamaansa pikatoimintopainiketta 16 vaihtoehdosta. Näytön kirkkauden säädölle ei ole omaa säätöpalkkiaan, vaan se avautuu omasta kirkkaus-pikapainikkeestaan. Myöskään asetusvalikolle ei ole erillistä painiketta, vaan se löytyy halutessa pikapainikkeiden joukosta.

Sovellusvalikko koostuu sivusuunnassa selattavista 4×5 kuvakkeen välilehdistä, eikä valikosta löydy widgettejä vakio-Andrdoidin tyyliin. Sovellusvalikon asetuksiin pääsee käsiksi näppärästi ensimmäiseltä välilehdeltä oikealle pyyhkäisemällä, jolloin ruudun vasemmasta reunasta ilmestyy osittain näkymän peittävä valikko. Valikko tarjoaa työkalut sovellusten lataamiseen, poistamiseen, hakemiseen ja järjestelemiseen.

Asetusvalikosta löytyy muutamia Sonyn omia alakohtia, joista erityisen maininnan arvoinen on virranhallinta-valikko, joka sisältää muutamia akunkestoa parantavia toimintoja. Merkittävin niistä on Stamina-virransäästötila, joka kytkee mobiilidatan ja langattoman verkon automaattisesti pois käytöstä näytön ollessa sammutettuna ja kytkee ne jälleen päälle näytön herätessä. Halutessaan käyttäjä voi määritellä itselleen tärkeitä sovelluksia, joita Stamina-tila ei koske. Itse totesin Staminan käytännölliseksi etenkin yöaikaan sekä hetkinä, jolloin puhelinta ei ole tarvetta kurkkia. Stamina-tilan voi kytkeä päälle näppärästi ilmoitusvalikon kautta. Toinen mielenkiintoinen virransäästötoiminto on sijaintipohjainen Wi-Fi, joka osaa kytkeä langattoman verkkoyhteyden automaattisesti päälle paikkatietojen perusteella esimerkiksi kotiin tai työpaikalle saavuttaessa.

Sony on liittänyt mukaan joukon omia ydinohjelmiaan – videosoittimen, Walkman-musiikkisovelluksen, oman toimivan kuva-albumisovelluksen sekä ohjelmia suosittelevan Sony Select -sovelluksen. Videosoittimen koodekkituki voisi olla hieman parempi, sillä emme saaneet sillä kaikkia testaamiamme tiedostoja pyörimään. Kuva-albumi on toteutettu mukavan yksinkertaisesti ja se mahdollistaa mm. kuvaruudukon koon muuttamisen nipistämällä sekä helpon pääsyn pilvipalveluihin.

Poimintana muutamasta muusta Sonyn omasta lisäsovelluksesta ovat Varmuuskopioi ja palauta, Update Center ja Smart Connect. Varmuuskopiointisovellus mahdollistaa ladattujen- ja järjestelmäsovellusten tietojen sekä mediatiedostojen varmuuskopioinnin haluttuun sijaintiin. Update Center on puolestaan Sonyn oma sovellus yrityksen omien ohjelmien sekä laitteen käyttöjärjestelmäpäivitysten asentamiseen. Smart Connect mahdollistaa puolestaan lisälaitteiden liittämisen yhdistämisen haluttuihin toimintoihin, muodostaen niistä ”tapahtumia”. Esimerkiksi kuulokkeisiin kytkemisen yhteydessä laitteen saa käynnistämään musiikkisoittimen automaattisesti ja laturiin kytkemisen yhteydessä vastaavasti käynnistämään herätyksen, jos tietty aikaikkunavaatimus täyttyy.

Erityismaininnan ansaitsee Sonyn kuvaruutunäppäimistö, joka on toteutettu varsin onnistuneesti. Käyttäjä voi vaikuttaa näppäimistön väritykseen, ulkoasuun sekä lisänäppäinten määrään. Haluttaessa lisänäppäinten (piste, hymiö, yms) määrän voi karsia minimiin, jolloin välilyönnin leveys pysyy maksimaalisena, tai toisaalta alariveille voi valita useampia lisäpainikkeita, jolloin välilyönnin koko pienenee. Näppäimistö tukee myös swype-tyyppistä pyyhkäisykirjoitusta. Pienenä miinuksena tekstinkorjaus ei mahdollista jo hyväksyttyjen sanojen vaihtamista jälkikäteen.