Mario Tennis Ultra Smash (Wii U)
Tekijä: Camelot Software Planning
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella) 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.nintendo.fi/wiiu/pelit/mario-tennis-ultra-smash
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Super Mario on vuosien varrella vieraillut useissa urheilupeleissä, joista monet ovat vieläpä olleet erinomaisen hyviä. Varsinkin Camelotin tehtailemat tennis- ja golf-pelit ovat olleet oikein viihdyttäviä.
Mutta kuten kaikki urheilua seuraavat tietävät, jokainen voittoputki päättyy aikanaan. Camelotin tapauksessa putken päätös tulee nyt, Mario Tennis Ultra Smashin myötä.
Mario Tennis on peli, joka tekee todella positiivisen ensivaikutelman. Tyylikkäät valikot, värikäs ja viehkeä grafiikka, ripeä ruudunpäivitysnopeus ja vauhdikas tennismeno ovat kovia valttikortteja kun puhutaan pelaajan koukuttamisesta.
Niinpä ensimmäiset hetkeni pelin parissa olivatkin hyvin viihdyttävät. Mitä enemmän pelasin, sitä enemmän hymyni hyytyi ja jo ensimmäisen pelipäivän iltapäivällä olin aika totaalisen kyllästynyt Mario Tennikseen. Ja nyt kerron, miksi.
Hauskaa kaaosta
Mario Tennis: Ultra Smash ei ota itseään vakavasti. Jos tämä ei ollut selvää jo sen perusteella, että kentällä nähdään tennisasuissa niin kummituksia, italialaisia putkimiehiä, prinsessoita ja dinosauruksia kuin kummituksiakin, jo ensihetket pelin parissa kyllä karistavat illuusiot.
Tenniksen perusidean jokainen varmasti tuntee, joten pureudutaan niihin pelin erikoisuuksiin, joita ei ole hirveästi. Kuten monissa muissakin tennispeleissä, myös Ultra Smashissa on erilaisia lyöntejä, kuten matala ja kova kämmenlyönti, vain pikkuisen pomppiva tiputus verkolle tai hidas, mutta voimakkaasti kaartuva kaaripallo. Erilaisia lyöntejä sekoittelemalla voi yrittää hämätä vastustajaansa ja pakottaa tätä jättämään kentälle tilaa pistelyöntejä varten.
Kun lyönti on tulossa, puolustava pelaaja näkee kentälle piirretyn ikonin kautta paitsi mihin pallo on laskeutumassa, myös minkä tyylisellä lyönnillä siihen pitäisi vastata. Jos esimerkiksi hitaan kaaripallon pamauttaa osumakohdan läheisyydestä takaisin voimakkaalla kämmenlyönnillä, tuloksena on normaalia tehokkaampi lyönti ja jos käy tuuri, kunnon megapamaus. Nämä erikoislyönnit korostavat peruslyöntien ominaisuuksia niin paljon, että esimerkiksi se kaaripallo tekee melkein 180 asteen käännöksen lentonsa aikana.
Mitä lähempää osumakohtaa pääsee lyömään, sitä parempi tulos lyönnillä todennäköisesti on, mutta vastakohta on myös totta. Mitä kauempaa joutuu lyömään, sitä todennäköisemmin palautuksesta tulee epätasapainoinen huitaisu, joka taas avaa oven sitä pelin nimeenkin päätynyttä Ultra Smashia varten. Ultra Smashit ovat sen tason kanuunoita, että niitä ei palauteta kuin tuurilla, joten vastustajan pompottelu laidasta laitaan kannattaa. Jos onnistuu kunnolla veivaamaan vastustajansa kahville, tuloksena on usein ilmainen piste.
Perinteisesti Mario-urheilupeleissä on myös nähty jos jonkinlaisia erikoisjuttuja. Tenniksessä se ainoa erikoisuus on, että kentän laidalla lusmuilevat Toadit heittävät välillä toiselle pelaajalle supersienen, joka kasvattaa tämän vähäksi aikaa jättikokoiseksi. Näin kentän eri osiin ylettyy helpommin ja iskuissakin on reippaasti enemmän mälliä.
Tennis on ihan puhtaallisesti pelillisiltä ansioiltaan tarkasteltuna hauska. Se ei ole mikään huipputason urheilupeli, eikä varsinkaan huipputason Mario-urheilupeli, mutta toimii kyllä. Vauhtia riittää ja peli on samalla helposti lähestyttävä mutta myös mukavan haastava. Jos pelitilat olisivat kohdallaan, ilmeenikin olisi aika paljon iloisempi.
Pelitilat? Missä pelaa?
Mario Tenniksen suurin ongelma on, että sitä ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon. Pääasiallinen yksinpelitila koostuu vain loputtomista matseista alati enemmän huijaavaa tekoälyä vastaan. Pelata voi joko yksin tai Amiibo-kaverin kanssa. Tällöin Amiibo kerää matsista toiseen kokemusta ja muuttuu aina tiettyjen välietappien jälkeen vähän paremmaksi pelaajaksi.
Tämä voisi olla ihan kivaa, jos pelitilassa olisi joku suurempi koukku, vaan kun ei ole: mitä pitemmälle pääsee, sitä enemmän saa kolikoita. Ja kolikoilla taas voi avata uusia kenttiä, joita aukeaa muutenkin ihan normaalisti pelatessa. Äärimmäisenä bonuksena jos onnistuu voittamaan pinon pelejä putkeen samalla hahmolla, saa avattua tämän tähtiversion, mikä tarkoittaa vain sitä, että hahmon ympärillä vähän kimaltelee pelatessa.
Kun tätä ei jaksa, eikä tätä kyllä kauaa jaksa, jäljellä on normaali yksittäisottelu, josta on riisuttu pois supersienet, moninpeli muita ihmisiä vastaan sekä palloralli, jossa täytyisi yrittää pompotella palloa pelaajalta toiselle mahdollisimman pitkään. Tämäkin onnistuu tekoälyn kanssa, mutta tekoäly ei tajua, että tavoitteena olisi pitää palloralli käynnissä, vaan se pelaa ihan samalla tavalla kuin normaalistikin. Turhauttavaa.
Yksin pelattuna Mario Tennis ei ole hauska peli. Tekoäly on oikeasti todella puiseva vastus, sillä ensimmäiset kymmenisen matsia sen voittaa vaikka toinen käsi selän takana. Tämän jälkeen tekoäly muuttuu koko ajan nopeammaksi ja nopeammaksi, mikä tarkoittaa sitä, että ennen pitkää edes kentän toiselle laidalle lyöty Ultra Smash ei välttämättä toimi. Pelaaminen on turhauttavaa ja kun siitä ei edes saa mitään fiksuja palkintoja, ei sitä oikein jaksa.
Toisen ihmisen kanssa pelattuna Mario Tennis toimii paremmin, mutta ei se niinkään mikään huippupeli ole. On hämmentävää, että Nintendon julkaisema peli on ominaisuuksiltaan näin riisuttu ja keskeneräisen oloinen. Tuntuu siltä kuin Camelot olisi saanut kasaan hyvän pelin rungon ja sitten lopettanut projektin kesken.
Lisää aiheesta
Mario & Luigi: Paper Jam Bros. (3DS)
Super Mario Bros. 3 VC (Wii U)
