Uusimmat

Decisive Campaigns: Barbarossa – panssarituristina Moskovaan (PC)

21.04.2016 15:30 Jukka O. Kauppinen

Decisive Campaigns: BarbarossaTekijä: VR Designs
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 1,5 GHz prosessori, 1,5 Gt muistia
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella, PBEM)
Muuta: Ladattava peli, hinta 46,99 euroa (nettikauppa)
Pelin kotisivu: Decisive Campaigns: Barbarossa
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

decisive-campaigns-barbarossa_arv_04

 

Itärintama oli toisen maailmansodan aikana karsea paikka. Neuvostosotilailla saattoi käydä tuurikin, jos he päätyivät Siperiaan tai Suomea vastaan. Saksalaisille komennus itärintamalle tarkoitti yleensä puuristiä, joskus rautasellaista. Ihmiskunnan historian valtavin ja hirvittävin sotaretki onkin syystä kerta toisensa jälkeen hyvä aihe strategiapeliksi, mutta Matrix Gamesin Decisive Campaigns -sarjan Barbarossa tekee sen omaperäisellä tavalla.

TIetyiltä osin Barbarossa on kuin moni muukin divisioona-mittakaavan itärintamastrategia. Mittakaava on iso mutta mukavan hallittava. Vaikka komennossa on miljoonia sotilaita, joukkojen ja heksojen koko pitää urakan järkevänä. Vuorojen tahti on neljä vuorokautta, eli peli etenee joutuisasti mutta ei päättömillä loikilla. Yleisesti ottaen sanoisin, että sota kestää päättäväisellä pelaamisella viikon, tosin yleensä allekin.

Decisive Campaigns: Barbarossa

Barbarossassa on kuitenkin kaksi hyvin poikkeuksellista piirrettä.

Ensimmäinen niistä on hurja vaikeustaso. Tekoäly pistää kampoihin niin, että itkettää. Neukkuna pelattuna hitleristit repivät rintamaan semmosia reikiä ja höökivät semmoisella tahdilla, että kartat lepattavat tuskanhuudoista. Etenkin 1941 aikana iso osa alkusotaa menee tukkaa repiessä, kun ne saatanalliset panzer-divisioonat kiertelevät ja koukkivat ja puna-armeijan urheat soturit eivät ehdi juosta karkuun tarpeeksi nopeasti.

Sakuna homma toimii toisinpäin. Sitä sitkeästi yrittää tehdä isoja motteja ja murskata puna-armeijan esi-isäimme oppien mukaisesti, mutta nehän ovat helvatan sitkeitä kieroilijoita eivätkä suostu mottiutumaan. Tai kun välillä luulee osanneensa tosi hyvin, niin lopputulos on silti se, että neukkujen täydennysjoukot täyttävät rintaman aukkoja nopeammin kuin niitä ehtii repimään. Että on raastavan haastavaa!

Toinen Barbarossan juttu on poliittinen ulottuvuus, joka on luotu molemmille osapuolille hyvin erilaiseksi. Sekä sakuna että neukkuna pelaajalle kertyy poliittisia pisteitä, joita voi käyttää tärkeisiin päätöksiin – ja kädenvääntöön niin esimiesten kuin alaisten kanssa. Sakuna pelatussa Hitler tulee välillä rähjäämään ja komentelemaan rintamien painopisteitä, välillä täytyy tehdä päätöksiä huoltoreiteistä, raideliikenteestä tai harkita, että annetaanko jonkin joukko-osaston komentajalle kunniamerkki vai laitetaanko äijä teloituskomppanien eteen.  Minne lentokentät ja huoltotukikohdat siirretään vai siirretäänkö minnekään? Päätöksenteko maksaa pisteitä, mitä kovempi ja mittavampi päätös, sen kalliimpi se on. Jossain vaiheessa pisteet loppuvat tai vähenevät niin, että on jo pakko harkita tarkasti mihin haluaa niitä käyttää ja missä asioissa pärjätään oikoteillä.

Decisive Campaigns: Barbarossa

Neukkuna pisteitä puolestaan upotetaan muun muassa puolustuksen järjestelyihin, puna-armeijan organisaation korjaamiseen, kunnon komentajien pelastamiseen gulagista ja tietty täydennysjoukkojen ostamiseen. Mutta välillä isä aurinkoinen saa pahemman luokan hepulin ja sekoaa sen verran perusteellisesti, että mitään tuiki tarpeellisia toimenpiteitä ei pystytä tekemään. Niin, ja teloituskomppanian pyssyt eivät edes jäähtyä, kun piippujen eteen talutetaan jonossa divisioonien ja armeijoiden komentajia.

Tekoälyn haastavuuden ja erikoisen poliittisen ulottuvuuden päälle vielä timmi logistiikka- ja huoltojärjestelmä, niin johan riittää pelissä omalaatuista syvyyttä. Mutta silti sotiminen pysyy hyvin hallinnassa, sillä varsinainen ydinpelattavuus on selkeää, vaikkakin välillä ehkä ihan pikkuriikkisen kömpelöä. Siinä missä armeijoiden liikuttaminen sujuu näpsäkästi, niin hyökkäysten rakentaminen voi joskus mennä pieleen jos pelaaja ei tajua olevansa väärässä yksikössä tai edelleen hyökkäystilassa, kun luuleekin liikuttavansa yksiköitä. No, pikkuvikoja, kerrankos sitä komentoa eivät rintaman pölvästit ymmärrä. Niskalaukaus korjaa ongelman.

Decisive Campaigns: Barbarossa

Barbarossa lähestyy suurta idänretkeä omintakaisella, uskaliaalla ja kiinnostavalla tavalla. Se paketoi valtvan sotaretken suhteellisen helposti lähestyttävään pakettiin, joka kuitenkin lienee enemmän tosisoturin kuin satunnaisen Panzer Generalistin makuun. Siinä on tiettyä heksastrategioille harvinaisempaa ”vielä yksi vuoro” -koukkua, mistä voi kiittää sodinnan ripeää etenemistahtia. Mutta se iso mutta: että se on vaikea. Sotapäällikön ura voi jäädä tuskallisen lyhyeksi, kun peli ilmoittaakin sinun hävinneen sotaretken, vaikka juuri kuvittelet saavasi hiljalleen kuviot kuntoon ja veli talvi saapuu auttamaan. Vaan ei. Tappio tuli pisteillä, ei Moskovan ja Pietarin valtauksella. Jäi vähän pännimään, etenkin kun tuntui etten minä nyt vaan tällä erää tämän paremmin osaa. Mutta jos vielä kerran koettaisin potkia T-34:n tai Panzer IV:n käyntiin ja katsoa, jotta mihin taito riittää

 

Lisää aiheesta

Company of Heroes 2 (PC)

Conflict of Heroes: Storms of Steel (PC)

Fighting Formations: Grossdeutschland Motorized Infantry Division (lautapeli)

Gary Grigsby’s War in the East: The German-Soviet War 1941-1945 (PC)

Gary Grigsby’s War in the West 1943-1945 (PC)

Germany At War: Operation Barbarossa 1941 (PC)

Panzer Command Ostfront (PC)

Strategiaretroilua kaksin käsin: “Kauppisen heksapornot”