Arvostelu: Day of Infamy on loistava maailmansotapeli, vaikka näyttääkin rupuiselta

28.04.2017 21:29 | Heikki Mustonen | 1452

Day of InfamyTekijä: New World Interactive
Julkaisija: New World Interactive
Testattu: PC AMD Phenom II X4, Nvidia GeForce GTX 660 & 12 Gt
Saatavilla: Linux, Mac & PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core 2 Duo E6600 / AMD Phenom X3 8750 -prosessori tai parempi, 4 Gt muistia, 1024 Mt muistilla varustettu näytönohjain & 12 Gt levytilaa
Pelaajia: 2-32 (internetissä)
Muuta: Verkkopelattava nettiräiskintä, vaatii internet-yhteyden
Arvostelija: Heikki Mustonen

Day of Infamy

Pelimarkkinoiden ilmapuntari ei ole tukenut toiseen maailmansotaan perustuvien räiskintöjen julkaisua, mutta jotain värinää niiden uudesta tulemisesta on ehkä ilmassa.

Tätä väreilyä on tuntoelimissään aistinut myös New World Interactive, jonka edellinen taktinen räiskintä, Insurgency, ammensi modernista sodankäynnistä. Day of Infamy on puolestaan toiseen maailmansotaan sijoittuva taktinen ensimmäisen persoonan räiskintä, jonka näyttämönä toimii läntinen Eurooppa.

New World Interactiven opit Insurgencystä on otettu käyttöön ja tuloksena on räiskintä, jossa painotus on tiimipelaamisessa. Tuloksena on palaneen lihan ja ruudin katkuinen makupala kaikille WW2-faneille.

Day of Infamy kumartaa jo nimessään Half-Life 2 -modille Day of Defeatille, josta myöhemmin versoi kokonaan oma pelinsä. Kotisivuillaan New World Interactive kertoo, että se haluaa nimenomaan modernisoida tuon modin tunnelman ja pelattavuuden, joten Day of Infamyn ei ole tarkoituskaan häikäistä grafiikoilla tai innovoimalla genreä uudestaan. Kun kohdeyleisö on varttuneet tappion päivän veteraanit, on onnistumisen elementit peliin löydettävä muualta kuin ulkokultaisuudesta.

Krääsää, matskua ja sälää. Day of Infamy pitää tuota kaikkea sisällään reilusti, eikä tekijöitä voi sisällön pihistelystä syyttää. Mittelöissä mukana ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Yhdysvallat, mutta jokainen osapuoli on edustettuna useamman yksikön voimin. Jotkut yksiköt, kuten Airborne Rangers, ovat aluksi lukittuja, ja pelaaja saa yksiköitä käyttöönsä avaamalla niitä kuin kerättäviä kortteja. Yksiköt eivät saa pelissä erikoisaseita tai muita etuja, mutta lisäävät ripauksen historiaa kokonaisuuteen.

 Day of Infamy

Yltäkylläisyyden linja jatkuu niin pelimuotoihin kuin hahmoluokkiinkin.

Vastakkainasettelun aikaa eletään nimellisesti neljällä eri tavalla, vaikka todellisuudessa kyseessä on sama mittelö pienillä muutoksilla. Joko vallataan avainpaikkoja järjestyksessä tai pyritään tuhoamaan vaikkapa radiokeskus. Operatiivisella tasolla pelimuodon vaihtelu ei juuri rivimiehen arkeen vaikuta. Samaa tehtävärinkiä kierretään onneksi tunnelmallisissa ja vaihtelevissa kentissä, joten tylsistymään ei pääse. Osa kentistä on suoraan Day of Defeatin kapioarkusta. Vanhaa ja tuttua Avalanchea on pitkästä aikaa mukana koluta. Tuttuja paikkoja menneiltä palvelusvuosilta ovat Ranskan Normandia, Italia, Kreeta ja Belgia.

Niille, jotka eivät viihdy armottomilla multiplayer servereillä, on saatu mukaan co-op mahdollisuus. Joskus on vapauttavaa räiskiä pienemmällä porukalla aivottomia botteja piippu kuumana ja Day of Infamyssa tämä on erityisen mieluisaa. Koneaivoiset vastustajat takaavat toimintapainotteisen pelisession, jossa ei tarvitse odotella vihollisen rynnäkköä tai kyllästyä sen yleiseen passiivisuuteen.

Day of Infamy

Kaikille paikkoja on

Upseerit ovat joukkueiden tärkeimpiä hahmoja, sillä heillä on mahdollisuus kutsua tykistökeskityksiä tai vaikkapa ilmaiskuja. Avainkohteiden haltuunotto ja pitäminen sujuvat huomattavasti paremmin, jos vihollista on ensin pehmitetty pienellä tykinkuulakuurolla.

Kuten upseerilla, myös miehistön jäsenillä on oma tuttu roolinsa. Kk-mies tukee taustalta, kiväärimiehet heittävät kranaatteja ja ampuvat tarkasti keskimatkalta ja konepistoolimiehet puhdistavat rakennuksen. Rooleja on ehkä hitusen liikaakin. Kun mukaan heitetään pioneerit, radistit, tarkka-ampujat ja liekinheitinmies, alkaa pulaa olla ihan tavallisista mosureista. Giffemiehiä voisi olla reilusti enemmän, jolloin rasittavaa ”räiskintäsähläämistä” olisi varmasti vähemmän.

Ääni- ja grafiikkapuoli ovat kunnossa, vaikka jälkimmäinen ei häikäise nykypäivän mittareilla. Menussa hahmot näyttävät kivoilta ja sisältävät paljon katseltavaa varustediggareille, mutta itse pelikartat ovat kulmikkaampia, kuin mitä odottaisi. Tämä ei ole ongelma, jos pitää mielessään, että tarkoitus onkin tarjota tunnelmaa vuosituhanteen vaihteen tietämiltä. Grafiikan rajoitteet kuitenkin häviävät mielestä samalla hetkellä, kun MG-42 avaa tulen vastapäisen talon toisesta kerroksesta.

Kaikkinensa Day of Infamy on loistava peli. Pakko myöntää, että vaakakupissa painavat omat koulumuistot Day of Defeat -sessioista, mutta ilman niitäkin peli jää reilusti plussalle. Kentät ovat loistavia ja sopivat hyvin taktisen räiskinnän näyttämöksi. Kun sekaan heitetään savua, tykistökeskityksiä ja realistiset sotilaiden huudahdukset, on tunnelma parhaimmillaan elokuvamainen. Ne, jotka ovat haikailleet käypää WW2-toimintaa, voivat hellittää henkensä pidättämisen.